Skip to main content

Venäjän uusi tukikohta arktisella alueella on kuin Bond-elokuvista.

Venäläisiä sotilaita Antonov-AN 76-koneen vieressä
(News Vice)

Venäjä on rakentanut uuden tukikohdan Frans-Joosefin maahan, ja tuo rakennelma tietenkin muistuttaa Bond-elokuvien tukikohtia. Tuon tukikohdan rakentaminen varmasti liittyy tuon valtion turvata intressinsä pohjoisella alueella. Eli sen öljy- sekä kaasukentistä ja merenpohjan mangaani-esiintymistä huomattava osa sijaitsee pohjoisella kalotilla, jossa sitten on kyseessä miljardien liiketoimet, ja pitäähän Venäjän myös turvata tuon alueen öljy- ja kaasu-kuljetukset.

Mutta kyse on suuremmista asioista kuin pelkästään rahasta tai luonnonvaroista. Näet pohjoinen napalakki tarjoaa loistavan turvan ydisukellusveneille, joita sitten ei niin helposti havaita satelliittien tai lentokoneiden toimesta, koska tuo napajää tarjoaa eristeen, minkä läpi infrapunakameran on vaikeaa erottaa sukellusveneiden reaktorin jättämää infrapuna-jälkeä. Tuolloin nimenomaan lentokoneiden käyttö tuohon tehtävään vaikeutuu, koska infrapuna-kameroiden sijasta niiden pitää käyttää sonar-poijuja, jotka ovat paljon rajoittuneempi järjestelmä, koska niitä on koneessa rajallinen määrä, ja mikäli sukellusveneen runko tehdään titaanista tai kromi-nikkeli-teräksestä, niin silloin se ei myöskään näy magnetometrissä. Ja silloin MAD (Magnetic Anomaly Detection) Magneettisen poikkeaman mittari eli magneettikenttään perustuva havaintoväline on tehoton noiden veneiden havaitsemisessa.

Vaikka puolustusvoimien komentaja on sanonut, että tuo rakennelma on tehty ilman, että siitä kukaan saa mitään tietää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että kyllä se on vakoilusatelliittien avulla saatu havaittua. Tuo uusi sotilastukikohta tietenkin on erittäin näyttävä rakennelma, ja se ei Venäjän mukaan ole salainen, mutta kuitenkin uskoisin, että länsimaisia tiedustelusta vastaavia  viranomaisia huolettaa enemmän se, mitä he eivät satelliiteista näe. Eli onko Venäjä sitten rakentanut muitakin rakennelmia tuonne kaukaiselle pohjoiselle saarelle, ja sitten naamioinut noiden mahdollisesti maan sisään kaivettujen rakennelmien rakennusjätteen tuon julkisen tukikohdan rakentamisesta seuranneiksi jätteiksi, jotta tiedustelupalvelut eivät tuota louhintatyötä sitten huomaisi.


Mutta millaisia installaatioita tuonne pohjoiseen sitten on rakennettu, ja mitä niillä sitten haluttaisiin tehdä, on kysymys johon on monenlaisia vastauksia. Yksi niistä on se, että tuonne pohjoiseen ollaan rakentamassa ehkä uutta ohjustukikohtaa, josta ammuttavilla SS-N-21-risteilyohjuksilla uhattaisiin NATO:n pohjoista sivustaa eli lähinnä laivoja, jotka vievät mahdollisissa konflikteissa täydennyksiä Pohjois-Norjassa oleville joukoille. Samoin noiden risteilyohjusten tarkoitus voisi olla sellainen, että niillä suojataan muita Frans-Joosefin maassa olevia sotilaallisia laitoksia. Tuo paikka olisi ihanteellinen monenlaisiin sotilaallisiin installaatioihin, mitkä liittyvät arktiksen ympäristössä tapahtuvaan sotilaallisiin toimintoihin.


Tuo arktinen saariryhmä voi hyvin tarjota tukikohtia myös Tupolev-26 “Backfire” pommittajille, jotka suuntaavat iskunsa noihin NATO:n lentotukialus-osastoihin AS-6 “Kingfish”-ohjuksilla. Samoin tuolle saariryhmän alueelle voisi vaikka majoittua TU-95 “Bear-H”-pommittajien ryhmä, jonka tehtävänä on yleensä etsiä kohteita noille huippuluokan yliääni-pommittajille, ja samoin noiden myös sukellusveneen tuhoamiseen käytettävien multimissio-koneiden laitteet voivat ohjata  keskimatkojen ilmasta-maahan ohjuksia kohteisiin, jos tuo pommittaja laukaisee aseet horisontin alapuolelta. Tai sitten myös sukellusvenetukikohtia voidaan valmistaa tuonne kauas pohjoiseen.


Sekä tuolle saarelle on myös saatettu sijoittaa SS-18 ohjuksia, joiden sijoituspaikaksi Frans-Joosefin maa on nimittäin vähän syrjässä. Strategisten ydinase-joukkojen ajattelutavan mukaan esimerkiksi tukikohdan sijoittaminen kauas muusta asutuksesta on hieman ongelmallista. Ydinaseiden sijoittamisessa on tärkeää se, että tukikohtaan on hyvät liikenneyhteydet. Näet jos siellä sattuu tapahtumaan kapinoita, niin silloin turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet puuttua tuon tukikohdan tapahtumiin ovat rajalliset, joten ehkä Frans-Joosefin maahan ei kuitenkaan kaikkia mahdollisia aseita sijoitettaisi. Sodan aikaan kuitenkin korkeasti mobilisoituja aseita voidaan siirtää mihin tahansa kolkkaan maailmassa.


Eli sekä Arktikselle että Antarkselle voidaan muutamassa tunnissa siirtää uuden sukupolven korkeasti mobilisoituja SS-25 “Topol-M”-ohjuksia strategisilla rahtikoneilla, ja kun nuo mobiilialustoille asetetut strategiset ohjukset sitten lasketaan tuon tukikohdan lentokentälle, niin silloin ne voidaan hyvin nopeasti ajaa maastoon tai johonkin näkösuojaan, jotta USA:n satelliitit eivät niitä havaitse. Ja noilla aseilla voidaan sitten iskeä Pohjois-Amerikkaan tai Islannissa oleviin USA:n lentotukikohtiin, sekä tuhota niissä olevat pommikoneet. Mutta tietenkin jo pitkään ollaan epäilty sitä, että Frans-Joosefin maahan on asennettu Venäjän ASAT tai ABM-laitteita, eli kyseessä olisi ehkä laser-ase, jonka voisi aivan hyvin naamioida kaukoputkeksi.


Tuollaisen laitteen käsittely on melko helppoa, ja sen avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa varsinkin matalalla kiertoradalla olevia satelliitteja,  jos satelliittiin kohdennetaan laser-säteitä, niin silloin sen kamera saattaa tuhoutua. Tällaista toimintaa on harrastettu puolin ja toisin, kun suurvallat ovat halunneet salata omia sotilaallisia laitoksiaan tai niissä tapahtuvaa toimintaa. Tuolloin satelliittiin on kohdennettu laser-säteitä, jotka ovat sitten estäneet sen toimintaa. Mutta tuonne pohjoiseen voidaan myös asentaa sellaisia välineitä, joilla ilmakehän yläosaa lämmitetään jopa tuhansiin Celsiusasteisiin. Siinä kaksi samalla taajuudella toimivaa tutkaryhmää kohdentaa nuo lähettimensä tietylle alueelle taivasta. Kyseisessä tilanteessa taivaalle syntyy jättimäinen valokaari, jonka tarkoitus olisi polttaa lähestyvät ydinkärjet poroksi.


Samoin mikroaaltojen tai muiden elektromagneettiseen säteilyyn perustuvien EMP-aseiden avulla voidaan noiden kiertoradalle kohonneiden MIRV-bussien elektroniikka tuhota ennen kuin kärki irtoaa, jolloin tuo ase olisi suutari. Ilmakehään tai sen yläosiin muodostetun plasman tarkoitus olisi tietenkin tuhota tuon taistelukärjen kohteeseen hakeutumis-elektroniikka aseen syöksyessä ilmakehään, mutta tietenkin järkevää olisi tuhota nuo kärjet jo niiden ollessa kiertoradalla.


Silloin ei maastoon leviä plutoniumia, tai kärki räjähdä tuosta valtavasta tärähdyksestä. Toki jos ydinkärki osuu maahan 20 000 kilometrin tuntinopeudella, niin silloin törmäysenergia tekee maahan valtavan kraaterin, ja törmäys on hyvin tuhoisa, vaikka tuo taistelukärki ei sitten sattuisi räjähtämään. Mutta toki tuon räjähteen imploosio-mekanismi voi myös ryhtyä toimimaan, jos sen sisällä olevat plutonium-pallo lähtee liikkeelle. Ja kun puhutaan arktisten alueiden operaatioista, niin samoja varusteita voidaan siirtää myös Etelämantereelle tai Grönlannin asumattomiin osiin, mistä ne voidaan laukaista kohti USA:n eteläisellä tyynellämerellä olevia tukikohtia tai tuon valtion pohjoisrannikkoa.


Eli en tiedä voidaanko tuollainen “Topol-M”-ohjusjärjestelmä esimerkiksi pudottaa kuljetus-koneesta maahan, mutta samat laskuvarjot toimivat tuon aseen kanssa, kuin mitä käytetään panssareiden pudottamiseen maahan. Ja tuolloin esimerkiksi Il-76 kuljetuskoneet voisivat pudottaa kyseisiä aseita vaikkapa Grönlannin jää-lakeuksille, jossa niiden kanssa operoisivat tietenkin VDV tai Spetsnaz-joukot, joiden tehtävänä on suojata niitä, kunnes nämä aseet pääsevät sopivaan asemaan laukaisua varten.

Tuollainen tehtävä voisi olla sellainen, että jos tuo konflikti sitten muuttuisi ydinsodaksi, niin nämä aseet voisivat tarjota Venäjän asevoimille mahdollisuuden hyökätä USA:aan eli sen Washingtonin puoleisen rannikon sotilastukikohtiin hieman eri kulmassa, kuin mitä yleensä skenaarioissa on totuttu. Silloin tuo asejärjestelmä voisi yllättää kohteen niin, että osa tuon maan tärkeimmistä tukikohdista voidaan tuhota muutamassa minuutissa.

https://sites.google.com/view/arktinentukikohta/etusivu

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Comments

Popular posts from this blog

The LK-99 could be a fundamental advance even if it cannot reach superconductivity in 400K.

The next step in superconducting research is that LK-99 was not superconducting at room temperature. Or was it? The thing is that there is needed more research about that material. And even if it couldn't reach superconductivity in 400K that doesn't mean that material is not fundamental. And if LK-99 can maintain its superconductivity in 400K that means a fundamental breakthrough in superconducting technology.  The LK-99 can be hype or it can be the real thing. The thing is, anyway, that high-voltage cables and our electric networks are not turning superconducting before next summer. But if we can change the electric network to superconducting by using some reasonable material. That thing can be the next step in the environment. Superconductors decrease the need to produce electricity. But today cooling systems that need lots of energy are the thing that turn superconductors that need low temperatures non-practical for everyday use.  When the project begins there is lots of ent

Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.

 Black holes, the speed of light, and gravitational background are things that are connecting the universe.  Black holes and gravitational waves: is black hole's singularity at so high energy level that energy travels in one direction in the form of a gravitational wave.  We normally say that black holes do not send radiation. And we are wrong. Black holes send gravitational waves. Gravitational waves are wave movement or radiation. And that means the black holes are bright gravitational objects.  If we can use water to illustrate the gravitational interaction we can say that gravitational waves push the surface tension out from the gravitational center. Then the other quantum fields push particles or objects into a black hole. The gravitational waves push energy out from the objects. And then the energy or quantum fields behind that object push them into the gravitational center.  The elementary particles are quantum fields or whisk-looking structures. If the gravitational wave is

The CEO of Open AI, Sam Altman said that AI development requires a similar organization as IAEA.

We know that there are many risks in AI development. And there must be something that puts people realize that these kinds of things are not jokes. The problem is how to take control of the AI development. If we think about international contracts regarding AI development. We must realize that there is a possibility that the contract that should limit AI development turns into another version of the Nuclear Non-Proliferation Treaty. That treaty didn't ever deny the escalation of nuclear weapons. And there is a big possibility that the AI-limitation contracts follow the route of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.  The biggest problem with AI development is the new platforms that can run every complicated and effective code. That means the quantum computer-based neural networks can turn themselves more intelligent than humans. The AI has the ultimate ability to learn new things. And if it runs on the quantum-hybrid system that switches its state between binary and quantum states,