Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

espoonmetsa.blogspot.fi

Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin

Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.

Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.

Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen  eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.

Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.

Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan.  Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva  toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,

Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.

Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.

Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.


espoonmetsa.blogspot.fi

Fahrenheit 451 eli lämpötila, missä paperi syttyy palamaan ja totuus muuttuu toiseksi, kuin mitä se alkuun oli

Tässä sitten olen muistellut yhtä ehkä puhuttelevimmista kirjoista, joita koskaan olen lukenut, sen nimi on "Fahrenheit 451", ja kirjoittajana oli tietenkin Ray Bradbury, joka tuossa kirjassa ottaa kantaa informaatioteknologian kehitykseen. Kyseessä romaanissa eletään aikaa, jolloin kirjat ovat kiellettyjä, ja kaikkialla on vain informaatioteknologiaa. Tuo kirja on puistattava kuvaus totalitarismista sekä siitä, kuinka paljon ihmisiin voidaan vaikuttaa lain sekä informaatioteknologian avulla. Tuossa kirjassa tietenkin kirjojen kieltämistä perustellaan paloturvallisuudella sekä sensuurin kieltämisellä, koska sähköinen tiedonvälitys poistaa ikään kuin kustantamojen harjoittaman sensuurin, ja tilanne tietenkin näyttää erittäin hyvältä, mutta kuten tiedämme, niin silloin jää jäljelle valtion harjoittama sensuuri, joka kuitenkaan ei näy päälle.

Samoin informaatiosta vastaa tuolloin tietoverkkoyhtiö, joka voi tietenkin sensuroida kotisivuja, ja yhdessä palvelinten ylläpitäjien kanssa päättää siitä, millaista sisältöä Internetissä jaetaan. Kun puhutaan tiedonvälityksen avoimuudesta sekä siitä, että avoimet julkaisuympäristöt ovat tehneet mahdolliseksi sellaisen toiminnan, missä kuka tahansa pääsee julkaisemaan tietoja tai tiedoksi luulemiaan valheita, niin silloin tullaan tilanteeseen, missä tiedon arvioiminen on todella vaikeaa sekä sen oikeellisuuden arviointi sitten vaatii lukijalta todella paljon.

Samalla kuitenkin internetiä vaoidaan sensuroida hyvin tehokkaasti siten, että väitetään siellä julkaistavien kuvien rikkovan esimerkiksi tekijäoikeuksia, jolloin tuo toimija voi estää kotisivujen julkaisemisen, vedoten sen omistaman aineiston käyttörajoituksiin. Eli mitään varsinaista sensuuria ei tietenkään tapahdu, vaan tuo toimija vain pyytää materiaalin teostomaksujen tarkastamista, ja sitten tuo teksti vain jätetään julkaisematta. Toinen tapa on käyttää esimerkiksi sellaista tekniikkaa, että kun toinen henkilö tekee jollakin kotisivulla työtä, niin tuo hänen domaininsa vain ostetaan pois tai siinä olevaa materiaalia käydään väittämässä omaksi. Tuolloin seurauksena on tietenkin  oikeustaistelu, ja samalla kotisivu menee julkaisukieltoon.

Samoin kotisivujen estämistä voidaan hyvin käyttää sensuurin välineenä, ja tuolloin voidaan vedota siihen, että ne pitävät sisällään materiaalia, joka on sopimatonta lapsille. Kuitenkin sähköistä informaatiota voidaan käyttää ihmisten manipuloimiseen todella tehokkaasti. Eli esimerkiksi propagandan teho kasvaa silloin, kun ihminen ei tiedä kuuntelevansa sitä, mutta esimerkiksi radioiden sekä television ja internetin avulla voidaan kehittää sellaisia informaatioaseita, että niiden kanssa tulee varmasti äitiä ikävä. Tuolloin esimerkiksi radioaalloilla voidaan lähettää ihmisten radioihin infraäänisiä viestejä, sekä televisioon erilaisia välähdykuvia, joilla ihmsiä voidaan yllyttää lähes mihin tahansa.

 Kuten tiedämme, niin tällaista propagandaa voidaan upottaa esimerkiksi hallitusta vastustaville kotisivuille, jolla saadaan sitten hallituksen vastustajia käännytettyä tuon johtajan taakse. 1960-luvulla USA:n tiedustelu kokeili tuota menetelmää, eli se lähetti tuollaisia aliäänisiä radiolähetyksiä  ihmisille, jotka elivät tietyllä alueella. Tuohon lähetykseen käytettiin EC-130 "Commando Solo"-koneen esi-isää, ja testissä tarkkailtiin sitä, että kasvoiko ihmisten ostohalukkuus marketeissa, jos heille soitettiin radion kautta infraäänen avulla tuotettavaa mantraa, jossa kehotettiin ostamaan erilaisia tuotteita, ja tuon kokeen tulokset olivat hälyttäviä. Eli tuollaisilla infraäänen käyttöön  perustuvilla viesteillä voitiin ihmisten tajuntaa sekä tahtotilaa muuttaa hyvinkin tarkasti. Tuollaisia infraäänen käyttöön perustuvia laitteita on kuulemma käytössä sota-aluksissa, joilla sitten voidaan vaikuttaa esimerkiksi vihollisen sukellusveneiden miehistöihin.

Tuo koe suoritettiin "OPERATION ARTICHOKEN" yhteydessä, ja se kuului osana tuon aikakauden kammottavinta sota-ohjelmaa, mitä missään demokraattisessa maassa on toteutettu. Ohjelma oli nimeltään  MKULTRA, ja sen tarkoitus oli ohjata USA:n kansalaisten ajattelutapaa siihen "oikeaan suuntaan". Tuollaista aliääneen perustuvaa käskytystä voidaan käyttää myös väärin, eli esimerkiksi jonkun kaupan kaiuttimista voidaan soittaa ostokehotuksia, tai sitten jos kilpaileva kauppaketju sitten ryhtyy käyttämään noita kaiuttimia väärin. Eli se saattaa laittaa sieltä tulemaan infraäänen avaulla esimerkiksi propagandaa, joka kieltää tuotteen myynnin.  Samoin informaatio-operaatioiden avulla voidaan kilpailevaa kauppaketjua horjuttaa tehokkaasti, eli televisiossa vain esitetään väittämiä, joiden mukaan sen myymät vaatteet tai muut tuotteet valmistetaan olosuhteissa, jotka rikkovat ihmisoikeuksia.

Julkisten laitosten materiaalin hankinnasta sekä henkilökunnan asenteesta

Konkreettiset tulokset ovat asia, jonka julkisten investointien rahoittajat sekä poliittiset päättäjät haluavat nähdä, ennen kuin he lähtevät myöntämään rahoja jollekin kohteelle, on se että miten paljon tuolla asialla on käyttöä. Kirjaston kokoelmiin valitaan kirjoja, niin toki on hyvä, että ne miellyttävät ihmisiä. Konkreettisilla eli kineettisellä tuloksella tarkoitetaan helposti jäsennettyä sekä ymmärretyksi tehtävissä olevaa tietoa, kuten lainaustapahtumia sekä kirjastojen käyttöä, joita on sitten helppo esitellä esimerkiksi kunnanvaltuustossa, jossa istuu ihmisiä, joiden asema riippuu siitä, kuinka suosittuja he sattuvat olemaan,

Kirjastokin on nimittäin palvelulaitos, ja jos sen tiloissa ei kukaan käy tai lainauksia ei tehdä, niin silloin kyllä hyvin nopeasti poliittinen päättäjä alkaa siirtää määrärahoja muihin kohteisiin. Eli kuten varmaan tiedämme, niin poliitikot ovat sellaisia ihmisiä, että he haluavat nähdä konkreettisia tuloksia, eli sen että  esimerkiksi kirjastoissa on ihmisiä, kun nämä henkilöt sitten päättävät siitä, kuinka paljon ja minkälaista materiaalia niihin hankitaan. Eli kuten tiedämme, niin kirjastokin on tulosvastuuyksikkö, jonka saama rahoitus riippuu siitä, että käytetäänkö tuota tilaa oikeasti vai ei, eli jos ei käyttöä synny, niin silloin ei myöskään rahaa tule.


Kun kirjastojen materiaalihankinnoista päätetään, niin tietenkin materiaalin hankkijan pitää miettiä sitä, että millainen asiakasryhmä kirjastossa on, ja sitä kautta hänen on mietittävä sitä, millaista aineistoa kirjastoon hankitaan, jotta tuolle aineistolle saadaan myös lainaajia. Tämän takia esimerkiksi romaanihyllystä löytyy todella paljon suurten kustantamojen kustantamia kirjoja, joita sitten saadaan painettua suhteellisen halvalla suuria eriä. Ja kun keskustellaan siitä, millaisia kirjoja kirjastoon hankitaan, niin yleisesti uskotaan että ihmiset haluavat  niin sanottuja "takuutuotteita", eli nimekkäiden kirjoittajien tekemiä opuksia, mutta niiden rinnalle pitäisi tasapainon vuoksi hankkia myös muuta kirjallisuutta.


Puhuttaessa  siitä, mitä tarkoittaa sana "asiakaspalvelu", niin itse kyllä ymmärrän tuon sanan sillä, että varsinkin kunnallisessa laitoksessa se tarkoittaa sitä, että kuntalaisilta kysellään sitä, millaisia tuotteita he sattuvat haluamaan. Kunnallinen kirjasto on verorahoilla ylläpidetty laitos, jonka tuotteet maksaa kuntalainen veroina. Koska kyseessä on laitos, jonka tarkoitus on palvella asiakasta, niin toki asiakkaan miellyttäminen on työntekijöiden oikeus sekä velvollisuus. Missään nimessä ei ole asiakkaan nuoleskelemista, jos häneltä kysytään sitä, mitä hän haluaa kirjastosta lainata.


Kirjastojen tuotteen eli kirjan pitää kuitenkin olla sellainen, että se täyttää tietyt normit sisällön kannalta. Varsinkin tietokirjoissa sisältö on äärimmäisen tärkeä, jotta ei satu mitään havereita. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi sienikirjoissa oleva virhe saattaa surmata erittäin monia ihmisiä, jos esimerkiksi joku kavalakärpässieni on livahtanut ruokasienten joukkoon, ja saanut kuvan alle väärän merkinnän. Samoin muiden vastaavien asioiden kanssa pitää noudattaa sellaista linjaa, että mieluummin opetetaan joku asia väärin, jos tuolla tavoin estetään esimerkiksi ihmisen vammautuminen.  Ja siksi kannattaa aina opettaa että kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä.


Mutta kun puhutaan esimerkiksi sivistämisestä sekä korkeakulttuurista, niin tietenkin silloin pitää muistaa se, että  noiden termien sisältö saattaa käytännössä merkitä melko paljon erilaisia asioita. Eli tarkoitetaanko tällä sitten sitä, että kirjastoon hankitaan satoja arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, sekä tuhansia klassisen musiikin levyjä, jos niitä ei kukaan lainaa. Samoin kaikki sivistystä hankkivat ihmiset eivät lue arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, vaan joku saattaa olla kiinnostunut vaikkapa sienistä. Eli mitenkään kovin suppeita nuo käsitteet eivät ole, ja nykyään kai heavy metalin kaltainen musiikki alkaa olla kultturellia tavaraa, kun meidän sukupolvemme on sitä tottunut kuuntelemaan.



Kun puhutaan ihmisestä, jolla on huonot asiakaspalvelutaidot, niin silloin tietenkin itseäni vähän kauhistuttaa se. että mistä tuollainen ihminen on saanut päähänsä toimivansa oikein? Onko hänestä mukavaa, kun ihmiset huutelevat  hänen peräänsä, miten “mukava ihminen hän on”? Tuolloin kuitenkin voimme häntä ymmärtää, ja samalla kuitenkaan hänen asennettaan ei tarvitse hyväksyä. Eli kuten olen monesti kirjoittanut, niin “hyväksyä” ja “ymmärtäminen” eivät ole synonyymejä. Se että käyttäytymistä ymmärretään tarkoittaa sitä, että me tiedämme syyn, miksi joku henkilö käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, eli hänelle on mallioppimisen kautta syntynyt kuva siitä, että tuossa paikassa saa henkilökunta käyttäytyä niin kuin heitä huvittaa. Ja jossain on ihmiselle välillä opetettu niin, että kaikki asiakasta miellyttävä toiminta on jotenkin henkilökunnan arvovaltaa alentavaa.


Eli jossain häntä on samassa tilassa tai ympäristössä nöyryytetty, ja kohdeltu sopimattomasti. Ja kun hän sitten itse pääsee tähän samaan asemaan, niin hän alkaa kohdella muita kuten tuota ihmistä on itseään kohdeltu aikoinaan. Tämä koskee niin opettajia, vartijoita kuten kaikkia muitakin ihmisiä. Opettajista näkee suoraan sen, millaisia heidän omat opettajansa ovat olleet. Eli jos joskus peruskoulussa on opetettu, että opettaja saa tehdä mitä haluaa, niin sitten tuo henkilö opettajana alkaa tehdä niin kuin hänelle on koulussa tehty. Jos henkilö on koulussa sitten kohdannut sellaisen ympäristön, että opettaja on esimerkiksi jättänyt koko luokan jälki-istuntoon, mikäli joku sitten häiritsee heidän työtään, niin hän tulee myös samalla tavoin kuria pitämään koulussa.  Hänelle on sitten opetettu niin, että koulu on opettajien työpaikka, ja niissä tehdään kuten hän sattuu haluamaan, mikä sitten aiheuttaa "koomisia" tilanteita koululuokissa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Bysantin keisarinna Theodora sekä keisari Justianuksen omituinen toiminta tuossa valtakunnassa

Kun puhutaan keisarin asemasta antiikin Roomassa sekä myöhemmin Bysantin valtakunnassa, niin tietenkin tuota hänen asemaansa pitää katsoa tuon ajan naisen asemaa vasten. Tuolloin kristinusko alkoi levittäytyä eurooppaan, ja se oli jo Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan valtionuskontona, ja tuolloin esimerkiksi oli vallalla sellainen käsitys, että mies on perheen ehdoton päällikkö, ja tuon takia naisen asema ei tuona aikana ollut mikään kovin kehuttava. Itse epäilen että tuo sanoma Raamattuun on kirjoitettu joidenkin bysanttilaisten toimesta, jotka ovat halunneet korottaa keisarin asemaa yhteiskunnassa, koska kaikki mitä muissa perheissä tehtiin oli suoraan siirrettävissä keisarillisiin perhesiin.

Ja tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että nainen tekisi valtiollisia päätöksiä, joten tietenkin Raamattu oli helppo väline, jolla naisen suu saatiin tukittua yhteiskunnassa, koska tuolloin "seurakunta" sekä "yhteiskunta" olivat yhtä koska kirkko sekä valtio olivat sama asia, ja kun Paavali käski naisen vaieta seurakunnassa, niin bysantin valtakoneisto siirsi tuon komennon suoraan myös muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.  Toki oli olemassa "mahtinaisia", joista kuuluisin oli tietenkin Bysantin kuuluisa Keisarinna Theodora, joka väitteiden mukaan oli kurtisaani sekä karhunkesyttäjän tytär. Kuitenkin hän käytti valtaa lähinnä miehensä Justianuksen kautta, eikä silloin itse pitänyt mitään julkisia puheita tai ollut muutenkaan sopimaton keisarin rinnalle, missä hänen velvollisuutensa oli syöksyä nuolen tielle, jos hänen miestään uhattiin.

Karhunkesyttäjä tarkoittaa yleensä ehkä turvallisuusmiestä tai jotain muuta vastaavaa. Kuitenkin itse olen aina ollut sitä mieltä, että tuo tarina keisari Justianuksen rakastumisesta ilotyttöön saattaa olla oikeasti täysin sepitteellistä. Eli toki oli olemassa keisarinna nimeltään Theodora, mutta uskon että tuo tarina hänen tavallisista sukujuuristaan ei ehkä ole aivan totta. Näet tietenkin keisari oli mies, jota kannatti vietellä, joten toki hänen kanssaan halusi viettää yön myös moni ylhäisaateliin kuuluva nainen.

Saattaa olla niin, että Theodora esitettiin kansalle tuollaisena vähän säälittävänä hahmona, jotta keisari Justianus muuttuisi kansan edessä inhimillisemmäksi olennoksi, jonka surmaaminen saisi aikaan hiukan kyyneleitä kansan silmissä.  Kun puhutaan keisarinnan taustasta, niin yleensä historioitsijat kertoivat noita ihmisiä trollattiin, jotta heidän tuttavansa ymmärtäisivät heidät unohtaa. Eikä keisarinnan perheen ollut mitenkään järkevää pitää heihin mitään yhteyttä, koska tuolloin nämä ihmiset olisivat voineet saada keisarin virkaan kuuluvia asioita selville. Samoin keisarinnan kuoltua tehtiin hänestä hiukan moraalisesti epäilyttävä, jotta keisarin omat kädet pysyisivät puhtaina. Eli paljon sellaista ikävää, mitä ei olisi voitu perustella kansalle muulla kuin keisarin omalla egoilulla tai itsekkyydellä.

Toisin sanoen keisarinna toimi myös keisarin omana kilpenä, eli otti itseensä esimerkiksi mielenosoitusten väkivaltaisia murskaamisia yms. Kun puhutaan keisarinnan asemasta keisariin nähden, niin keisari oli tietenkin perheen päällikkö. Ja hän tietenkin oli se, jolla on ollut viimeinen sana kaikkiin asioihin. Keisarinnan velvollisuus oli tietenkin suojella kruunua, ja raamatun näkemys siitä, että mies on perheen päällikkö tukee tuota asetelmaa. Eikä Bysantissa tietenkään naisen asema ollut muutenkaan mitenkään kehuttava. Saattaa olla niin, että keisarinna ei noita titteleitä eläessään ole saanut. Jos keisarinna tai keisari olisivat luopuneet purppurasta, mikä oli keisarin sekä hänen lähipiirinsä yksinoikeudella käyttämä vaate, niin silloin tuo pariskunta olisi päässyt hengestään. Näet keisarillisia salaisuuksia ei toki ollut hyvä levitellä pitkin katuja.

Keisarilla oli paljon asioita, joista hän ei varmasti halunnut koskaan puhua julkisesti, ja yksi niistä oli se, että hän esimerkiksi oli naittanut perheenjäsenensä il-kaanille, joka oli alhaisempi kuin tuo bysantin yksinoikeutettu hallitsija, ja siitä olisi voitu vetää sellainen johtopäätös, että hän olisi ollut mongolien vasalli, koska il-kaani vastasi toimistaan Pekingin suukaanille. Ja  toki keisarin perheenjäsenen oli mentävä naimisiin hänen vertaistensa kanssa, ja tuolloin olisi ehkä eteen tullut sellainen asia, että Bysantista olisi alettu puhua "Bysantin kaanikuntana", mikä oli tietenkin pahin loukkaus, minkä hän saattoi kuulla. Ja kristityn naittaminen jollekin pakanalle oli varmasti vastoin kaikkia tuon ajan periaatteita.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Eriävä varustus sekä eri näköinen pöytäliina erottaa johtajat tavallisista työntekijöistä

Kuvituskuvaa

Eroista sen verran että eriävät varustukset sekä vaatteet ovat statusta, kuten myös eriävät paikat sekä työtilat. Monissa yhtiöissä johtajilla on omat työhuoneet sekä suljetut palaverit, joiden avulla sitten kohotetaan heidän asemaansa, sekä saadaan heidät tuntemaan itsensä erityisiksi ja muiden yläpuolella oleviksi yksilöiksi.Tuon toiminnan tarkoitus on myös eristää näitä henkilöitä muista työntekijöistä, jotta he voisivat sitten tehdä helpommin heitä koskevia päätöksiä, ilman turhaa sosiaalista rasitusta, mikä aiheutuu tietenkin siitä, jos esimies on alaiseen nähden liian läheinen. Ja samoin tietenkin esimiehiä palkitaan yhtiöissä esimerkiksi ulkomaille suuntautuvilla komennuksilla ja kurssimatkoilla.

Näin tuosta asemasta tehdään sellainen, että sitä kannattaa tavoitella muunkin kuin vain palkan takia. Samoin se että esimies on esimerkiksi alaisen läheinen ystävä nähdään monissa yhteisöissä lähinnä kiusallisena asiana. Johtajien eriarvoinen asema muihin ihmisiin nähden näkyy muuten paikan valinnassa erilaisissa julkisissa tiloissa, ja se saattaa joskus vaarantaa jopa näiden henkilöiden fyysistä turvallisuutta, koska esimerkiksi erinäköisissä pöydissä istuville henkilöille tarjotaan helpommin esimerkiksi huumeita juomissa, kuin henkilöille jotka istuvat yhtenevissä eli massoille tarkoitetuissa pöydissä. Monissa urheilu- ja muissa ryhmissä esimerkiksi valmentajat tai ohjaajat istuvat heille varatuissa paikoissa, kuten myös jotkut opettajat tekevät, jotta heidän ei tarvitse istua oppilaiden kanssa samassa pöydässä, ja ehkä ottaa jotain ikäviä asioita puheeksi ruokatunnilla, jolloin sen voisi tehdä luontevasti.

Eli opettajille on joissakin kouluissa varattu esimerkiksi pyöreä pöytä tai urheiluvalmentajilla on toimitiloissaan käytössä pöytä, jossa saattaa olla liina. Jos ihminen on joku ohjaaja jossain ryhmässä, missä ohjaajille on varattu erillinen pöytä, niin silloin hän todennäköisesti aina valitsee erinäköisen pöydän. Ja tietenkin ryhmän johtaja on merkitty erittäin tarkasti tuolle muulle ryhmälle, ja hän saattaa olla aina erinäköinen päähine päässään, jotta tuo henkilö sitten tuntisi sen, että hän on jotenkin erityinen henkilö muihin nähden. Toinen vaihtoehto on se, että hän saattaa pukeutua muutenkin hiukan vapaammin kuin muut, eli hänellä saattaa olla esimerkiksi solmio kaulassaan tai toimiessaan vaikka poliisissa hän voi käyttää siviilipukua, kun muut ovat uniformussa.

Hyvä esimerkki tuollaisesta miehestä on esimerkiksi komisario Furilllo Hill Street Bluesissa. Monissa liikunta- sekä muissa vastaavissa ryhmissä ryhmän vetäjät eivät oikeastaan kohtaa koskaan ryhmäläisiään tasaveroisesti. Eli he operoivat vain ryhmien kanssa, ja siinä sitten oikeastaan yritetään välttää kahdenkeskistä keskustelua, ja tietenkin myös ohjaajalla on usein erilainen paita kuin muilla. Mutta kuten varmaan jokainen, joka on joskus harrastanut jotain lajia huomaa sen, että ohjaajilla on aina taipumus tulla paikalle vähän aikaisemmin ja he myös lähtevät vähän myöhemmin kuin muut.

Tuo lisää tietenkin heidän arvovaltaansa ryhmää kohtaan. Myös monissa harrasteryhmissä saattaa olla ulkomainen valmentaja, joka sitten tietenkin lisää valmennusryhmän arvovaltaa, koska jos tuo ulkomainen valmentaja sitten ottaa nokkiinsa ja lähtee kohti muita työpaikkoja. Häntä ei muuten niin vain sitten korvata, koska tuon Kanadasta tuodun jääkiekkovalmentajan kokemus on aivan mieletön muihin seuran valmentajiin nähden. Ja tietenkin jos joku sitten käyttäytyy valmentajan mielestä huonosti, niin seura menettää hänen kauttaan hankkimansa suhteet, jolloin he saattavat joutua tekemään hyvin ikäviä valintoja.

espoonmetsa.blogspot.fi

Yhteisöissä eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, ja joskus niissä ilmenevä toiminta on hyvin paheksuttavaa

Kun puhutaan yhteisöllisyydestä, niin silloin tietenkin heti tulee mieleen sellainen asia, että kyseessä olisi aina joku ”amishlahkon” kaltainen asia, jossa koko kyläyhteisö auttaa toisiaan, jos nämä ovat pulassa. Kuitenkin tuohon varsinkin uskonlahkojen kohdalla esiintyvään yhteisöllisyyteen liittyy usein sellainen aspekti, että noista yhteisöistä haluaa moni kuitenkin pois, ja sama koskee muutakin "uskovien toimintaa" sivuavia asioita. Näet kuten olemme huomanneet, niin esimerkiksi lestadiolaiset ainakin lehtien mukaan usein käyttävät yhteisöä ikään kuin hyväkseen, eli niissä saattaa jonkun vanhemman henkilön alkoholinkäyttö paisua sellaisiin mittoihin, että hän ikään kuin juo kirjaimellisesti itsensä hengiltä. Ja tuolloin hän saattaa esimerkiksi pantata maatilansa, tai antaa jopa kiinteää omaisuuttaan pois, jotta saisi viinaa. Toki toimiessaan oikein sekä vapaaehtoisuuden pohjalta voi yhteisössä eläminen olla upeaa ja antoisaa, mutta jos siellä alkaa sitten joku käyttää asemaansa väärin, niin silloin koko yhteisö muuttuu helvetiksi.

Noissa suljetuissa yhteisöissä saattaa olla tapana sellainen, että varsinkaan vanhempien henkilöiden alkoholinkäyttöön ei haluta puuttua tai myöskään muihin heidän ongelmiinsa ei koskaan edes oteta kantaa. Ja varsinkin maaseudulla saattaa ryyppääminen karata helposti käsistä, koska sitä ei ehkä naapuri edes huomaa, jos isäntä sitten siellä päiväkausia juo vaikkapa itse hiivasta, sokerista sekä perunoista tekemäänsä pontikkaa.  Ja jos hän on päätoiminen maanviljelijä, niin kukaan ei ehkä huomaa sitä, että joskus on pihaan jätetty lumet tai talon katolle on kerääntynyt roskia. Navetoissa tietenkin käy eläinlääkäri, joka katsoo paikat, mutta viljatiloilla ei ehkä koskaan käy kukaan. Yhteisöllisyys on todella hieno asia, jos se toimii oikeasti niin, että ihmiset elävät vuorovaikutuksessa keskenään, ja toinen saa sitten pyytää toista apuun, jos hän apua tarvitsee, ja antaa toiselle vastapalvelukseksi sitten omaa apuaan.

Mutta kuitenkin ongelmana on se, että tuo yhteisö ikään kuin välillä lankeaa siihen, että naapurille annettua apua annetaan vähän niin kuin silmän lumeeksi. Eli yleensä tuo piha esimerkiksi haravoidaan siten, että se osa mihin naapuri sattuu katsomaan, tehdään porukalla, ja sitten isäntä saa itse tehdä loput. Tai sitten käy niin, että pihaan tullaan seisomaan ja nojailemaan haravaan, ja mitään ei sitten siinä tarvitse muuta tehdäkään. Mutta sitten tietenkin tästä asiasta on sellainen versio, että kun kutsutaan talkoisiin, niin silloin tietenkin eteen tulee flunssa, ja mistään syystä siihen pihaan voi tulla töitä tekemään, kun se elimistö ei kestä kylmää.

Mutta jostain syystä illalla saunaan sekä kapakkaan päästään istumaan, eli silloin ei kuitenkaan mitään ongelmia ole, ja toki olut tai viina auttaa immuunipuolustusta todella tehokkaasti. Kuitenkin itse olen joskus törmännyt tapauksiin, missä aikuinen ihminen tekee sellaista, että hän sitten väittää tehneensä esimerkiksi ruohonleikkuuta toisten pihoille, ja sitten kun tuota työmaata käydään katsomassa, niin edessä on vyötäröön asti ulottuva heinikko. Eli tuollainen toiminta ei kyllä aivan aikuisten työtä ole. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalitutkijoita ei olisi olemassa, jos ihmiset eläisivät aina kunnioittaen lakeja sekä pitäisivät huolen esimerkiksi omasta fyysisestä kunnostaan. Kuitenkin aina välillä eteen saapuu henkilö, joka ryyppää itsensä hengiltä, ja silloin kyllä itse mietin, että onko tuolla henkilöllä oikeasti halua olla jotenkin halveksittu? Kuten vanha kansa sanoo. niin kysymys on siitä, ”miksi ”Jeppe” juo” ei niinkään siitä ”mitä ”Jeppe” juo”.

Ei kai hän nyt sitten olemisestaan nauti, kun tuollaisia asioita kuten yleistä epäluotettavuutta tulee ilmi, ja muut ihmiset alkavat sitten karttaa hänen seuraansa. Eli silloin pitää kyllä muistaa sellainen asia, että alkoholismi on oire eikä sairaus. Syy miksi henkilö juo pitää aina selvittää. Tuolloin tutkija selvittää sitä, että miksi toinen ihminen ikään kuin nöyryyttää itseään, ja että onko tuon toiminnan takana ehkä huono omatunto? Eli onko joku kaveri sitten työnnetty jokeen koulukiusaamisen päätteeksi, ja sitten on käynyt huonosti, kuten joissain elokuvissa on tapahtunut.

Tuolloin huono omatunto seuraa kyseistä henkilöä hänen koko lopun elämänsä ajan. Eikä se että kaverit sitten ovat sopineet jotain vaitioloja varmasti paranna omaatuntoa ollenkaan. Tällainen toiminta sitten saattaa ajaa ihmisen juopoksi kadulle. Eli se että ihminen juo, ei parane sillä, että oiretta hoidetaan. Vaan vasta syyn selvittäminen siihen, miksi ihminen tappaa itsensä viinalla voi tuon ongelman.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Työnantajan moraalista sekä laman moniulotteisesta vaikutuksesta työmarkkinoihin

Lama sekä talouden taantuma ovat asioita, joista kirjoitetaan paljon. Ja kuten tiedämme, niin taloudellisella taantumalla voi olla työnantajien kannalta sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Vaikka lamaa pidetään usein katastrofina, niin kuitenkin se saattaa palvella joidenkin työnantajien etuja. Eli kuten varmaan tiedämme, niin suuret työnantajat eli yritykset kestävät lamaa paremmin kuin pienet toimijat, ja vaikka lama on valtiontalouden kannalta katastrofi, niin kyseinen asia palvelee kuitenkin markkinoiden keskittymistä, koska suurilla yrityksillä on suurempi rahavaranto käytössään, kuin pienillä yhtiöillä on. Tuon takia suuret yhtiöt voivat toimia pidemmän aikaan tappiolla kuin pienet yhtiöt, joiden on ensin pakko antaa periksi, kun niiden kassoissa olevat rahavarat loppuvat. Tuolloin voidaan sanoa, että suurten yritysten kannalta lamalla voi olla ikään kuin kilpailua "puhdistava" vaikutus.

Kilpailun puhdistamisella tarkoitetaan sitä, että suurten yhtiöiden kilpailijat ajetaan konkurssiin laman avulla, eli koska suurten toimijoiden on helpompi pitää alempia hintoja kuin pienten toimijoiden, on myös ihmisten silloin helppo valita halpoja tuotteita, joita vain suuret toimijat pystyvät tarjoamaan. Tuolloin pienten toimijoiden on annettava periksi, koska suurilla toimijoilla on valtava tukkukaupan ketju takanaan, sekä mahdollisuus sitä kautta valita se valtio, mistä se tuottaa noita tuotteitaan tai niiden raaka-aineita, jolloin tuo suuri toimija voi painaa hintaa jatkuvasti alemmas. Ja se ei kuitenkaan riko tuolloin kilpailua koskevaa lainsäädäntöä, koska se ei tuolloin kuitenkaa myy tuotetta alle tuotantohintojen eli harjoita polkumyyntiä. Lama voi olla tuollaiselle työnantajalle, joka harjoittaa erittäin pitkälle automatisoitua tuotantoa olla todellinen lottovoitto.

Se mahdollistaa sellaisen tilanteen, missä työvoimaa on yllin kyllin saatavilla, ja tietenkin se tuo eteen tilanteen, että työvoimaa voidaan kilpailuttaa paljon vapaammin kuin ennen, ja samalla voidaan sitten työntekijöitä painostaa luopumaan eduistaan, ja tekemään työtään pienemmällä palkalla, ja samalla voidaan vaatia myös sitä, että työntekijä ei esimerkiksi käytä sosiaalista mediaa, ja uhkana voi olla esimerkiksi potkut. Työnantaja voi tuolloin kiertää lakia sillä, että se pakottaa työntekijän ottamaan vastaan jatkuvia pätkätöitä, joiden avulla kierretään irtisanomista koskevia sääntöjä, ja työtodistukseen voidaan tuolloin merkitä, että työsuhteen katkeamisen syynä on "määräaikaisen sopimuksen päättyminen", jolloin irtisanomista ei tarvitse koskaan virallisesti tehdä.

Ja tuon jälkeen voidaan työntekijä laittaa jollekin "mustalle listalle", jotta häntä ei sitten enää tarvitse palkata. Tuo lista voi olla esimerkiksi nimeltään "työryhmä 3", ja kenenkään ei tarvitse tietää sitä, että kyseessä on lista työntekijöistä, jotka eivät ole sopivia työnantajien mielestä. Kun puhutaan työntekijöiden pompottelusta, niin tietenkin on upeaa, jos he saavat välillä jotain viiden päivän työtarjouksia. Ja sitten taas ei kukaan riko lakia. Lama tuo työelämään sellaisen aspektin, että työntekijä ei enää uskalla valittaa psyykkisistä ongelmista tai kohtelusta työpaikoilla mihinkään, koska pelkää joutuvansa työttömyyskortistoon.

Tuolloin tietenkin työnantaja voi vaatia esimerkiksi lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä. Tuo käytäntö varmasti takaa loistavat tulot yksityisille lääkäriasemille, jotka tietenkin määrittävät kokopäivätoimisesti esimerkiksi sitä, että pystyykö joku henkilö työhön, mitä hänelle tarjotaan. Ja tietenkin siivoustyö on se, mikä saattaa olla edessä, jos menee työvoimapalvelun listoille. Mutta tietenkin pitää hiukan muistuttaa sellaisesta asiasta, että esimerkiksi atooppinen ihottuma estää tuon siivoustyön. Eli esimerkiksi toimistosiivous ei valitettavasti sovi kaikille ihmisille maailmassa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Z-3 "Max Schulz" oli hävittäjä, joka upposi omien hyökkäyksen takia, mutta tapaus on inspiroinut monia tarinoita

Z-3 "Max Schulz"

Z-3 "Max Schulz" oli toisen maailmansodan alussa palveleva saksan laivaston eli "Kriegsmarinen" type 1934 hävittäjä, josta tuli myös tuon laivaston ensimmäinen paha tappio sodan aikana. Kyseinen hävittäjä joutui "Operation Wiking":iin yhteydessä saksan ilmavoimien hyökkäyksen kohteeksi yhdessä Z-1 "Leberecht Maas":in kanssa, ja tuossa hyökkäyksessä sitten "Leberecht Maas" upotettiin, ja "Max Schulz" taas ajoi englantilaiseen miinaan, ja tapausta pidetään oikeastaan selvitettynä, paitsi tähän outoon tapahtumaan liittyy muutamia yksityiskohtia, jotka saavat ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan, ja yksi näistä asioista on se, että tuo hävittäjä "Max Schulz" oli oikeastaan sodan alussa saksan laivaston huono-onnisin alus, joka ei oikeastaan ollut osallistunut mihinkään tehtäviin, koska sen päällikkö kolaroi ensin toisen laivaston aluksen eli torpedovene "Tigerin"  kanssa 25.8.1939, jolloin alus vaurioitui pahoin, ja se jouduttiin hinaamaan satamaan , ja myöhemmin sen partioidessa Skagerrakin salmessa tuon aluksen turbiinit räjähtivät 29.10.1939.

Alus oli oikeastaan laivaston murheenkryyni, mikä johtui sen jatkuvista käsittelyvirheistä, ja samalla sen päällikköä korvettenkapitän Claus Trampedach:ia epäiltiin jo mahdollisesta valtiopetoksesta, koska tuo alus oli ikään kuin jatkuvasti huonossa tilassa. Tuolloin GESTAPO oli aloittamassa tutkimukset siitä, mitä varten tuo huono onni leimasi "Max Schulzea" ja miksi tuo huono onni oli alkanut vasta kun alus oli joutunut sotaan, joten poliisi tai turvallisuuspalvelu  alkoivat epäillä sitä, että nuo teot olivat olleet tahallisia, ja tuolloin tietenkin alettiin kyseisen aluksen päällikköä tai konepäällikköä epäillä siitä, että hän oli ehkä väärentänyt asiakirjoja, jotka  oikeuttavat tuohon tehtävään, joka kuitenkin on melko vastuullinen.

Ja tuolloin Helmikuussa 1940, oli tilanne muuttunut sellaiseksi, että kyseisen hävittäjän päällikköä haluttiin kuulustella Berliinissä, koska kyseinen laiva oli hiukan liian huonolla osaamisella johdettu. Kuitenkin tuo tutkimus jäi sitten tekemättä, kun alus upposi vieden koko miehistönsä mukanaan. Tuolloin varmasti oli ilmassa epäilyksiä siitä, että onko kyseessä ehkä ollut sabotaasi, eli oliko tuossa hävittäjässä ollut sitten pommi, mutta sitä ei koskaan olla selvitetty. Virallisen totuuden mukaan HE-III pommikone pommitti vahingossa "Lebrecht Maas":ia, joka upposi sekunnissa panssarinläpäisevän pommin osuessa siihen. "Max Schulzen" kohtalona on ollut joko ajaminen brittien miinakenttään tai sitten "Leberecht Maas":in syvyyspommien räjähtäminen veden alla aluksen lähellä.

Mutta tuo tapaus on ruokkinut sellaisia huhuja, joiden mukaan esimerkiksi "aavelaivuueen" kone olisi upottanut nuo laivat. "Aavelaivue" on siis koelentolaivue, joka lentää ulkomaisilla lentokoneilla, jotka on valmistettu joko maahan syöksyneiden koneiden osista, tai kopioimalla noita koneita kaapattujen piirustusten tai mittaustulosten avulla. "Aavelaivueen" koneita käytetään ilmataistelusimulaatioissa opponentteina, kun kehitetään sotilaskoneita. Tuollainen laivue on esimerkiksi AREA-51:llä lentävä lähinnä itäblokin koneista koostuva osasto, jota käytetään hyväksi, kun uusia taistelukoneita kehitellään, mutta toisen maailmansodan aikaan myös briteillä oli vastaava osasto käytettävissään. Mutta kuten tiedämme, niin "aavelaivueita" on myös muissa aselajeissa, ja liittoutuneet käyttivät myös kaapattuja E-veneitä ja R-miinanraivaajia,kun he hakivat agentteja ranskan rannikolta.

Kuitenkaan ei olla koskaan selvitetty, että osallistuivatko nuo legendaariset sota-alukset myös taisteluihin. Olen joskus miettinyt,että mitä jos esimerkiksi jollain valtiolla olisi käytössään vastapuolen sukellusveneitä, joilla he sitten ajaisivat suoraan toisen maan tukikohtaan, ja sitten ottaisivat sieltä päällikön kyytiin, ja antaisivat tämän komentaa tuota sukellusvenettä. Se varmasti avartaisi tuon operaation alkuunpanijan tieotoa vastapuolen taktiikoista, jos tehtävä olisi koulutusajo, missä päällikkö perehdyttäisi uutta päällikköä. Tuo tietenkin vaatisi todella hyvää kielitaitoa, ja lisäksi sitä, että jokaisella sukellusveneen miehellä olisi tuo tehtävässä vaadittava osaaminen. Mutta esimerkiksi voidaan ajatella, että "Ethen Allen"-luokan sukellusvene muutettaisiin venäläisen Yankee-luokan veneen kopioksi, ja se sitten tekisi tuon tehtävän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Z3_Max_Schultz

espoonmetsa.blogspot.fi

Nettikiusaaminen sekä pettymysten tuottaminen ovat asioita, joista pitää keskustella hyvin vakavasti

Nettikiusaaminen on asia, josta on viime aikoina keskusteltu hyvin paljon, ja mitenkään erityisen mukava asia tämä ei ole. Kun puhutaan koulujen kännykkäparkeista ja vastaavista asioista, niin olen ollut niitä vastaan juuri siksi, että kiusaajat voivat tällaisten paikkojen avulla saada käsiinsä uhriensa kännyköitä, ja sitten soitella niistä "pilasoittoja". Eli jos kännykkäparkki tulee kouluun, niin silloin sitä pitää valvoa sellainen henkilö, joka on oikeasti luotettava. Kännyköitä on nimittäin väline, jonka avulla voidaan toisesta ihmisestä urkkia todella paljon tietoja, koska sitä pidetään erittäin luotettavana viestivälineenä, joten väärissä käsissä sitä voidaan käyttää erittäin häijyllä tavalla väärin.

Hän ei saa oikeasti antaa noita kännyköitä kenellekään muulle, kuin sille jolla on oikeus saada sitä käsiinsä. Nettikiusaaminen on sikäli hyvin ikävä ilmiö, että sitä tapahtuu kaiken aikaa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että se on kiusaamista, mistä jää selvästi näkyvä jälki tietokoneen ruudulle, ja silloin tällaiset teot on helppo todistaa. Oikeastaan vasta nettikiusaaminen on tuonut meille kaikille sellaisia "kiva koulu"-tyyppisiä hankkeita, joilla saadaan aikaan konkreettista muutosta asioihin, ja tietenkin se että jonkun henkilön Facebook-tili täyttyy erilaisista "meemeistä" kertoo sen, että kaikki ei ole kunnossa.

Kuitenkin on tietenkin olemassa sellaisia asioita, joita täytyy pohtia, kun nettikiusaamiseen puututaan. Yksi niistä on tietenkin sellainen asia, että tuota kiusaamista voidaan harjoittaa väärennetylle nimelle tehdyn profiilin takaa, ja kun tutkijat alkavat sitten selvittää tuota vyyhtiä, niin silloin kiusatun kanssa käydään läpi asioita, jotka eivät mitään mukavia ole. Eli se millaista tekstiä kiusaaja käyttää on hyvin tärkeää, kun selvitetään sitä, miksi henkilöä kiusataan. Tuolla tekstin sisältöön kohdistuvalla analyysillä pyritään selvittämään se, miten kiusaaja on uskaltanut tehdä noita tekojaan, ja että onko hän mahdollisesti sitten kovinkin lähellä kiusattua, eli onko hänellä mahdollisesti joku tietolähde kiusatun lähipiirissä?

Tai onko tuollainen kiusaamiseen käytettävä tieto esimerkiksi peräisin jostain terveyskeskuksesta? Ei ole mitenkään harvinaista, että koulukiusaaja ikään kuin ostaa kaveripiiriinsä jonkun kiusatun perheenjäseniä, "joiden oli vain pakko kertoa tälle kaikki mahdollinen kiusatun perhesuhteista". Koulukiusaaja on erittäin verkottunut henkilö, joka kehittää tietenkin itselleen loistavan ystäväpiirin, ja on muutenkin todella sosiaalinen ihminen. Mutta tietyn tyyppinen kiusaaminen on merkki siitä, että hän on jotenkin hivuttautunut uhrinsa lähipiiriin, ja tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä on asia, joka ei häntä mitenkään mairittele.

Hän saattaa pyrkiä jonkun uhrin sukulaisen lähipiiriin, ja sitten ryhtyä lahjomaan tätä esimerkiksi tarjoamalla tälle työpaikkaa isin yrityksestä. Ja sitten tietenkin kun kyseessä on aito koulukiusaaja, niin hänen upea seuransa tietenkin on maksullista. Tällä tarkoitan sitä, että mitä suuremman uhrauksen henkilö tekee, niin sitä enemmän hän kiusaajalta saa. Eli tietenkin esimerkiksi lähisukulaisen "myyminen"  eli perheenjäsenen asioiden levittely on sellainen asia, jonka koulukiusaaja varmasti huomioi, kun paikkoja hänen autossaan jaetaan. Ja jos oikein serkun asioita sitten pääsee levittelemään tuolle koulun kuninkaalle, niin silloin tietenkin kyseinen perheasioiden levittelijä pääsee tuon kiusaajan kanssa sitten Ruisrockiin käymään.

Eli on se sellainen teko tuo serkun tai sisaruksen tietojen levitteleminen jollekin koulun kuninkaalle, että hän kyllä sen varmasti muistaa, ja haluaa sitten näyttää muillekin, mitä tuollainen kiusaamisen tukeminen voisi tuoda muille tuota koulua käyville ihmisille. Siinä sitten tulee hyvä mieli, kun rokkifestivaaleilla olutta nautitaan yhdessä, ja musiikkia kuunnellessa muistellaan sitä, kun tuo serkku sitten itkaisi oikein kunnolla, kun hän tajusi että mistä tuo kiusaaja sitten oli saanut nuo tiedot, tämän seisoessa virne naamallaan ovella.

Ja onhan hän sen tiennyt varmasti jo aikaisemmin, että miten kiusaaja uskaltaa tuon teon tehdä, kun entiset kaverit vain kääntävät toinen toisensa jälkeen selän hänelle, ja onhan tuosta asiasta tietenkin puhuttu vähän varomattomasti, ja mainittu siinä yhteydessä asioita, joita vain tuollainen serkku on tiennyt. Eli saattaa olla niin, että kiusaaja on kehuessaan tuolla "saavutuksella" unohtanut tietoturvan täysin, eli hän ei ole tarkastanut WC:tä oikein kunnolla tai sitten keskustellut asioista tuon kiusatun huoneen ikkunan alla, jolloin asioiden oikea puoli on tullut esiin.  Mutta toki tuollainen asia varmasti sitten hoituu sillä, että vähän mielialalääkkeitä otetaan kaljan kanssa.

Toki tuollainen mielialalääkkeiden käyttö voi aiheuttaa sen, että henkilön maksa hiukan kuormittuu liikaa, ja seurauksena saattaa olla pysyvä maksavaurio. Mutta kai se sitten on sen arvoista, kun saa vähän kavereille näyttää, kuinka "hyvä tyyppi" tuo kiusaaja oikeastaan onkaan. Itse kyllä vähän miettisin sitä, että miksi kaikkien pitää oikeasti aina todistella muille, että kyseinen henkilö on ns. "hyvä tyyppi"? Jos ihminen on rauhallinen, niin miksi se pitää heti esittelyn yhteydessä mainita? Eikö käytös sitten puhu puolestaan, jos henkilö niin mukava ja sosiaalinen on, kuin mitä hän väittää olevansa?


hkimmo.blogspot.fi

Kenraali Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli sissisodankäynnin pioneereja, mutta hän ei varmaan edes osaisi kuvitella, miten tuota sotaa käydään nykyään

MC-130P "Combat Shadow" tankkaa CH- tai MH-53
(Sea Stallion ta Pave low )helikopteria aavikon yllä

Kenraalimajuri Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli aikansa pioneeri, kun puhutaan sissisodankäynnistä.  Hän onnistui sitomaan erittäin suuren määrän ympärysvaltojen joukkoja Afrikassa, jolloin hän toimi vähän saman tapaan kuin vuosia myöhemmin Neuvostoliiton partisaanit toimivat Saksaa vastaan. Tämän tyyppisessä tilanteessa hyökkääjällä on etulyönti, koska hän valitsee kohdan missä iskeä, ja siksi pienikin sissiosasto voi aiheuttaa suurta tuhoa esimerkiksi rautateitä ja muuta infrastruktuuria tuhotessaan. Eli he voivat katkoa öljyputkia, lennätinkaapeleita sekä junakiskoja, mikä sitten sitoo vastustajan joukkoja tehokkaasti. Tuosta miehestä olen juuri äsken kirjoittanut, mutta kyseessä on melko kiehtova persoonallisuus.

Vaikka tuo kohde olisi elektronisesti vartioitu, niin silloin tietenkin turvaryhmän pitää päästä paikalle, jos tuota kohdetta vastaan hyökätään, ja esimerkiksi öljy- tai kaasuputkia voidaan tehokkaasti vaurioittaa esimerkiksi singolla, jos ne on jätetty maan pinnalle. Elektroninen suojaus tietenkin vähentää miehistön tarvetta tuollaisen pitkän kohteen suojauksessa, mutta kun puhutaan noiden hyökkäysten pysäyttämisestä, niin silloin tietenkin tarvitaan nopeasti liikkuvia ryhmiä, joilla on käytössään helikoptereita sekä koiria, mutta jos noihin iskuihin käytetään sinkoja, tai muita kevyitä panssarintorjunta-aseita, niin silloin tietenkin koirien on vaikeaa päästä noiden hyökkääjien hajuun kiinni, koska singon laukaisupaikalta kohteeseen ei ole hajujälkeä. Jos öljy tai kaasuputki on maan sisällä, niin silloin se voidaan paikantaa maatutkalla, ja sitten sen päälle laitetaan GPS-paikannin, jolla bunkkerinmurskaajapommi ohjataan kohteeseen.

Kaasu- tai öljyputki voi tietenkin sijaita maan sisällä, jolloin sen vahingoittaminen on vaikeampaa, mutta tuolloin putkissa olevia vuotoja on vaikeampi huomata, kuin pinta-asennuksena tehdyissä pukissa. Samoin vastasissiryhmät toimivat usein samalla tavoin kuin sissitkin, eli he etenevät tehtävissään pienissä osastoissa, joiden toimintaa koordinoidaan päämajasta, joka voi sijaita nykyään kaukana operaatioalueelta, ja tuohon koordinaatioon käytetään esimerkiksi tiedustelukoneita sekä satelliitteja sekä erilaisia taistelunjohtokeskuksiksi muutettuja lentokoneita, joista osa vain välittää tuota tietoa esimerkiksi Pentagonissa sijaitsevalle operaation johtoryhmälle.

Tuolloin kyseinen kone saattaa olla pelkkä robotti, joka on varustettu infrapuna- ja LLTV  (Low Level Light TV) eli pimeällä toimivilla kameroilla sekä ELINT-kapseleilla, joilla maastoon kylvettyjen sensorien välittämää tietoa voidaan ohjata satelliitin kautta vaikka toiselle puolen maailmaa, ja noita jos kyseessä on robottikone, niin silloin noita laitteita käytetään etäkäytön avulla Internetin yli. Nuo robottikoneet voivat muistuttaa ulkoisesti miehitettyjä koneita, mutta niissä ei ole yhtään miestä, mikä tietenkin auttaa vähentämään omia tappioita sekä myös auttaa salaamaan operaatioita, eli noiden maassa istuvien operaattoreiden, jotka toimivat ehkä yhteistyössä Kolumbialaisten tai muiden toimijoiden kanssa operaatioissa, joissa USA tai Venäjä toimittaa vain tuota taistelun koordinointikalustoa ei tarvitse tietää missä operaatio tapahtuu. Ja kaikki puhe mitä he puhuvat menee äänen vääristimen sekä automaattisten tulkkaus- ja kielenkääntö-ohjelmien kautta, jotta tuon operaattorin henkilöllisyyttä ei voitaisi paljastaa, eikä hän myöskään voi todistaa olevansa kyseinen henkilö, joka johtaa esimerkiksi vastasissioperaatioita jossain eteläisessä amerikassa.

Von Lettowin pääasiallinen kohde tietenkin oli Kairo-Kapkaupunki-rautatie, ja nykyisten sissien pääasiallinen kohde voisi olla esimerkiksi öljy- tai kaasuputki, mutta kuitenkin noiden kohteiden tyyppi on aivan samanlainen, ja tietenkin operaation kannalta voisi olla järkevää myös katkoa voimalinjoita, esimerkiksi asettamalla semtexiä voimajohtojen tukipilareihin, jotta saadaan aikaan mahdollisimman suuria sähkökatkoja. Tuo varmasti vaikeuttaisi noiden elektronisten laitteiden toimintaa, ja auttaisi noita sissejä tai terroristeja pakenemaan, koska esimerkiksi GSM-yhteydet eivät tuolloin toimi. Kun kenraali Von Lettow vaelsi miehineen Afrikassa Ensimmäisen Maailmansodan aikaan, niin hänellä oli sama toimintatapa kuin Toisen Maailmansodan partisaaneilla sekä kommandoilla, eli hän teki nopeita syöksyjä tuolle brittien elintärkeälle rautatielle, jonka kautta he huolsivat Välimeren operaatio-aluetta, ja asettivat dynamiittia tuon raiteen alle.

Britit omaksuivat tehokkaan vastasissitaktiikan, eli he lähettivät resiinalla liikkuvia nopeita partioita pitkin rataa, ja jos kiskoja oli vaurioitettu, niin sitten perässä tuli korjausjuna, missä oli suojaryhmä sekä korjausryhmä. Ja sitten tietenkin yritettiin noita sissejä ajaa takaa, tai joskus taas saksalaiset ampuivat junaa kranaatinheittimillä. Mutta kuitenkin brittien puolella oli tilanne se, että von Lettowin joukot kyllä onnistuivat liikkuvuutensa ansiosta voittamaan brittiryhmät, jokta lähetettiin hänen miestensä perään, mutta kun hän tuli sitten taas itse tärkeän kauppapaikan lähelle, niin silloin taas brittien tulivoima oli ylivoimainen.

Hän kyllä sai sitten eräästä kevyestä risteilijästä tykkejä, joilla oli pisin kantama, mitä koko afrikassa olleista tykeistä löytyi, mutta kuitenkin ammuksia oli tietenkin rajoitetusti. Tuosta miehestä olen tässä vähän aikaa sitten kirjoittanut, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseinen henkilö on todella mielenkiintoinen tuttavuus historiasta, ja hän varmasti on ollut erittäin taitava sotilas, mutta kuten tiedämme, niin tuo mies ei saanut  Berliinistä tukea koko sodan aikana, joten he sitten eivät mikään kovin merkittävä uhka olleet noille ympärysvaltojen joukoille, vaikka toki tuossa operaatiossa monia iskuja, joissa brittien tappiot saattoivat olla moninkertaisia saksalaisten tappioihin nähden. Kuitenkin tuon miehen kehittämiä taktiikoita hyödynnetään edelleen monissa sissi- ja vastasissioperaatioissa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Työpaikka- ja koulukiusaaminen sekä joustamattomuus ovat asioita, missä riittää pohdittavaa pikkujoulujen ratoksi

Jos kiusaamiseen ei puututa, niin sitten tuo toiminta  jatkuu läpi kiusaajan elämän. Tuo sama henkilö, joka kiusasi muita koulun pihoilla  jatkaa kiusaamista usein  myös muualla. Eli sama toiminta jatkuu myös työpaikoilla, joissa sitten seuraa sellaista, että edessä on rekrytointivaikeuksia sekä eroamisia, kun joku onnellinen sitten päättää ryhtyä kiusaamaan toisia työntekijöitä. Vaikka työstä kieltäytyminen tietenkin tuo karenssin tai  vastaavan sanktion, niin kuitenkin voidaan sanoa, että jokaisella meistä on toleranssiraja myös tässä , eli vaikka rahallinen menetys olisi suuri, niin jossain vaiheessa eteen tulee sellainen asia, että henkilön on tehtävä päätös siitä, että haluaako hän kuunnella kiusaamista loputtomiin, vai jääkö hän kotiinsa  silläkin uhalla, että edessä olisi karenssi.


Eli kukaan ei varmaan loputtomiin tuollaista toimintaa kestä, missä häntä ei mitenkään huomioida, ja kaikki saatava palaute on negatiivista.Työnantajan kannalta ei kuitenkaan ole järkevää palkata työläistä, joka on kovin eriarvoisessa asemassa työryhmään nähden, eli tämä lisää motivaatio-ongelmia sekä eripuraa työntekijän sekä muun ryhmän välillä, sekä aiheuttaa muita ongelmia. Eli jos työryhmän yhdellä jäsenellä on eriävä koulutus tai osaaminen, niin hänellä voi olla sitten kaiken aikaa työnhaku voimassa. Työpaikkakiusaaminen saattaa muuten sitten kärjistyä pikkujoulutunnelmissa, kun ihmiset ovat hiukan ottaneet liikaa alkoholia, ja sitten saattaa joltakin alkaa pinna palaa, jos tiettyjä hyvin kiusallisia asioita otetaan esille. Eli kenestäkään ei varmaan ole mukavaa muistella, kun hän joutui työporukan edessä nolatuksi, tai hänen tyttöystävänsä menikin naimisiin työkaverin tai oman pomon kanssa. Tämän takia alkoholin käyttöä pitää aina hiukan miettiä, ennen kuin lähtee työpaikan pikkujouluihin.


Kyseinen toiminta  lisää epävarmuutta tuösuoritteen jatkuvuuteen nähden, koska hän saattaa silloin hyvinkin nopeasti vaihtaa työpaikkaa. Kuitenkin epähomogeeninen sosiaalinen rakenne työympäristössä aiheuttaa kateutta sekä kateutta että muita ongelmia henkilökemiassa. Näet jos jollakin työympäristöön sijoitetulla henkilöllä on alempi koulutus kuin muilla, niin silloin hän saattaa tuntea jäävänsä työympäristön ulkopuolelle, sekä tuntea sitä, että häntä ei mitenkään huomioida esimerkiksi tehtäviä annettaessa, tai sitten jos yksi työntekijä on paljon pidemmälle koulutettu kuin työtoverinsa, mutta häneltä puuttuu virallinen esimiesasema, niin silloin saattaa ongelmia tulla siitä, että hänen palkkansa on suhteettoman korkea muihin työryhmän jäseniin nähden, ja sitten myös jotkin asiat, mitä hän tekee saattavat vaikuttaa ikään kuin alentumiselta tai muulta vastaavalta asialta.


Työympäristössä arvostus ansaitaan nimenomaan tehtyjen tehtävien ja niiden vaikeusasteen mukaan, ja jos esimies ei tehtäviä anna, niin silloin tietenkin toinen kokee itsensä tarpeettomaksi, tai sitten hänet koetaan joksikin “vapaamatkustajaksi”, joka vain oleskelee tuossa ryhmässä. Ja tuo tilanne saatetaan kokea hyvin kiusalliseksi asiaksi työyhteisössä, eli “ei ole oikein, että toinen saa parempaa palkkaa kuin toinen, vaikka hän ei tee kuitenkaan mitään”, on varmaan monissa pikkujouluissa esiin tullut asia. Eriarvoistaminen työpaikalla tietenkin luo otollisen ilmapiirin kiusaamiselle sekä panettelulle, joka voi tuhota koko työyhteisön toiminnan.  Kiusaaminen saattaa aiheuttaa sen, että yhtiö ei enää saa värvättyä uusia osaajia, mutta se voi myös aiheuttaa sen, että asiakkaat lähtevät muihin yhtiöihin kysymään tuota palvelua, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi  juuri kiusaaminen laajenee asiakkaisiin kohdistuvaksi toiminnaksi.


Tällä viittaan tähän helsinkiläisen bussikuskin tapaukseen, jossa hän joustamattomasti kohteli nuorta asiakasta. Totta kai liikennöitsijän antamia ohjeita pitää noudattaa, mutta tietenkin tuossa tapauksessa pitää sitten myös omaa järkeä käyttää, eli en usko että tuollainen tapaus on ainutkertainen Helsingin liikennelaitoksen historiassa. Eli kuinka monta tällaista tapausta on jäänyt ilmoittamatta HSL:lle, että joku rahaton lapsi tai nuori on jätetty yksin bussipysäkille? Kuitenkin tuon kuskin puolustukseksi haluan sanoa, että hänelle on jossain varmaan opetettu niin, että tuollainen käytös on oikein, ja hänelle saattaa olla kerrottu työmaalta tulevan potkut, jos hän antaa toisen matkustaa ilman lippua. Ja ehkä hänelle on opetettu  bussikuskien työhön valmennuskursseilla, että hän saa potkut, jos antaa toisen matkustaa ilman lippua. Mutta tuo teko varmaan ei kuitenkaan mikään kaunis ollut.

Tuollainen tapaus varmasti saa aikaan sen, että tällaisia länsimetron kaltaisia hankkeita sitten ajetaan jatkuvasti läpi valtuustoissa, koska ainakin yhteen aikaan noilla kuljettajilla oli tuollainen asenne esimerkiksi varusmiehiä kohtaan, että heitä ei muka haluttu ottaa kyytiin, koska he “aiheuttivat ongelmia” tai heillä oli valtion maksama lippu, joten heitä ei tarvinnut muka palvella. Tuolloin ennen ei asioista puhuttu niiden oikeilla nimillä, koska sosiaalista mediaa ei ollut olemassa, ja jostain syystä paikallislehdet eivät noita asioita julkistaneet, koska pelkäsivät sitä, että HSL kostaa heille tuollaisen kirjoittelun, ja jättää nämä lehtimiehet sitten pikkujoulujen jälkeen hankeen seisomaan.


Siinä oli upeaa seisoa bussipysäkillä sitten kylmässä illassa odottamassa uutta bussia, joka ei aina muistanut sitten pysähtyä, kun siinä nostimme kättämme, jotta kuljettaja huomaisi meidät. Ja me tietenkin me  olimme tuolloin jo aikuisia ihmisiä, emmekä mitään pikkupoikia, jolla ei mitään elämänkokemusta ole. Eli mitään mukavaa ei ole sellainen toiminta, että bussi lyödään seisomaan, ja matkustajaa “kehotetaan” poistumaan, jotta kuljettaja pääsisi jatkamaan matkaa. Kuitenkin kun puhutaan koulukiusaamisesta, niin kiusaaminen jatkuu työpaikoilla tai harrastusten yhteydessä, jollei siihen puututa ajoissa. Ja aikuisena tuo hyvin ikävä asia saa paljon värikkäämpiä sekä totaalisempia muotoja, eli esimerkiksi kuljettaja saattaa ajaa bussilla pysäkkien ohi, jossa on asiakkaita mistä hän ei pidä. Tai sitten hän saattaa pizzeriassa työskennellessään jättää asiakkaita palvelematta, eli tuo henkilö ottaa rahat, mutta sitten hän ikään kuin ohittaa tämän asiakkaan, koska ei halua tämän käyvän tuossa ravintolassa.

Elokuvassa sekä kirjassa "Ender's Game" kuvataan kielen kehittymistä sekä tietokonepelaamista vakavaan sävyyn

Kielen kehitys on sikäli mielenkiintoista, että siihen vaikuttaa  ympäristö, missä elämme, eli kyseessä on tuolloin sekä tahalliseen opetukseen että tahattomaan oppimiseen perustuva tapahtuma. Eli kuten varmaan arvaatte, niin murteita kuten "stadin slangia" ei varmaan missään kouluissa virallisesti opeteta, mutta kuten tiedämme, niin nuo slangisanat tarttuvat ihmiseen koulun pihalla. Ja tuo sama ilmiö tietenkin seuraa myös muissa paikoissa kuten armeijassa palvelevia miehiä. Ikävä kyllä myös kiroilu tarttuu ihmiseen, ja jos lasten lähellä käytetään paljon "voimasanoja", niin silloin hän itsekin viljelee niitä omassa puheessaan, ja tuo ei sitten varmaan vanhemmista kovin mukavalta tunnu.

Elokuvassa "Ender's game" on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin kielen kehittäminen voi johtaa. Nuo elokuvan sankarit puhuvat aivan omituista kieltä, ja siinä sitten paljastuu monia asioita, joita ei kukaan ole edes osannut ennakoida.Tuo elokuva muuten perustuu samannimiseen kirjaan, josta tuon heidän käyttämänsä termistön erikoiset merkitykset avautuvat pikkuhiljaa.  Tai oikeastaan kirjassa näkyy paremmin se, millaisia sanoja nuo henkilöt sitten käyttävät omassa puheessaan, eli esimerkiksi laivojen pääaseistus on saanut nimen "pikku tohtori".  

Kyseinen kirja tai elokuva perustuu ajatukselle, että lapsi oppii nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuinen, ja siksi hän voisi johtaa Maapallon laivastoa ikään kuin strategiapelin kautta, ilman että hän tietäisi oikeasti komentavansa asevoimia jossain operaatiossa ..Heidän käyttämänsä omituinen komentokieli on tehty heille pitämällä noita lapsia piilossa tai eristyksessä koko ikänsä, jotta he eivät voisi jakaa esimerkiksi "pikku tohtoria" eli aluksen pääasetta koskevaa tietoa muille. Eli elokuvan sankari ei tiedä johtavansa laivastoa ja siitä kertoo myös tämä ainakin jollain tavoin kuuluisa kirja. Tuo omituinen komentokieli on luotu noille lapsille ikään kuin esperantoksi, jossa muutamia sanoja on vaihdettu merkitsemään toisia asioita kuin normaalisti. 

Esimerkiksi sana "tohtori" on merkinnyt tuossa kirjassa antimateriatykkejä tai vastaavia välineitä, ja samoin muutamia muita termejä on vaihdettu merkitsemään muita kuin normaalissa puheessa käytettäviä asioita. Kyseinen kirja on kirjoitettu oikeastaan hyvin monivivahteiseksi kirjoitelmaksi, ja sen perimmäinen ajatus on kopioitu joidenkin tiedemiesten viljelemästä "Solar Warden"-ohjelmasta, missä avaruuteen luodaan ikään kuin huippuälykkäiden ihmisten yhteisö, jossa nuo ikänsä avaruudessa asuvat ihmiset "Faberit" eläisivät erittäin pienessä gravitaatiokehässä, jotta he eivät pystyisi laskeutumaan maahan, ja nuo henkilöt sitten ohjaisivat Maapallon tuotekehitystä. 

Mutta tuo kirja on saanut tietenkin vaikutteita myös aivan jokapäiväisestä elämästä. Kun puhutaan esimerkiksi suljetuista laitoksista sekä yhteisöistä kuten vankiloista tai huumejengeistä, niin noilla ihmisillä on oikeasti aivan oma kielensä. Ja noissa piireissä saattaa se, että joku sanoo, että odota tässä merkitä sitä että toinen lähtee hakemaan huumeita. Ja tuo jengien käyttämä murre on tietenkin hyvin monivivahteista. Eli se että sanotaan "odota tässä" ei tarkoita samaa kuin sanat "odota tässä" sekä sormimerkin näyttö. Mutta kuten ennenkin olen tästä asiasta kirjoittanut, niin nykyiset ilmaiset verkkopelit ovat saaneet minut miettimään sitä, että olisiko "Ender" sittenkin totta. 

Eli olisiko mahdollista että pelaaja ei tietäisi oikeasti johtavansa asevoimien operaatiota. Kun taistelua ajatellaan kenraalien sekä amiraalien kannalta, niin he näkevät tappiot samalla tavoin kuin tietokonepelaaja näkee, eli hän näkee taistelusta poistuvien miesten määrän numeroina, ja hänelle on annettu tappiotoleranssi, eli mikä on hyväksyttävissä oleva tappio tuota kohdetta vallattaessa. Nuo "oikeatkin" sotilaat voidaan varustaa laitteilla, jotka ilmoittavat heidän kuntonsa, eli heillä voi olla aktiivisuusrannekkeen tapaiset laitteet, jotka ilmoittavat tehtävää valvovalle henkilökunnalle noiden henkilöiden sydämen lyöntitiheyden sekä veren happipitoisuuden, ja heidän sijaintinsa. 

Tällaiset välineet eivät kovin paljoa maksa, ja ne  voivat toimia  GSM-puhelimen kautta, jolloin esimerkiksi valmentaja voi tarkkailla sitä, että tekeekö hänen suojattinsa oikeasti noita hänen määräämiään harjoituksia. Samoin tuolla tavoin esimerkiksi armeijan kouluttaja voi katsoa, että tekeekö jokainen mies osansa, eli ovatko kaikki koulutukseen osallistuvat tarpeeksi hengästyneitä, jotta voidaan katsoa, että tekeekö jokainen heistä sitten osansa. Tällä sitten valvotaan sitä, että kukaan ei lintsaa näistä koulutuksista.

Eli ei tietokonepelien pelaajakaan voi pelissä tehdä loputtomiin tappioita, ja kun nykyaikaisia tietokonepelejä katsotaan, niin niistä varmasti on hyötyä sekä strategisen tason sotilaiden koulutuksessa että myös taktisten operaattorien kouluttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuuden avulla voidaan luoda simulaattori-ympäristöjä hyvin halvalla, ja niissä voisivat myös esimerkiksi SWAT-ryhmät harjoitella, ja koska tila on .virtuaalinen, voidaan sitä voidaan muutella tarpeen mukaan,

Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=SVlgzbuqsn0

Ender's game https://www.youtube.com/watch?v=IWOk9gV_e5Q

Espoonmetsa.blogspot.fi

Lyhytelokuva-arvostelu "The Shaman"-elokuvasta, ja tässä sitten huomataan huipputekniikan parantavan myös tämän genren tasoa

Lyhytelokuvat voivat olla hyvin innovatiivisia sekä ajatuksia herättäviä, kuten elokuva "The Shaman" myöskin on. Vaikka nuo lyhytelokuvat ovat vähän niin kuin tutkielmia, niin kuitenkin moderni tietotekniikka saa aikaan sen, että ne ovat joissain tapauksissa erittäin näyttäviä. Eli kuten tiedämme, niin huipputekniikka sekä "Renderfahrmin"  kaltaiset hajautettuul laskentaan perustuvat  avoimen lähdekoodin ympäristöt saavat aikaan sen, että myös pienillä budjeteilla saadaan aikaan hyvää työtä, ja noissa elokuvissa hyödynnetään vapaasti erilaisia lähteitä, joita yhdistelemällä saadaan aikaan hyvin innovatiivista elokuvamateriaalia.

Hajautettu laskenta tarkoittaa sitä, että tavallisia PC-tietokoneita liitetään toisiinsa Internetin yli, jolloin kenenkään ei tarvitse ostaa varsinaista supertietokonetta, vaan nuo toisiinsa Internetin ylitse liitetyt PC:t tai muut työasemat sitten toimivat kuin yksi valtava tietokone. Tuollaisella välineellä voivat grafiikan tekijät ympäri maailmaa voivat tehdä näyttäviä animaatioita aivan tavallisilla tietokoneilla, ja samoin myös muut raskasta laskentaa tarvitsevat tahot kuten fyysikot voivat hyödyntää tuota "nebula"-ratkaisua. "The Shaman"-elokuvassa hyödynnetään sitä ajatusta, että planeetan voi ottaa haltuun muullakin tavoin, kuin hyökkäämällä sinne laserpyssyt tanassa, ja aloittamalla taistelun sen pinnalla.

Elokuvassa esitellään "taistelukolossi", eli eräänlainen huipputekniikkaa käyttävä pommin sekä avaruusaluksen risteymä, joka toimii täysin automaattisesti. Tuo "kolossi" on siis laite, joka lasketaan planeetan pinnalle, ja sen laserit ovat vain itsepuolustusta varten, ja kuten varmaan arvaatte, niin sen sisällä on laitteisto, joka saa aikaan lämpöydinfuusion, jolla se sitten voi tuhota koko planeetan. Kyseinen kolossi on täysin automaattinen sekä tekoälyllä varustettu taisteluväline, jota ei voi voittaa tavanomaisin asein, koska sitä ympäröi suojakenttä, jonka läpi ei kukaan pääse hyökkäämään. Mutta elokuvassa toimii sellainen ihminen, josta käytetään nimitystä "The Shaman".

Tuo hahmo kyllä perustuu vanhan ajan uskomuksiin sekä erilaisiin muihin tarinoihin, jotka käsittävät luonnonkansojen uskomuksia siitä, että on olemassa ihmisiä, joiden mieli on ikään kuin peili kahden maailman välissä. Nuo maailmat ovat siis se "tämän puoleinen" eli se missä me ihmiset elämme, ja "tuonpuoleinen" missä elää henkiolentoja. Ja shamaani ikään kuin kanavoi näitä maailmoja toistensa kanssa. Tuossa elokuvassa "Shamaani" tietenkin on muutettu moderniin aihepiiriin sopivaksi hahmoksi, joka tietenkin kommunikoi tietokoneiden virtuaalisen todellisuuden kanssa. Tuollainen yhteys tietokoneeseen voidaan muodostaa "shamaanin" hermostoon kiinnitetyn WLAN-implantin avulla, ja se voisi tarjota huikaisevia näkymiä tulevaisuuden tietojenkäsittelyä ajatellen.

Kyseinen kirurgisesti asennettu implantti voisi saada energiansa ihmisen hermoston sähköisestä toiminnasta, ja siinä voisi olla dekooderi, joka muuttaa aivokuoren EEG-käyrän sellaiseen muotoon, että tietokoneet voisivat sen ymmärtää, ja tuollaisen aivoihin asennetun implantin avulla voidaan rakentaa sellaisia proteeseja, joissa todella olisi tuntoaisti sekä toimivat sormet ja muut nivelet, mutta BlueTooth tai WLAN-yhteys takaa sen, että noita koneproteeseja varten ei ihmisen ihon läpi tarvitse vetää sähköjohtoa. Tuolloin proteesin toiminta tapahtuu radioaaltojen avulla, ja sen akkujen lataaminen olisi todella helppoa.

Mutta jos tuon implantin sähkövirtaa ei voida ottaa hermoston kautta, eli biosähkön jännite ei olisi tarpeeksi korkea, niin silloin voidaan käyttää plutonium-paristoja. Tuollainen koneproteesi voidaan varustaa pietsosähköisillä kiteillä, joiden tehtävänä on luoda keinotekoinen tuntoaisti, ja tuo tuntosignaali voidaan sitten lähettää tuolle aivoissa olevalle implantille, jolloin tuo henkilö voisi sitten myös tuntea esineet, joihin hän koskee. Tuo varsinainen proteesi voisi olla samanlainen kuin muutkin proteesit kiinnityksen kannalta.

Siinä voisi olla tietenkin infrapuna-anturit sormenpäissä, kuten eräässä kirjassa, nimeltään "Tohtori kyy" olevassa laitteessa oli. Kyseisessä kirjassa esiteltiin muuten proteesin taistelumalli, missä tuollainen proteesi oli varustettu värähtelypiirillä, jolla se sai kohteensa räjähtämään. Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen laitteisto voidaan kiinnittää myös ihmisen hanskaan, jolloin syntyy moderni versio ritarin hansikkaasta. Ja jos oikein lähdetään luomaan villejä mielikuvia, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä noita välineitä voidaan käyttää myös otsapannan välityksellä, tai sitten tulevaisuuden erikoisjoukkojen taistelijoille tehdään leikkaus, missä heidän päähänsä asennetaan tällainen implantti.

The Shaman-elokuvan traileri https://www.youtube.com/watch?v=9IgJHzRSHn4

Täysipitkä versio tästä "The Shaman" elokuvasta https://www.youtube.com/watch?v=80EQZaYV9TA

Espoonmetsa.blogspot.fi

Hallintotieteitä sekä kilpailemista erilaisilla asioilla, sekä mietelmä siitä, mitä tarkoittaa "rehellisyys"

Hallinto on myös tiedettä. Eli kun esimerkiksi yliopistossa tai liike-elämän johdon toimesta tehtyjä kilpailuja arvioidaan, niin tuomarin pitää muistaa se, että hänen pitää oikeasti arvioida sitä työtä. Tällä tarkoitan sitä, että mukana saattaa olla myös tehtäviä, joita ei voida hyväksyä. Eli ne saattavat olla oikeasti pikkulasten tekemiä. Samoin kun puhutaan siitä, että joku ehkä on ostanut tuon työn itselleen lahjomalla kavereitaan esimerkiksi työpaikalla, niin tuo asia tietenkin pitää saada selville.

Se tapahtuu siten, että noista töistä poistetaan osia, ja niitä esitetään uudelleen arvioitaviksi. Samoin edellisissä kilpailuissa tehtyjä töitä näytetään tuomareille uudelleen, jotta saadaan aikaan suurempi arviointipohja, jolla noita töitä sitten ryhdytään pisteyttämään, ja saadaan selville myös tuomarien mahdollinen puolueellisuus arvioita tehtäessä.

 Kyseisellä tekniiikalla  kontrolloidaan sitä, että onko kilpailijan tekemä työ oikeasti ollut sellaista, mitä voidaan esittää maailmalle. Jos kilpailuissa on jatkuvasti esillä töitä, jotka eivät täytä kilpailun vaatimuksia, niin pitää esittää hyvin ikävä kysymys. Onko tuo ryhmä sitten saanut oikeaa tehtävää, vai onko tehtävän anto ollut sellainen, että se on pakolla saanut ryhmän tekemään väärän johtopäätöksen? On tietenkin todella upeaa ajatella, että kaikki maailman ihmiset olisivat rehellisiä, mutta kun puhutaan esimerkiksi yhtiöistä, niin aina välillä tulee eteen sellainen ajatelma, että joku henkilö ikään kuin ryhtyy toimimaan ajattelemattomasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiön työntekijöille voi tulla mieleen sellainen ajatus, että he takaavat itselleen tulevan johtajan suosion, ryhtymällä tekemään hänen tehtäviään. Samoin tuo teko antaa tietenkin selkänojaa tulevia johtotason tehtäviä ajatellen.  Aina kun liike-elämässä tehdään työtä, niin pitää muistaa sellainen motto, että "minä annan jotain muille, ja muut antavat jotain minulle" (I give something, they give something (Full Metal Jacket)) Eli kuten tiedämme niin monille yhtiöille olisi valtavaa mainosta sellainen asia, että sen palveluksessa olisi ehkä jonkun innovaatiokilpailun voittaja, mutta kyse voi olla siitä, että tuo henkilö ehkä haluaa sitoa ryhmän itseensä, koska esimerkiksi koulukiusaajalle tuo hänen historiansa voi olla hyvin kiusallinen, ja siksi hän tarvitsee kiinteän ryhmän kilveksi itselleen.

Vai mitä ajattelisitte siitä, jos vaikka lääketieteellisen opiskelija omaa menneisyyden koulukiusaajana? Koulukiusaaja tarvitsee ympärilleen kaveripiirin, jolla hän takaa oman turvallisuutensa. Hän sitouttaa tuon ryhmän itseensä, jotta välttää ikävät keskustelut menneisyydestään, ja värväämiseen hän saattaa käyttää mielialalääkkeitä. Tuollainen henkilö on ryhmänsä keskipiste, jolloin hän tietenkin esiintyy käskevästi muita kohtaan, ja hänet on muutenkin melko helppo paikallistaa, koska kyseisellä henkilöllä on suuri sosiaalinen painoarvo, joten hänen ympärillään on paljon ihmisiä.

Samoin mielialalääkkeiden väärinkäyttö näkyy ihmisestä päälle, eli hän on vähän liiankin hilpeä, ja hän saattaa silloin aiheuttaa vaaratilanteen liikenteessä, kun hän arvioi esimerkiksi ajonopeuttaan väärin, tai on muuten huoleton. Noita lääkkeitä ei ole tarkoitettu miksikään "rave-huumeeksi", joten niiden jatkuva käyttö yhdessä alkoholin kanssa saattaa aiheuttaa maksavaurion. Ne on tarkoitettu nimenomaan väärin toimivan hermoston toiminnan korjaamiseen, ja jos niitä käytetään väärin, voi tuloksena olla tappava masennus, kun aivoista loppuvat välittäjäaineet.

Tuon takia riski tehdä vilppiä voi olla tuolloin  todella suuri, eli joko tuomarit tai jonkun yhtiön työntekijät alkavat tehdä tuota työtä varsinaisen kilpailuryhmän puolesta, mutta saattaa olla niin, että tuo syy tähän toimintaan ei ole varsinaisesti kyseisen yhtiön työntekijöissä, vaan siinä että heitä on ehkä johdettu harhaan. Tuolla tarkoitan sitä, että jonkun yhtiön johtajan tai omistajan poika tai tytär saattaa esimerkiksi esittää tuollaista kilpailutehtävää yhtiön johdon antamana tehtävänä, jotta hän pääsisi sitten kaukomatkoille jonnekin kauas. Tässä en puhu mistään tietystä kilpailusta vaan yleisellä tasolla, eli kenenkäään ei tästä tarvitse lakimiehen luokse mennä.


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Lähiruoka tai muut "lähituotteet" toimivat globaalissa liiketoiminnassa vain siten, että noita tuottajia verkotetaan tehokkaasti kauppiaiden suhteen

Lähiruuasta tai muista "lähituotteista" kuten käsityönä tehdyistä esineistä olisi globaaliksi toimijaksi vain, jos voidaan luoda lähiruokatoimittajien verkosto sekä keskitetty tilausjärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että jokainen kauppa voi tehdä tilauksia lähinnä sitä olevalta tilalta vaivattomasti. Tässä kirjoituksessa ei erotella lähiruokaa esimerkiksi "maakuntatuotteista", kuten käsityönä tehdyistä puuhuonekaluista. Tämä tietenkin vaatii verkostoitumista sekä tarkkaa tietoa siitä, mitä tuotteita milläkin paikallisella tuottajalla on tarjoilla. Ja sitten tietenkin myös GPS ään perustuvaa järjestelmää,  joka kertoo sen, että millä kuljetusliikkeellä olisi sopiva auto lähinnä tavaraa, joka sitten toimitetaan lähikauppaan. Eli sen pitää silloin ottaa huomioon matka, jonka auto oikeasti joutuu ajamaan, eikä suinkaan mitata matkaa linnuntietä pitkin.

Tuo takaa tuotteen tuoreuden sekä myös sen, että sitä ei toimiteta liikaa asiakkaalle, jotta tuota tuotetta ei tarvitse heittää roskiin. Kuitenkin tuollainen lähiruokaverkosto olisi toimiessaan todella loistava tuote, joka sovittaisi yhteen logistiikan, sekä pienten kasvitarhojen toiminnan, ja takaisi ehkä myös pientilallisille jatkomahdollisuuksia, jos he haluaisivat jatkaa maanviljelyä. Pienet tuottajat voivat taipua paljon nopeammin tuottamaan markkinoille täsmä-eriä jotain elintarvikkeita, joita maassamme ehkä ei kuitenkaan kovin paljoa myydä. Noiden elintarvikkeiden joukossa ovat esimerkiksi viinimarjat, sekä muutamat muut tuotteet, joita ei koko vuoden ole saatavilla, tai niitä ei kovin usein osata kysyä mistään.

Toimiakseen tuo ratkaisu sitten kuitenkin vaatii voimakasta verkottumista sekä lähikauppojen sekä maanviljelijöiden sitoutumista hankkeeseen. Eli tuossa mallissa ideana olisi perustaa verkossa toimiva tilauskeskus noille tuotteille, joita sitten kauppiaat voisivat tilata, kun he tarvitsevat täydennystä hyllyihin. Kuitenkin tuo ratkaisu vaatii sitä, että sekä kauppa että tuottajat sitoutuvat tähän toimintaan, ja tietenkin sitä, että tilaus ohjataan oikeasti sille tuottajalle, joka on kaikkein lähimpänä kauppiasta, mutta ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät syö samaa ruokaa. Ja toimiakseen niin että kumpikin osapuoli pystyy jatkuvasti sitoutumaan tuohon toimintaan, pitää tietenkin varmistaa se, että tuotetta myös menee kaupaksi.

Tuo taas vaatii erittäin tarkkaa tuote- ja liiketoiminta-analyysiä, jolla määritellään se, millaista lähiruokaa kukin tila sitten ryhtyy kasvattamaan, koska tämä järjestelmä pyörii sitten suoraan markkinatalouden ehdoilla, ja se vaatii sitä, että asiakkaat ovat aidosti kiinnostuneita tuosta lähiruuasta. Ja jos kuljetusten välimatka on lyhyt, niin silloin voidaan tuotteita kuljettaa halvalla, ja voidaan käyttää pienempiä ajoneuvoja, kuin suurilla välimatkoilla. Tuo säästää tietenkin polttoainekuluja, ja mikäli tuo tila olisi vielä kauppiaan oma, niin silloin tietenkin myös sieltä tuleva tavara on tuoretta. Mutta ongelman muodostaa se, että ensin pitää tietää, mistä ihmiset sitten pitävät, ja mitä he haluavat ostaa. Jos tuote ei vastaa odotuksia, niin silloin tuo ratkaisu ajaa yrittäjän konkurssiin. Eli jos tuote ei miellytä, niin silloin asiakkaat kaikkoavat kuin tuhka tuuleen.

Toki lähiruoka sekä "täsmätuotanto" voisivat toimia myös suurten kauppaketjuiden kaupoissa, mutta on olemassa sellainen ongelm, että mitä ihmiset haluavat ostaa, on se mitä pitää olla tarjolla. Ja vaikka tällainen ei ole ennen onnistunut, niin esimerkiksi Internetin kautta toimivan tilauspalvelun avulla voidaan luoda verkosto, joka voi palvella asiakkaita aikaisempaa tehokkaammin sekä niin, että tietokone valitsee lähi- ja etäruuan välillä, kun tilauksia tehdään. Tuossa ohjelmassa voi olla parametrit, jotka ottavat huomioon sen, että paljonko ruokaa menee oikeasti myyntiin ja paljonko sitä menee roskiin?

Jos tuotetta menee paljon roskiin, niin kannattaa tehdä pienempi tilaus tuosta ruoka-aineesta. Samoin tuon ohjelman pitää huomioida polttonesteen hinta, kuljettajan palkka sekä muut yhtiön kiinteät kustannukset, jotta se osaa laskea sen, että kumpi on on kauppiaalle edullisempi lähi- vai matkojen päästä tuotu ruoka. Ja sitten tietenkin kauppias määrää sen, miten suuren katetuoton hän tuotteestaan haluaa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Innovaation ongelma on siinä, että taidot eivät kohtaa, ja aloittavalta yrittäjältä puuttuu oikeanlaisia kontakteja muihin yhtiöihin

Yhtiötä perustettaessa kaikkein tärkein asia, mikä pitää olla täysin mietitty, on idea siitä mitä lähdetään myymään. Tuotteen pitää olla valmiiksi mietitty, kun sitä lähdetään markkinoimaan erilaisille business-enkeleille. Samoin pitää olla selvillä sellainen asia, kuin millaista ammattitaitoa tuon tuotteen toteuttaminen vaatii. Vaikka kyseessä olisi kuinka SOAP (Service Oriented Application) niin silloin kuitenkin pitää miettiä, että tarvitaanko silloin esimerkiksi jotain tiettyä kielitaitoa muiden taitojen lisäksi, tai mahdollisesti jotain muita erikoistaitoja, kuten asentajia joilla on suurjännitelaitteiden asentamiseen oikeuttava lupa.

Aloittavan yrittäjän ongelma on liike-elämän suhteiden puuttuminen, eli vaikka työkokemusta olisi todella paljon, niin tuolla yrittäjällä ei ehkä ole niitä suhteita, joilla tehdään asiakkuuksia. Toki hänellä voi olla monia työsuhteita, mutta niihin henkilöihin ei ole tullut solmittua tuttavuuksia, jotka vastaavat alihankkijoiden palveluiden ostamisesta, eli hän ei ehkä tunne sitten oikeita ihmisiä. Liike-elämässä pitää tuntea niitä ihmisiä, jotka vastaavat yhtiön suhteesta muihin yhtiöihin eli ulkoisista suhteista vastaavia johtajia, jotka sitten pitää vakuuttaa, että oma yhtiö olisi varteenotettava alihankkija jollekin toisen yhtiön toiminnalle, joka voi olla vaikka logistiikka tai mikrotuki.

Tai jos kyseessä on esimerkiksi mikrotukea antava yritys, niin silloin pitää omien ATK-taitojen olla sitä luokkaa, että henkilö osaa tehdä työnsä kunnolla. Tietenkin se yhtiö voisi olla vaikka remonttipalvelu tai muu vastaava, mutta ideana on se, että asiakkaiden pitää löytää tuo yhtiö, ja siksi olisi hyvä tehdä hiukan pohjatyötä oman liikeidean kanssa, eli käydä katsomassa vastaavia yhtiöitä, ja mennä vastapäiseen kahvioon istumaan, sekä katsoa että käykö siellä ylipäätään yhtään ketään. Eli onko kyseessä ehkä sosiaalinen yritys, joka ei toimi normaalien liike-elämän lainalaisuuksien mukaan.

Kun perustetaan yhtiötä, niin sopivien partnereiden löytäminen on todella vaikeaa. Yhtiöllä pitää olla tuote, mitä se myy eteenpäin, lainopillista asiantuntemusta jolla selvitetään erilaisia patentteja sekä käyttöoikeuksia koskevia asioita sekä muita vastaavia taitoja. Ja varsinkin aloittavan yrittäjän tai yrityksen on hyvin vaikea löytää itselleen sopivia osaajia, joilla on taitoa tutkia sopimuksia sekä erilaisia käyttäjälisenssejä, eli on paljon tietokoneohjemistoja, jotka ovat yksityiselle käyttäjälle tai toiminimen turvin yksin toimivalle yrittäjälle ilmaisia, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yrittäjä toimisi osakeyhtiössä, niin silloin saattaa eteen tulla vaikeuksia, koska tuolloin saattaa lisenssimaksu nousta hyvin korkeaksi. Kun ihminen lähtee perustamaan yritystä, niin olisi parempi, että hän hakisi siihen heti liikekumppaneita, jotka ovat tuolloin sitoutuneempia toimimaan yhtiön hyväksi.

Toki lakipalveluita saa ostaa erilaisista lakifirmoista, mutta ne ovat todella kalliita. Joten se että tuollaisia ihmisiä olisi liikekumppaneina olisi todella upeaa, koska jos he toimisivat palkallisina työntekijöinä, niin silloin motivaatio yhteen hiileen puhaltamiseen voi olla huonompi, kuin silloin jos ryhmässä toimittaisiiin liikekumppanuusperiaatteella. Samoin tuolloin eivät kaverit karkaa yhtiöstä, jos sillä ei heti lähde kaikki vetämään. Kun yhtiössä on monta tai ainakin enemmän kuin yksi vastuunalainen toimija, niin silloin ainakin on olkapää jota vasten voi nojata, ja samoin ryhmässä voidaan puhua myös vaikeista asioista, joita ei palkatun työvoiman kanssa kehtaa ottaa puheeksi. Jos yhtiötä johtaa työryhmä, niin silloin toiset voivat antaa ideoille aitoa kritiikkiä, ilman pelkoa siitä että tulee potkut.

Eli se mahdollistaa tasa-arvoisen keskustelun yhtiön sisällä. Mutta ongelma tietenkin on sellainen, että osaamiset eivät kohtaa. Joka päivä vastaamme kävelee ihmisiä "joilla on idea", ja kuitenkaan me emme koskaan puhu noiden ihmisten kanssa. Aloittavan yrittäjän kanssa ongelma on siinä, että kenelle hän sitten menee esittämään omaa ideaansa, ilman pelkoa siitä, että toinen heittää hänet ulos, tai sitten varastaa hänen ajatuksensa. Miljoonat ihmiset maailmassa saavat "flow":eja päivittäin, mutta ne ikään kuin lähtevät lentämään tuulen mukana pois. Ihmisen pitäisi pitää aina muistivihkoa mukaanaan, jotta häön voisi kerätä omaan mieleensä tulevia "flow":eja, joista hän sitten voisi alkaa työstää ideaa, mitä sitten esitellään muille.

Mutta ongelma on se, mikä Helsinki Think Company alla olevassa videossa esittää, eli miten tuollainen ihminen, joka on päässään luonut idean alkaa sitten työstää siitä innovaatiota, eli toteuttamiskelpoista hanketta joka sitten pitää vielä muuttaa todelliseksi hankkeeksi. Ja tuolloin on vaikeuksia usein etsiä sellaisia ihmisiä, joille tuota hanketta voisi esitellä, ja jotka sitten kuuntelisivat tuota esittäjää, sekä panisivat aikaansa siihen, että tuotteesta saadaan hyvän näköinen, ja sille ehkä sitten haetaan patenttia tai vastaavaa. Eli miten saadaan nuo ihmiset kohtaamaan? Liike-elämä tai elämä yleensä on asia, missä jokaisen on ihmissuhteessa annettava jotain, jos haluaa saada jotain. Ja liike-elämän suhteet ovat myös ihmissuhteita. Ja tuolloin pitää löytää oikea foorumi, missä tuota liike-ideaa voidaan esitellä, ilman pelkoa siitä, että henkilö joutuu petetyksi tai hänen ideoitaan varastetaan. Eli tuossa foorumissa he voisivat sitten kohdata toisensa eli verkottua keskenään, jotta he voivat sitten muodostaa luottamuksellisen liikesuhteen keskenään.

Helsinki Think Companyn video tästä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=2CAGmr6YRzI

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi