Hallituksen esityksestä alle 20 hengen yritysten irtisanomisten helpottamisesta

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Sipilän hallitus on esittämässä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä irtisanomisen pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin. Tässä esityksessä on mielenkiintoista sellainen asia, että ainakaan itse en muista nähneeni sitä, miten tuo "alle 20 henkeä työllistävä yritys" määritellään. Onko se esimerkiksi työnjohtajan pitämä yhtiö, missä enemmistö-osakkaana on jokaisessa vaikkapa joku YIT:n kaltainen yhtiö. Tällöin tuo iso toimija ikään kuin perustaa jokaiselle työnjohtajalle yrityksen, jossa se itse on enemmistö-osakkaana, jolloin tuota irtisanomissuojaa voidaan hyvin helposti kiertää.



Ja voihan yrityksen perustamis-asiakirjoissa mainita, että tuo enemmistöosakas sitten ottaa vastuun koko yhtiöstä, kun työnjohtaja-yrittäjä lopettaa liiketoiminnan sekä lähtee talosta. Joten tällaisilla ratkaisuilla voidaan tämä malli siirtää myös suuriin yhtiöihin. Tuolloin vain tuotanto jaetaan pieniin yksiköihin, jotka ovat näennäisen itsenäisiä toimijoita, mutta joilla kuitenkin on sama toimija takana, joten kyllä tällainen vaihtoehto pitää voida ottaa lakia säädettäessä huomioon. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi juuri alle 20 henkeä työllistävien yritysten kohdalla irtisanomisoikeutta helpotetaan, niin se saattaa johtaa liiketoiminnan keskittymiseen entistä harvempien yhtiöiden käsiin.



Tuolla tarkoitan, että maassamme on kahdenlaisia työntekijöitä, eli niitä joilla on vankka koulutus sekä kokemus joltain alalta, ja niitä joilla kokemusta ei ole. Tai oikeastaan noita koulutettuja työntekijöitä on kolmenlaisia, nimittäin kolmas ryhmä on niitä, joilla on koulutus, mutta työkokemusta omalta alalta ei juurikaan ole. Ja nämä henkilöt tietenkin ovat sikäli huonossa asemassa, että ne joilla on vankka kokemus vaikkapa ohjelmoinnista ajavat noiden opiskelijoiden ohi työmarkkinoilla. Kun henkilö sitten on valmistunut, niin hänellä tulee kilpailijaksi jo vuosikymmenet alalla ollut henkilö, jolla on kaiken maailman suhteita työelämään.



Se mikä varsinkin opiskelijan tai vastavalmistuneen kohdalla on ongelmallista on se, että heillä ei ole suosittelijoita työelämässä. Eli tällaiselta ihmiseltä puuttuu verkosto, joka tuntee hänet työn kautta. Jos ihminen lähtee vaikka opiskelemaan uutta alaa, niin silloin hänen työtään ei kukaan ole koskaan edes nähnyt. Eikä kukaan yrittäjä lähde palkkaamaan mihinkään projektiin tuntematonta ihmistä, jolla ei ole mitään kokemusta. Näet usein noiden pienten yhtiöiden projektien kohdalla on kyse alihankintatyöstä, joka merkitsee sitä, että työ pitää tehdä nopeasti sekä hyvin, koska sitä ei ole kukaan missään suuressa yhtiössä ehtinyt tehdä. Ja sitten pienillä yhtiöillä ei ole aikaa valvoa tai perehdyttää uusia työntekijöitä, joilla ei mitään kokemusta ole.


Tämän kautta sitten jää se kaivattu työkokemus saamatta, kun esimerkiksi insinööri viettää kesän myymällä jäätelöä jossain kopissa tai siivoaa IT-yhtiön tiloja. Mutta varmaan osaavia työntekijöitä voi helposti pestata Venäjältä, Kiinasta sekä Intiasta, kun sieltä on niin paljon ihmisiä lähdössä maailmalle. Mutta ongelma on vain siinä, että sama työvoima on hakemassa myös USA:n sekä muiden vastaavien maiden työmarkkinoille. Ja sen takia myös heille pitää työnantajien markkinoida itseään, jotta nämä osaajat sitten osaavat tulla Suomeen töitä hakemaan.


Tämä asetelma sitten tietenkin korostaa suurten yhtiöiden asemaa maassamme, ja suuriin yrityksiin tietenkin hakeutuu töihin myös ihmisiä, joilla on se "vankka kokemus" heidän toimialaltaan. Se että pienet yritykset saavat oikeuden irtisanoa työntekijöitä helpommin tekee ehkä kuitenkin vahinkoa näille toimijoille. Nimittäin osaavalla työvoimalla, joka on kerännyt työurallaan hienot CV:t varmasti osaavat kilpailuttaa itsensä. Ja tietenkin loistavilla suosittelijoiden verkostoilla saa työhaastatteluja ja työpaikkoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi suuria yhtiöitä, niin niiden sisään joskus pesiytyy henkilö, joka ei työtä edes halua tai osaa tehdä.


Kyseinen henkilö vain ikään kuin piileksii työpaikalla, ja siirtelee työtehtäviään toisille. Aina löytyy tekosyy sille, että hänen ei tarvitse mitään tehdä. Ja tuo asia pitää kyllä noteerata. Se että tuollainen ihminen pääsee yritykseen töihin varmasti ärsyttää muita. Samoin hänen palkkansa pitää kuitenkin maksaa, joten sen takia jotkut yhtiöt ovat töissä ottaneet käyttöön pienryhmä-pohjaisen työtavan, missä sitten varmasti jokainen saa tehdä sitä työtä, ja työn tekemistä on helppoa valvoa. Tuolloin ei se paljon puhuttu "vapaamatkustaja" pääse livahtamaan yhtiöön. Samoin tietenkin esimerkiksi etätyöpäiviä voidaan aina kokeilla, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että työntekijään luotetaan ja hänet tunnetaan oikeasti.


Etätyöpäivä ei siis ole mikään krapulan tai muiden asioiden hoitopäivä, vaan silloin tehdään oikeasti sitä työtä, eli ne mitä on siihen päivään kuulunut pitää olla esimiehelle näyttää aamulla, ja jos etätyöhön alkaa liittyä ongelmia, niin silloin voidaan palata siihen normaaliin työtapaan. Eikä myöskään ole soveliasta, että työntekijä soittelee naapurissa olevaan yhtiöön apua tai määrää oman yhtiönsä kautta muita tekemään omia töitään.


 Kun työpaikka antaa jotain koneita kotiin, niin silloin niillä koneilla tehdään sitä työtä, mihin ne on tarkoitettu, ja muihin töihin pyydetään erikseen lupa, ja sitten se mitä muuta koneilla voi tehdä tehdään omilla itse ostetuilla koneilla. Eli se että työntekijän pitäisi muutama satanen sijoittaa ihan omaan koneeseen, jolla voi tehdä mitä huvittaa ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Eikä yhtiön puhelimen jättäminen pöydälle työpäivän jälkeen ole mikään kovin hankala suoritus. Tuolloin ei tarvitse työhön kuuluvaa sähköpostia lukea mökillä tai saunan lauteilla, eli myös työntekijällä tietenkin on velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan.