Ajattelua ajattelusta sekä kirjoittamisesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tänään on taas loistava ilta miettiä erilaisia asioita, joista yksi on kaupunkiliikenne. Kun kaupunkiliikennettä kohdennetaan, niin silloin tietenkin suunnittelija tekee arvion liikenteen tarpeesta tilastojen perusteella, ja jos jollain alueella asuu paljon vakavaraisia ihmisiä, joilla on isot autot pihassa, niin hän tietenkin päättelee, että he eivät joukkoliikennettä käytä, mutta kuitenkin saattaa asia olla myös toisin. Ja tietenkin kun joukkoliikennettä mietitään tarkemmin, niin jos sen käyttöaste on korkea, niin silloin joukkoliikenteen kustannukset matkustajaa kohden saadaan pienemmiksi, kuin jos esimerkiksi bussi liikkuu tyhjänä tai sitten siellä on vain yksi matkustaja. Tämä asia ei varmaan koskaan ole valmis, joten sen takia sitä voidaan aina vähän kehittää.


Eli joukkoliikenteen käyttö kohdentuu aina hiuka väärälle alueelle, ja jos jossain alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on melko hyvät tulot, niin silloin he saattavat käyttää mieluummin omaa autoa kuin joukkoliikennettä, tai sitten he saattavat olla vihreiden arvojen kannattajia, jotka ideologisista syistä valitsevat joukkoliikenteen. Toinen vaihtoehto on se, että suurella osalla henkilöistä, jotka asuvat tuolla alueella ei ole käytössään työpaikan tarjoamaa parkkiruutua siellä työpaikan päässä, joten nämä ihmiset saattavat valita sen takia bussin tai metron, riippuen vähän missä asuvat, ja mihin ovat menossa. Kuitenkin myös saattaa olla niin, että joku noista ihmisistä on ostanut niin ison auton, että se ei vain mahdu työpaikan ruutuihin, joten siksi tuollainen 600 SEK-mersun omistaja ehkä käyttää joukkoliikennettä.


Poikkeukset ovat tilastotieteilijän kannalta hyvin ikäviä asioita, koska ne saavat ennusteet muuttumaan kristallipalloon katsomiseksi tai korteista ennustamiseksi. Tai oikeastaan ainakaan jälkimmäinen asia ei ole aivan tuulesta temmattu juttu, koska joku mafian mies saattaa saada käskynsä siten, että kun hänen halutaan tekevän esimerkiksi palkkamurhan, niin palkkaaja laittaa pataässän pöydälle, ja sitten osoittaa haluavansa tuon uhrin hengiltä.


Tai sitten joku rikollinen saattaa esittää uhrille ennustajaa, ja sitten kertoa esimerkiksi tälle, että uhrin auto tulee palamaan korpuksi, jos tämä ei maksa velkojaan. Kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin julkaiseminen, niin minun kaltaiseni ihmiset rakastavat asioiden sekä itse tekemiensä tekstien julkaisemista, koska se on sellainen merkki, että henkilöllä on kaikki asiat kuten pitää. Jos ihminen ei julkaise mitään, niin silloin joku voisi hänen takanaan väittää mitä hyvänsä tämän henkilön mielipiteistä. Kun puhutaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat hiukan omituisilta, niin on hyvä perustella oma uskonsa muille.


Eli tuollainen tutkija tai filosofi kirjoittaa hiukan siitä, mikä syy saa hänen kaltaisensa ihmisen uskomaan, että esimerkiksi joku kvartsikide saattaisi olla älykäs. Syy tähän on se, että esimerkiksi kvartsikide saattaisi varastoida myös aivoaaltoja sellaiseen muotoon, että ne olisivat samat kuin vaikkapa karhulla tai kivikauden ihmisellä. Tuolloin voidaan ajatella, että tuollainen eläin tai ihminen nukkuu pää kvartsikiteen päällä, ja hänen EEG-käyränsä varastoituu noihin kiteisiin, jotka voivat säilyttää ne samassa muodossa, kuin mitä ne olivat tuon henkilön päässä. Tätä perustelemista kutsutaan retoriikan nimellä. Sen salaisuus on, että asia voi olla “retorisesti oikein”.


Se tarkoittaa sitä, että retorisesti taitava henkilö vain esittää joitakin asioita faktana, ja sitä kautta koettaa saada muut uskomaan tai kannattamaan omia väitteitään. Se että noiden väitteiden takana ei ehkä ole mitään todellisia havaintoja saattaa ilmaisullisesti lahjakkaan ihmisen kohdalla jäädä huomiotta. Tuollainen ihminen osaa sekä kykenee perustelemaan näennäisen ihmeellisiä asioita erittäin helposti, niin että muutkin voivat nuo väitteet hyväksyä, niin että niistä tulee ehdottomia. Kun ihminen on yksin tekiessään kirjoitelmia, niin niistä saattaa tulla hiukan erilaisia kuin muuten.


Jokainen ihminen on luovimmillaan istuessaan yksin kotona. Se on sitä luovuuden hyödyntämistä, että kirjoittaa tai piirtää jotain, jonka ihminen ehkä julkaisee. Jos ajatellaan niin, että esimerkiksi joku ihminen kirjoittaa blogia, niin silloin hänen pitää ajatella niin, että mitä siitä, jos joku sen lukee. Eli aina pitää muistaa sellainen asia, että mitään mitä ei voi julkisesti kertoa ei kannata missään nettikeskusteluissa mainita. Sellaiset asiat leviävät hyvin nopeasti, ja niitä ei enää saa sitten pysähtymään.


Kun puhutaan kirjoittamisesta, niin se on oikeasti vain yksin puhumista, jossa suun sijasta käytetään tietokoneita sekä WEB-alustoja. Mutta muuten prosessi on sama kuin kirjeen kirjoittamisessa, mutta kuten äsken kirjoitin, niin luomisprosessi on aivan sama riippumatta siitä koskeeko kirjoitelma virtuaali-avaruutta tai fyysistä kirjettä. Molemmissa täytyy kirjoittajan ensin ajatella sitä, mitä kirjoittaa, ja sitten vasta julkaista teksti. Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että kirjoitettua tekstiä ei voida samalla tavoin huutaa hiljaiseksi kuin puheen pitäjälle sekä hänen puheelleen tehdään joskus.


Kun jostain asiasta kirjoitetaan jotain, niin miksi tekijän pitää kirjoitelmassa esittämiään mielipiteitä vaalia tai salata jotain kirjoitelmissa esittämiään mielipiteitä. Jokaisella ihmisellä länsimaissa on oikeus kirjoittaa mielipiteitään sekä myös julkistaa niitä ilman mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Maailmassa ei ole olemassa vääriä mielipiteitä, joten siksi omasta mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa asioita, joita haluaa muidenkin lukevan. Jos joku asia on liian kova tai synkkä käsiteltäväksi Internetissä, niin silloin tietenkin tiedämme, että se on todella rankkaa. Mutta asian käsitteleminen julkisesti saattaa parantaa ihmisen asemaa muiden silmissä.


Jos asia taas on jotenkin sairaalla tavalla käsitelty, niin silloin tietenkin voidaan kyseinen henkilö lähettää psykiatriseen hoitoon, mutta se ei hänen kaikista kirjoituksistaan tee hullun tekemiä Tarkalleen ottaen henkilö voi tuottaa tekstiä myös ennen kuin hänestä tulee psyykkisesti häiriintynyt, ja sen jälkeen sitten voi tuotannossa tapahtua muutoksia joko hyvään tai pahaan suuntaan. Hyvä ja paha ovat asioita, joista voi kirjoittaa melkein mitä vain, koska oikeastaan kukaan tai mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Kaikissa asioissa on sekä hyviä että pahoja asioita. Ja siksi olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset voivat kyllä omia juttujaan julkaista.


Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tiedä vaikkapa jääkiekosta mitään, mutta kuitenkin he voivat kirjoittaa Internetiin muista asioista. Tai sitten toisaalta he voivat ostaa jääkiekko-kirjan, ja sen kautta oppia jotain tuosta urheilusta, jonka jälkeen tuo henkilö voi vakoilla, millaisia muut jonkun joukkueen kannattaja-sivut ovat, ja sitten niiden pohjalta rakentaa oman kotisivun, joskin tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että siinä on joitakin virheitä, mutta ajatus on tärkeintä.


Ajatteluun ihminen tarvitsee tietoa sekä virikkeitä. Mutta samalla rentoutuminen ja myös hauskanpito ovat tärkeitä asioita. Vaikka ajattelu saattaa olla spontaani toimitus, niin tietenkin siihen tarvitaan työkaluja. Kukaan ihminen ei juurikaan mieti, mitä tapahtuu, jos eläisimme täysin virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeetön ympäristö ei tarkoita siis Platonin luolaa, missä istui joukko poliittisia vankeja katsomassa pantomiimia tai varjoteatteria.


Tuossa paikassa oli paljon virikkeitä, mutta kuitenkin varsinaisesti todettavissa olevaa informaatiota oli todella vähän. Virikkeetön ympäristö tarkoittaa sitä, että henkilö tulee tilaan, missä kukaan ei kuuntele toista. Eli siellä ei käydä keskusteluja tai katsota mitään teatteria. Siellä vain kävellään ympyrää ja tuijotetaan edellä kävelevän selkää, eikä sitten muuta virikettä ole, jos päässä on kuulosuojaimet. Silloin ei mikään ääni saa henkilöä kuulemaan mitään, mitä tämä ei halua kuulla. Ja siksi kyseiset asiat ovat melko vaikeita käsiteltäviä, oli henkilö valppaana tai ei. Tuolloin voidaan sanoa, että valheellinen informaatio on vaarallisempaa kuin mikään ase, koska se saa ihmisen tekemään niitä virhearviointeja, jotka saattavat saattaa jopa ison yhtiön polvilleen.