Hierarkia sekä valtarakenteet ovat mukavia keskustelun aiheita

Kimmo Huosionmaa

Hierarkiaa sekä hierarkkisia valtarakenteita on erittäin helppoa puolustaa. Niiden puolustajat sanovat, että noissa valtarakenteissa on se etu, että yksi ihminen tekee noissa valtarakenteissa päätökset, ja muut sitten noudattavat hänen päätöksiään. Silloin tietenkin kaikki päätökset voidaan organisaatiossa tehdä erittäin nopeasti sekä tehokkaasti, mutta samalla myös väärät päätökset voidaan tehdä samalla tavoin kuin oikeat päätökset. Ja tuossa tapauksessa mieleeni tulee se, että jos tällaisessa organisaatiossa sitten liian korkea henkilö tekee väärän päätöksen, niin se saattaa suistaa organisaation sellaiseen tilaan, että siitä ikään kuin syöksyy turmioon. Hierarkkisessa valtarakenteessa päätöksenteko perustuu siihen, että alaisen tekemä väärä päätös voidaan kumota esimiehen toimesta, mutta sitten jos liian korkea esimies tekee vääriä päätöksiä, niin silloin organisaatio lähtee syöksymään kohti tuhoa.


Kun mietitään sitä, kuka oikeastaan näkee tuollaisessa hierarkkisessa organisaation mallissa hyviä asioita tai oikeastaan voidaan samalla miettiä sitä, että kuka raivokkaasti puolustaa tuota mallia, niin silloin tietenkin mieleen tulee henkilö, joka on korkealla tuon organisaation hierarkiassa. Tai oikeastaan voidaan hiukan miettiä sitä, että onko yrityksen tai muun organisaation johtaja henkilö, joka katsoo, että hänen ei tarvitse saada mitään neuvoja? Oikeasti kuitenkin juuri organisaation johtajan pitää saada kaikki tieto jokaisesta asiasta, jotta hän voi tehdä oikeita päätöksiä, ja jos tietoja pimitetään, niin silloin edessä saattaa olla katastrofi. Eli valta tuo vastuuta ihmisille, joka sitä käyttää. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että joskus näen ihmisiä, jotka puolustavat hierarkioita ikään kuin henkeen ja vereen.



Heistä hierarkkiset järjestelmät, joissa on vain yksi johtaja ovat ikään kuin luonnollisia järjestelmiä. Onhan esimerkiksi susilaumassa se johtava alfa-pari, jonka mukaan kaikki muut lauman jäsenet sitten hyppivät. Ja jos esimerkiksi valtarakenteita katsotaan tuon susilauman näkökulmasta, niin silloin tietenkin olisi mukavaa olla tuollainen beta-yksilö, joka vain sitten seurailee alfa-paria. Tuolloin oma ruokailupaikka olisi heti alfa-parin takana, ja silloin voisi mukavasti siirtää vastuun vääristä päätöksistä tuolle esimies-parille, ja vain siirrellä kaikkia muita tehtäviä muille lauman jäsenille. Eli oikeastaan noita ehkä joskus hieman rasittavia hierarkkisten järjestelmien raivokkaita  puolustajia löytyy niiden henkilöiden parista, jotka ovat korkealla tuossa järjestelmässä.



Silloin tuntuu varmaan todella upealta olla osa aitoa esimiesverkostoa, ja silloin tietenkin voidaan esimerkiksi toimintatavoista sopia jossain kabineteissa, niin että kaikki päätökset tehdään esimiesten kesken, ilman että niistä mitään tarvitsee alaiselta kysyä. Eikä silloin myöskään alaiselta mitään tarvitse kysyä, kun saa tehdä vaikutusta muihin pomoihin. Samoin voidaan tietenkin sanoa myös, että ei ole alaiselta ennenkään kysytty, eikä niin myöskään tällä kertaa tehdä, ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Silloin seuraa tietenkin potkut tuosta yhtiöstä, koska pomon arvovaltaa pitää kaikkialla näyttää. Eikä alaisten sovi koskaan leikkiä turhan älykästä, koska se aiheuttaa pomolle ikäviä seurauksia.



Tuolloin sitten tullaan alaiselle kertomaan sellainen asia, että “täällä yhtiössä on sovittu niin ja näin”. Alaisen näkökulmasta voidaan kuitenkin sanoa, että kyse on käskystä, koska hän ei ole ollut sopimassa yhtään mitään. Pomon kannalta tärkeää on silloin se, että hän ei koskaan kuule mitään, mitä hän ei halua kuulla, ja tietenkään mitään sellaista ei saisi omaan yksityiselämään tulla, joka saattaa paljastaa asioita, jotka eivät tuota pomoa miellytä.


Esimerkiksi kukaan ei varmaan aamulla ruokapöydässä halua kuulla tarinaa jostain “täydestä idiootista”, jolla on sama nimi kuin itsellä. Sen takia esimerkiksi työvoiman välittäjät eli modernisti ilmaistuna  “headhunterit” tai saksaksi “kopfjägerit” ovat tarkkoja siitä, että neuvovat noita hakijoita välttämään nettikirjoittelua, koska se saattaa sitten vaikeuttaa heidän työpaikan saantia koskevia mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa sitten tietenkin olisi paras olla harmaata massaa, jotta kukaan ei saisi tietää tulevan pomon henkilöllisyyttä, tai sitten liian erottuvat ja omaperäiset ihmiset heitetään pois yhtiöiden johdosta. Tuolloin pitää muistaa se, että jos kaikilla on samanlaiset vaatteet, niin heitä on silloin helppoa komennella tai erottaa. Tuon takia esimerkiksi armeijassa kaikilla on käytössä univormu.



Se tekee miesten uhraamisen helpommaksi upseerille. Asiaa voidaan helpottaa lisäksi katsomalla henkilöä rinnan kohdalle, jolloin kasvot jäävät näkökentän ulkopuolelle, jolloin huutaminen sekä raivoaminen on vielä helpompaa kuin jos katsoo alaista silmiin. Eikä tuolloin tarvitse myöskään huomioida sameita lasiaisia tai laajentuneita pupilleja, jotka kertovat huumeiden käytöstä. Riittää että katsoo sisään tulevan henkilön solmiota, ja antaa tulla täydeltä laidalta. Siitä tulee hyvä olo loppuviikoksi, kun on vähän saanut valtaa käytellä johonkin juoksupoikaan. Toki kannattaa sitten muistella tarkasti, että olisiko tuo ollut muutenkin tämän miehen viimeinen työpäivä, koska jossain vaiheessa myös määräaikaiset työsuhteet päättyvät. Ja tuolloin saattaa sitten joku pomo esittää antaneensa tälle ihmiselle potkut.



Mutta miksi esimerkiksi tiedemiehet julkaisevat valtavasti kirjoituksia? Monet ihmiset pitävät tiedemiehiä hiukan omituisina, ja se että he julkaisevat kirjoituksiaan ikään kuin näyttää muille, että he ovat vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka myös kantavat vastuun teoistaan sekä muusta toiminnastaan. Myös tiedemies on ihminen, joka tekee virheitä työssään. Kuitenkin jos hän julkaisee ajatuksiaan, niin silloin voidaan sanoa, että hän on ehkä 70% teksteistään tai väitteistään oikeassa.

Kuitenkin jos halutaan tehdä oikein räiskyviä kirjoituksia, niin silloin kannattaa ryhtyä filosofiksi. Filosofin erottaa tiedemiehestä se, että häntä eivät rajoita mitkään tutkimukset tai muut asiat, vaan hän voi vain kehitellä jonkun ajatuksen omassa päässään, sekä retorisesti perustella kantansa, niin hän saa sitten ehkä 51% ihmisistä puolustamaan omaa kantaansa. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikka sellaista asiaa, kuin holhoukseen julistamista, niin tuolloin pitää vain istuva tuomari saada omalle puolelle, eli uskomaan että juuri tämä filosofiksi itseään kutsuva henkilö on sellainen, joka on täysissä ruumiin ja sielun voimissa.