Oletteko koskaan miettineet, mitä tapahtui "Pikku Albertille" Dr. Watsonin kokeen jälkeen, kun häntä oli ensin opetettu pelkäämään pehmoleluja 1920-luvulla?
Taas on elokuvateattereihin tulossa uusi versio kauhuelokuvista, jotka sivuavat nykyaikaista tietojenkäsittelyä. Idea tuohon elokuvaan on tullut muuten eräästä “salaliittoteoriasta”, minkä mukaan tuollainen koe olisi tehty jossain Etelä-Afrikan asevoimien harjoitusalueella. Kuten tiedämme, niin salaliittoteorioita kumpuaa erilaisista salailuista, ja lähes kaikkiin maailman suljettuihin laitoksiin liittyy jonkinlainen huhu tai salaliittoteoria.
Salaliittoteoria tarkoittaa yleensä sellaista huhua, missä väitetään valtion laitoksen tai yksittäisen valtion työntekijän toimineen harkitusti valtion edun vastaisesti, sekä ajaneen omaa etuaan lain kirjaimesta piittaamatta. Eli tuolloin valtion työntekijä esimerkiksi on vaikkapa maksanut pakkolunastuksessa omia maitaan valtion rahoista kahteen kertaan, jolloin kyseessä on rikos, mikä koskee valtion omaisuuden väärinkäyttöä. Toinen mahdollisuus on sitten sellainen, että valtion edustaja on lakia rikkoen polkenut jonkun kansalaisen laillista oikeusturvaa sekä etua vastaan, sekä peitellyt tuota tekoa esimerkiksi epäämällä tältä asianajajan.
Tuolloin hän on saattanut ehkä väittää, että epäillyllä ei tätä oikeutta oikeusavustajaan ole, jolloin hän on syyllistynyt valehteluun sekä asemansa väärinkäyttöön. Joissakin tapauksissa väitetään, että tuo valtion työntekijä on mennyt tuomarin luokse väittäen, että henkilö luopuu oikeudestaan puolustukseen. Oikeudessa käytettynä terminä tämä sana “salaliitto” taas tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi henkilö on suunnitellut rikosta. Elokuva on nimeltään “Belko”, ja se kertoo yhtiöstä, jonka työntekijöiden pään sisään on asennettu räjähteitä, ja jotka sitten lukitaan talooon, missä heidät pakotetaan murhaamaan työtovereitaan. Kyseessä on siis uusi versio kuuluisasta “Eichmannin kokeesta”, missä oli kaksi ryhmää.
Toinen ryhmistä oli “vankeja” ja toisen ryhmän tehtävänä oli toimia “vanginvartijoina”, jotka sitten komensivat tuota toista ryhmää. Tuon kokeen tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko tavallinen ihminen provosoida erityistilanteissa tekoihin, joita hän ei muuten tekisi. Ja totuus oli karumpi kuin voidaan edes kuvitella. Kyseisessä kokeessa vanginvartijoina toimivia henkilöitä kehotettiin antamaan uhrin osaan valituille henkilöille sähköiskuja, jos nämä eivät totttelisi vanrtijoidensa tai esimiestensä sanomisia. Tuossa sähköiskujen antamista varten valmistetussa kojeessa oli säädin, jota kääntämällä voitiin sähköiskujen tehoa lisätä, ja lopulta sitten tultiin tilanteeseen, missä “valvoja” sai antaa uhrilleen kuolettavan sähköiskun.
Tulos oli järkyttävä, näet suurin osa noista kokeeseen “vanginvartijoina” osallistuvista henkilöistä antoi sähköiskun. Poikkeuksena olivat tuohon ryhmään kuuluneet oikeasti vanginvartijoina työskennelleett henkilöt, joiden työnä oli muutenkin vankien valvonta. Tuo koe jouduttiin muuten keskeyttämään, koska noiden esimiesasemassa olevien henkilöiden otteet muuttuivat niin koviksi, että he sitten olivat hengenvaarallisia ympäristölleen. Syy miksi muuten käytän tästä toisesta ryhmästä termiä “esimiesasemassa olevat henkilöt”, johtuu siitä että vanginvartija on esimiesasemassa vankiinsa nähden, ja häntä totellaan siksi, että rangaistus tottelematta jättämisestä on erittäin kova. “Eichmannin kokeen” tarkoitus oli todistaa se, että voidaanko ryhmän avulla painostaa yksilöitä tekemään asioita, jotka ovat muuten yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden sekä yleisesti hyväksytyn moraalin vastaisia.
Kyseisellä psykologisella testillä pyrittiin myös osoittamaan se, että onko kuka hyvänsä ihminen sopiva vanginvartijaksi, ja vastaus oli se, että nuo “rankaisijan valtuuksillaan” kovitelevat henkilöt askartelivat tiettyjen vankien kanssa, ja heiltä jäivät lähes kaikki vanginvartijoiden tehtävät kuten henkilöihin kohdistuvat tarkastukset hoitamatta. Tuo koe sitten keskeytettiin, koska nuo esimiehet alkoivat käyttää mielivaltaa, ja samalla jotkut heistä esimerkiksi alkoivat valehdella joidenkin alaistensa jättäneen tehtäviään hoitamatta, jotta pääsisivät antamaan sähköiskuja. Ja samoin he sabotoivat noita tehtäviä jatkuvasti.
Esimerkiksi eräälle “vangille” oli annettu tehtäväksi siivoaminen. Tuon tehtävän jälkeen eräs “vartijoista” oli vain käynyt kaatamassa tuhkakupin lattialle, jotta hän saisi “alaisensa” ikävään asemaan. Tässä kokeessa sitten testattiin sitä, että voiko ryhmä sitten yllyttää henkilöä niin, että hän vajoaa ikään kuin eläimen asteelle, ja alkaa toteuttaa omia sairaita halujaan, joita suurin osa meistä ei edes myönnä olevan olemassakaan.
Vain ihminen joka on selvittänyt täysin suhteensa väkivaltaan sekä vallankäyttöön voi toimia sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää toisen ihmisen alistamista. “Eichmannin koe” on yksi kaikkien aikojen inhottavimmista psykologisista kokeista, ja vaikka sitä pidetään epäinhimillisenä, niin kuitenkin valtio sai sen avulla tietoja siitä, millaisia henkilöitä asevoimiin kannattaa valita esimieheksi, sekä siitä, millaiset tilanteet sitten saavat esimiesasemassa olevan ryhmän jäsenet toimimaan mielivaltaisesti muita kohtaan.
Tuollaista provosoitumista on joskus havaittu myös armeijassa esimiesaseman saaneissa henkilöissä, ja näistä tapauksista aina välillä on käyty Suomessakin oikeutta. “Belkossa” taas on ilmeisesti kyseessä käyttäytymistieteellinen motivaatiota koskeva koe, missä koehenkilöille annetaan yllykettä sekä tekosyy väkivaltaan päähän asennettujen räjähteiden avulla. Suurin osa ihmisistä on jollain tavoin väkivaltaisia, koska aggressiivisuus sekä väkivaltaisuus ovat meidän lajimme ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet aikojen alussa suojelemaan lajiamme muiden lajien hyökkäyksiltä. Samoin monet ihmiset ovat joskus elämänsä aikana halunneet tappaa toisen, mutta eivät sitä ole tehneet, koska pelkäävät rangaistusta.
Kuitenkin tuossa “Belko”-elokuvassa ihmisiä motivoidaan tekemään väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan, siten, että he muka tappamalla muita voisivat pelastaa ihmishenkiä, ja kuten tiedämme, niin tällaiset elokuvat eivät synny itsestään. Tällaisista kokeista on aina välillä huhuttu monissa maissa. Ja taustalla on sellainen historiallinen totuus, että keskitysleirien vartijoita motivoitiin surmaamaan vankejaan sillä, että heidän esimiehensä sanoivat, että koko ryhmä joutuu kaasukammioon, jos tämä vartija ei sitten tottele tätä laittomaksi sekä moraalin vastaiseksi tiedettyä käskyä ampua aseettomia siviilejä. Tällä tarkoitan sitä, että muissakin maissa kuin saksassa on käytetty keskitysleirejä, joiden toiminta on ollut samantapaista kuin noiden Hitlerin miesten legendaarisissa laitoksissa.
Näitä leirejä eivät kehittäneet saksalaiset vaan britit ottivat ne ensin käyttöön buurisodassa, jossa Kitchener nujersi buurien vastarintaa sulkemalla heidät piikkilankojen sisään, niin että buurien kylät ympäröitiin piikkilangalla, ja noissa “väestönsuojeluleireissä” oli vähän sama meno kuin Auschwitzissä, eli olot olivat kammottavia ja esimerkiksi kaivoihin oli kaadettu ulosteita, jotta buurit sitten ilmiantaisivat noita sissejä tehokkaammin.Nuo leirit ovat siitä erittäin mielenkiintoisia, että ne tulivat julki sen vuoksi, että buurit olivat valkoihoisia, ja heillä oli sukulaisia Hollannissa. Mutta kuitenkin voidaan kysyä, että montako mustaihoista henkilöä tuollaisilla leireillä oli ollut. Keskitysleiri on oikeastaan orjuuteen kiinteästi kuulunut asia, ja jos tarkasti asiaa tarkastellaan, niin ei voida sanoa, kuka on nuo leirit keksinyt.
Eli tarkasti ottaen noita leirejä, missä ihmisiä orjuutetaan armotta on aina ollut olemassa, ja esimerkiksi Mississippin orjatyöllä pyöriviä puuvillapeltoja voidaan pitää keskitysleirien kantamuotoina, joiden esikuvana toimivat 1600-luvun siirtomaaisäntien hallinnassa olleet timantti- ja kultakaivokset, joissa esimerkiksi inkoja kohdeltiin samalla tavoin kuin Hitlerin leireillä. Ja tietenkin työsiirtolat ovat yksi keskitysleirien muodoista, vaikka ainakin Suomessa niiden menetelmät ovat olleet hiukan löysempiä kuin Auschwitzin metodit. Mutta kun puhutaan moderneista työsiirtoloista, niin vielä nykyäänkin tiettyjä USA:n osavaltioiden työleirejä voidaan pitää melko kovina laitoksina, koska ne mainitaan maailman kovimpien vankiloiden listoilla.
Myöhemmin myös Japani sekä Kiina ja Neuvostoliitto jalostivat tuota laitosta, jotta se nujertaa vangit sekä heidän psyykkisen vastustuskykynsä tehokkaammin. Ja tietenkin myös USA:ssa on oma versionsa tuosta laitoksesta. Tarkemmin muistellen myös Suomessa on ollut tuollaisia leirejä, joihin ihmisiä suljettiin etnisen- tai poliittisen näkemyksensä perusteella, eli esimerkiksi Tammisaaren työsiirtola oli aikoinaan varattu poliittisille vangeille sekä myös Karjalaan perustettiin “siirtoleirejä”, joihin venäläiset sitten suljettiin. Olot noilla leireillä olivat kuulemma todella surkeat, ja vankeja luovutettiin usein myös Saksalaisten SS-joukkojen kuulusteltaviksi.
Auschwitzin komendantti Rudolf Höss aikoinaan sanoi, niin ensimmäisen tapon tekeminen on miehelle vaikeaa, mutta myöhemmin se sitten muuttui täysin normaaliksi asiaksi. Tätä tietoa sitten on käytetty mm. erilaisten asevoimien palveluksessa olevien “asiantuntijoiden” kouluttamisessa kautta koko maailman.
Tuolloin käytettiin motivaattorina asepukua sekä siihen kuuluvaa valtaa, jonka mukaan esimerkiksi armeijassa tai jossain sitä vastaavassa poliisi- tai santarmiorganisaatiossa on rikos vastustaa esimiestä. Ja joskus armeijassa näkee vielä nykyäänkin henkilöitä, joiden mielestä esimies saa komentaa alaistaan vaikka ampumaan toisen ihmisen, tai seisomaan kiväärien eteen jossain “teloitusharjoituksissa”, jotka ovat oikeasti muuten kiellettyjä. Ja tuota sitten perustellaan sillä, että “kun yksi mokaa niin kaikkia rangaistaan”.
Tuolla tarkoitetaan sitä, että ryhmää kuritetaan kollektiivisella rangaistuksella, jos joku tekee vastoin esimiesten määräyksiä. On kuitenkin eräs salaliittoteoria, jonka mukaan jossain kaukaisessa maassa oli tehty sellainen koe, missä armeijan erikoisjoukkojen miehille oli puettu päälle räjähdeliivit tai heidän kehonsa sisään oli asennettu räjähteitä, ja sitten nuo miehet olivat saaneet käskyn metsästää toisiaan. Tuota koetta on myös epäilty salaperäisen “ARTICHOKE”-operaation yhteydessä tapahtuneeksi testiksi.
Syy miksi tuota operaatiota koskevat asiakirjat on tuhottu ovat edelleen hämärän peitossa, mutta jos kyseisen ohjelman tarkoitus on ollut luoda salamurhaajia tai valtiollisia “torpedoja”, jotka eivät koskaa kyseenlaista sitä, mitä heidän esimiehensä sanoo, niin tämä olisi varmasti sitten oikea tapa “kouluttaa” näitä henkilöitä. Kun Etelä-Afrikan apartheid-hallitus sitten tunnettiin muutenkin vähän vähemmän liberaaleista sekä hellistä otteista, niin voi olla niin, että esimerkiksi CIA olisi sitten saanut apua tuolta valtiolta, kun he sitten ehkä alkoivat kokeilla noita aivopesuohjelmiensa eli “erikoiskoulutusohjelmien” kuten MKULTRA:n sekä muiden vastaavien ohjelmien menetelmiä oikeisiin sotilaisiin. Kun puhutaan erilaisista täysin moraalittomista sekä rikollisista tutkimuksista sekä kokeista, joita esimerkiksi lastenkotilapsille on tehty, niin silloin mieleen tulevat sellaiset kokeet, joissa lapsia on mm. opetettu pelkäämään pehmoleluja.
Tuota 1920-luvulla tehtyä testiä kutsutaan “Albert”-kokeeksi (Little Albert Experiment), ja siinä psykiatri nimeltään John B. Watson opetti “Albertiksi”-kutsuttua poikaa pelkäämään pehmoleluja niin, että aina kun tuo poika otti käteensä pehmolelun, niin silloin hänelle soitettiin kovaa ääntä, jolloin hän oppi sitten pelkäämään. Myöhemmin tuo Dr. Watson alkoi opettaa kyseistä poikaa pelkäämään myös eläimiä. Erään tarinan mukaan tuo “Pikku Albert” olisi ollut todellisuudessa nimeltään Josef Mengele. Kokeen suorittaja ajatteli, että myöhemmin tulevat kokemukset peittävät tuon testissä koetun trauman. Tuo suuri tohtori Watson ei kuitenkaan muistanut sitä, että nuo elämän ensimmäisinä kuukausina sekä sekä vuosina saadut kokemukset jäävät ikään kuin traumaksi ihmisen muistiin. Ja myöhemmin nuo kokemukset saattavat ilmetä väkivaltaisena käytöksenä muita ihmisiä kohtaan.
Tuo testi suoritettiin aikoinaan John Hopkins-yliopistossa USA:ssa. Tuota testiä esitellään nykyään osana “klassista ehdollistumista” koskevaa teoriaa, mutta kuitenkin voidaan hyvin kysyä, että miten tuo kokemus sitten vaikutti tuohon lapseen hänen loppuelämänsä ajan. Ja joskus olen kuullut siitä, että esimerkiksi natsit olisivat kouluttaneet omia lapsiaan vihaamaan juutalaisia samalla metodilla, kuin mitä tuossa “Little Albert-kokeessa” käytettiin. Kuten tiedämme, niin jokaista tieteen alaa voidaan käyttää törkeästi väärin, ja siksi nimenomaan lasten kanssa työskenteleviltä pitää vaatia korkeaa moraalia sekä vastuuntuntoa, jotta nämä eivät sitten saa aikaan uusien kauhuelokuvien hahmojen aineellistumista kaduille.
Eli esimerkiksi Jammu Siltavuoren epäillään olleen tällä tavoin ikään kuin valmennettu tuohon tekoon, minkä hän teki ehkä avustajan kanssa kahdelle tytölle. Vaikka tekoa ei koskaan voida puolustaa, niin silti tuo tekijä on oppinsa tähän toimintaan varmaan kotoaan saanut. Siellä hänelle on opetettu niin, että kaikki mitä vahvempi tekee on oikein. Ja seuraukset sitten näkyvät joka kerran lehtien otsikoissa, joita kukaan ei koskaan varmasti halua lukea. Kuitenkin tuollainen “Jammu-Setä” on myös esimerkki siitä, kuinka ihminen muuttuu “täydelliseksi viholliseksi”, jonka kautta voidaan hakea lainmuutosta.
Hän oli useasti vankilassa ollut pedofiili sekä väkivaltarikollinen, jonka päälle oli helppo sitten laittaa tekoja, joita hän ei kuitenkaan ollut varmasti tehnyt. Ja tietenkin tuollainen “herra Siltavuori” kuului johonkin laitokseen, mutta se ei varmasti tee kenestäkään muusta väkivaltarikollisesta sen parempaa ihmistä, jos joku siltavuori on lapsia murhannut. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen tietenkin istuu vankilassa siitä, mitä on tehnyt itse, eikä omia tekoja koskaan saa laittaa muiden päälle, vaikka hän kuinka iljettävä ihminen olisi.
Comments
Post a Comment