Skip to main content

Majakka maailman laidalla


Majakka maailman laidalla on sellainen asia, mikä herättää mietteitä siitä, että me ihmiset olemme ikään kuin yksin maailman merillä. Mutta tietenkin tuon niminen kirja löytyy kirjastosta. Se on Jules Vernen teosten joukossa ikään kuin “outo lintu”, mikä poikkeaa muista tuon kirjoittajan kirjoittamista teoksista monilla tavoin. Tuo kirja on Vernen viimeisiä romaaneja, ja se ehkä on saanut innoituksen tilanteesta, missä kirjailija tietää kuolevansa hitaasti etenevään diabetekseen. Se merkitsee miehelle joka aina eli kirjoittamiensa kirjojen kautta matkaa johonkin toiseen maailmaan. Hän kuoli samana vuonna, kun tuo kirja toimitettiin kustantajalle, joten ehkä tämä tarina on jotenkin tarkoitettu päättämään kyseisen kirjailijan hieno ura.

Verne oli kuin alien ihmisten seassa, ja ehkä hän jotenkin kirjoitti kirjan siitä, miltä tuntui olla “alien” ihmisten keskellä? Hän oli kuin nero, joka ei saanut ymmärrystä omille visioilleen, ja aina välillä olen pohtinut sitä, että ehkä tuo “Robur”, joka oli rakentanut kyseisessä kirjassa esitellyn lentävän laivan: “Albatrossin” oli kirjailijan “minäkuva”, ja tuota kirjaa lukiessani kysyin joskus, että “oliko tuolle Roburille” sitten pakko nauraa”? Eli jos toinen tekee ison työn, niin miksi häntä sitten pitää ryhtyä pilkkaamaan? Oliko tuo “Albatross” sitten joku hyvinkin hauska asia?

Eli hän ehkä tiesi kuoleman lähestyvän, ja kaihin sekä kramppien runtelemana hän tunsi olevansa yksin maailmassa. Hänen asuntonsa oli tuon miehen saari, jossa hän istui yksin odottaen loppua. Todellisuudessa Verne saattoi viettää koko elämänsä Pariisissa, niin hän eli sitä täydemmin kuin muut, ja tuo mies loi päässään asioita, joiden takia hänelle on pyhitetty esimerkiksi eräs moduli kansainväliseltä avaruusasemalta, ja yksi noista asioista, minkä hän ideoi oli oikeastaan helikopteri sekä sukellusvene, ja tuon mielikuvituksellisen sukellusveneen mukaan esimerkiksi USA:n laivaston ensimmäinen ydinkäyttöinen taistelusukellusvene oli nimeltään USS Nautilus. Verne käytti muuten “Robur valloittajassa” esittelemänsä lentävän “Albatross”-laivan esikuvana tarinaa “lentävästä hollantilaisesta”, eli aavelaivasta joka leijaili pitkin taivasta.

Vaikka Jules Verne sijoittaa monia tarinoistaan johonkin kaukaiseen maailmaan, niin itse kyllä mietin välillä sitä, että kävikö tuo Ranskan suuri kirjailija itseasiassa ollenkaan Pariisin ulkopuolella. Kirjailijat ovat merkillisiä ihmisiä, ja monet heistä kirjoittavat kielikuvin, sekä keksivät erilaisia asioita. Kun pohditaan esimerkiksi uuden ajan filosofeja, niin heidät laitetaan kirjoissa kohtaamaan ties keitä suuruuksia, joista kuuluisimpia on kertomus missä Friedrich Nietzsche kohtaa suuren säveltäjän nimeltään Richard Wagnerin. Nietzschen biografiassa hän kohtasi suuren säveltäjän 24-vuotiaana, ja tuosta kohtaamisesta sitten on kirjoitettu paljon. Siinä kerrotaan kuinka suuri säveltäjä suurieleisesti esittelee taloaan sekä esineitään, joita hän on saanut lahjaksi kuninkaallisilta tukijoitaan, ja sitten tietenkin myös hänen tapansa kohdella orkestereja kuin soittimia tulee hyvin esiin tuossa tapaamisessa.

Wagner kohtelee siinä ihmistä kuin esinettä, ja koko tapaamisesta huokuu se, kuinka pinnallinen sekä esineistä pitävä ihminen tuo säveltäjä on, ja koko kuvauksessa voisi lukea “Hän ei olisi mitään ilman tukijoitaan, jotka auttavat tuota säveltäjää kokoamaan haluamiaan orkestereita tarjoamalla tilaisuutta esiintyä kuninkaalliselle yleisölle”. Ja ehkä tuon takia Nietzsche on hieman kiusaantunut Wagnerin tavasta esitellä hallussaan olevia esineitä, joista vain kuninkaiden perheiltä saadut lahjat ovat esillä. Mutta kun pohditaan sitä että tunsivatko herrat oikeasti toisensa, niin voidaan sanoa, että ehkä he eivät oikeasti koskaan tavanneet. Kirjailijoilla on joskus tapana käyttää vaikkapa suuria filosofeja esimerkkinä omissa kirjoituksissaan, ja saattaa olla niin, että tuon tarinan kirjoittaja ei koskaan edes ollut tavannut Wagneria tai Nietzscheä, eli hän on ehkä runoillut tuon tapahtuman omasta päästään.  

Kirjassa “Majakka maailman laidalla” Argentiinan valtio ryhtyy rakentamaan majakkaa ikään kuin maailman laidalle jonnekin jumalan hylkäämään paikkaan keskelle paikkaa, missä kahden valtameren vedet yhtyvät, ja sitten kolme miestä jää tuolle saarelle vartioimaan tuota majakkaa. Se muuten ei liene mitenkään normaalia toimintaa majakkaa rakennettaessa, vaan yleensä työläiset ilmeisesti tuodaan paikalle ensin, ja sitten majakanvartijat tulevat perässä vahtimaan majakkaa. Tuo kirja on hyvin erikoinen osa Vernen tuotantoa, että sen päähenkilö ole Ranskalainen.

Toinen kirja joka poikkeaa tuosta yleisestä linjasta on “Kapteeni Grantin lapset”, missä sankari sitten matkustaa maailman ympäri etsimässä kadonnutta merikapteenia, jonka lähettämä pulloposti löytyy rannasta. Tuossa romaanissa muuten varoitetaan noiden pullopostien vaaroista, koska tuollaisia kirjeitä voidaan käyttää ihmisten houkuttelemiseen johonkin autiolle saarelle, ja sitten tuon laivan miehistö surmataan. Majakka maailman laidalla kertoo majakanvartija Vasquezista, joka toimii tuossa kirjassa ottaakseen kiinni saaressa piileskelleet rosvot, jotka ovat sammuttaneet tuon majakan valot. Ja tuolloin tuon majakan välähdysten puuttuminen saisi aikaan sen, että laivat olisivat menneet liian lähelle räntää, ja joutuneet karille.

Tuossa kirjassa on paljon asioita, jotka eivät ole Vernen normaalia tuotantoa, ja tuo maailman laidalla oleva majakka on ikään kuin tuon kirjan hahmo tai siluetti, mikä hallitsee tarinaa kannesta kanteen. Kyseinen kirja on sikäli erikoinen, että se herättää sellaisia ajatuksia, että mitä jos itse joutuisin vartioimaan majakkaa jossain yksinäisellä saarella maailmassa, missä ei ole ketään muita henkilöitä kuin minä itse.

Jos ihminen elää yksin autiolla saarella oli hän vihollisten ympäröimä tai ei, niin silloin tuollaisen henkilön maailmassa ei voisi ketään muuta olla, kuin “me, myself and I”, koska tällaisessa paikassa ei ketään muuta tarvitsisi ottaa huomioon. Olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisten “majakka-romaanien” kirjoittaja ollut oikeasti majakanvartija. Tuollainen työ oli varmasti hyvin yksinäistä sekä osittain pitkästyttävää. Vaikka toki majakanvartijoiden työhön kuului tuolloin sen valon sytyttäminen, niihin siihen ei kovin kauaa aikaa menisi. Ja sitten tietenkin loppuaika on majakanvartijan omaa aikaa, jolloin hän sai tehdä mitä häntä huvittaa. Mutta se että tuo kirjailija on valinnut päähenkilöksi kirjaansa Argentiinalaisen miehen, on hiukan erikoista.

Kun mietitään tuota aikaa. missä Verne eli, niin silloin oltiin tietenkin tarkkoja moraalista tai ainakin moralismista sekä samalla myös korostettiin isänmaallisuutta, mikä näkyy myös “Kapteeni Grantin lapsissa”, joka on nimestään huolimatta kirja, missä ainakin suuri osa henkilöistä on ranskalaisia. Ja vuonna 1905 jolloin Verne tämän kirjan kirjoitti Argentiina on ollut itsenäinen vuodesta 1810. Se oli kuitenkin kaukainen valtio, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että varsinkin Ranskan kaltaiset siirtomaavallat katsoivat niitä valtioita, jotka olivat entisiä siirtomaita hiukan nenänvarttaan pitkin, ja kun tuota Vernen omaa henkilöhistoriaa ajatellaan, niin tuo kirjailija oli vuonna 1905 sairastunut kaihiin sekä kirjoitus käden kramppiin, joka on erittäin kiusallinen sairaus.

Uskoisin että hän käytti kuitenkin kirjoituskonetta, mikä teki kirjoittamisesta helpompaa kuin kynän käyttö olisi ollut. Noiden sairauksien lisäksi hän sairastui diabetekseen, mihin hän menehtyi vuonna 1905. Joten voidaan kysyä sellainen kysymys, että milloin hän oikeastaan oli kyseisen kirjan kirjoittanut. Kirjailijoilla on nimittäin aina erilaisia kausia, jolloin he ovat kiinnostuneita jostain tietystä maasta tai alueesta, joten itse olen aina välillä ajatellut, että onko tuo kirjailija kirjoittanut kyseisen romaanin joskus “Kapteeni Grantien” aikaan, ja sitten piilotellut sitä pöytälaatikossaan.


Tuo luomiskausi nimittäin tarkoittaa sitä, että tuolloin kirjailija kirjoittaa usein useita romaaneita, jotka sijoittuvat samaan paikkaan. Joten miksi tuo Jules Verne oli tuota romaania sitten pihtaillut? Samoin hyvin erikoinen on myös tämän kirjailijan kuolema sokeritauti-kohtaukseen, ja joidenkin ihmisten mielestä kyseinen kirjailija ehkä saatettiin murhata, mutta miksi tuo teko tehtiin, on jäänyt selvittämättä. Ja siksi hänen kuolinsyynsä on virallisesti insuliinishokki. Tuo kirja on kuitenkin inspiroinut todella monia muita elokuvia, ja esimerkiksi Salaisten kansioiden jaksi “Hangar 18”, missä ihminen houkuttelee humanoidien aluksen ansaan on saanut innoituksen tuosta kirjasta.

http://majakkamaailmanlaidalla.webnode.fi

Comments

Popular posts from this blog

Schrödinger's cat: and the limits of that idea.

"In quantum mechanics, Schrödinger's cat is a thought experiment concerning quantum superposition". (Wikipedia, Schrödinger's cat). But the same thing can use as model for many other thought experiments.  Sooner or later, or at least in the ultimate end of the universe, the Schrödinger's cat will turn into wave movement. The information that this cat involved exists but the cat does not exist in its material form. The information doesn't ever vanish. It just turns its shape.  We are all trapped in the universe and time. The universe is the space that is entirety to us. There are no confirmed other universities. But the multiverse is a logical continuum for the expanding galactic megastructures.  The problem with natural things is this. They are black and white. They exist or do not exist. Could there be something, that exists and not exists at the same time?  Scrödinger's cat is thinking experiment about case their cat is not dead or not alive. But in this...

The string theory offers a new way to calculate Pi.

"Scientists discovered a new series for pi through string theory research, echoing a 15th-century formula by Madhava. By combining Euler-Beta Functions and Feynman Diagrams, they modeled particle interactions efficiently. Credit: SciTechDaily.com" (ScitechDaily, String Theory Unravels New Pi Formula: A Quantum Leap in Mathematics) People normally think that. The pi is the ratio of the circumference circle's circumference to the circle's diameter. The Pi is a mathematical constant 3.14159..., the endless decimal number. The Pi is interesting because developers can use that decimal number to make the encryption algorithms stronger.  The idea is that the encryptions program hides the message's original ASCII numbers by multiplicating those numbers with some decimal number. Or the system can add some numbers to those ASCII numbers.  "Aninda Sinha (left) and Arnab Saha (right). Credit: Manu Y" (ScitechDaily, String Theory Unravels New Pi Formula: A Quantum Le...

There are always more than three actors in the real world.

"An international research team is advancing precision timekeeping by developing a nuclear clock using thorium isotopes and innovative laser methods, potentially transforming our understanding of physical constants and dark matter. (Artist’s concept.) Credit: SciTechDaily.com" (ScitechDaily, Unveiling the Thorium Nuclear Clock and Its Time-Twisting Secrets) From Three-body problem... There are no pure three-body systems in nature. There are always more than three components in the system. For making real three-body systems we must separate those three bodies from the environment. Otherwise, there are stable effects. But nobody can predict some effects like distant supernova explosions or sun eruptions.  And one of those things that affect all bodies is time. When radioactive materials decay. That affects the stability and symmetry of the object.  Energy levels affect the existence of things like neutrons. The thorium atom clocks are next-generation tools for time measurement....