Konkreettiset tulokset ovat asia, jonka julkisten investointien rahoittajat sekä poliittiset päättäjät haluavat nähdä, ennen kuin he lähtevät myöntämään rahoja jollekin kohteelle, on se että miten paljon tuolla asialla on käyttöä. Kirjaston kokoelmiin valitaan kirjoja, niin toki on hyvä, että ne miellyttävät ihmisiä. Konkreettisilla eli kineettisellä tuloksella tarkoitetaan helposti jäsennettyä sekä ymmärretyksi tehtävissä olevaa tietoa, kuten lainaustapahtumia sekä kirjastojen käyttöä, joita on sitten helppo esitellä esimerkiksi kunnanvaltuustossa, jossa istuu ihmisiä, joiden asema riippuu siitä, kuinka suosittuja he sattuvat olemaan,
Kirjastokin on nimittäin palvelulaitos, ja jos sen tiloissa ei kukaan käy tai lainauksia ei tehdä, niin silloin kyllä hyvin nopeasti poliittinen päättäjä alkaa siirtää määrärahoja muihin kohteisiin. Eli kuten varmaan tiedämme, niin poliitikot ovat sellaisia ihmisiä, että he haluavat nähdä konkreettisia tuloksia, eli sen että esimerkiksi kirjastoissa on ihmisiä, kun nämä henkilöt sitten päättävät siitä, kuinka paljon ja minkälaista materiaalia niihin hankitaan. Eli kuten tiedämme, niin kirjastokin on tulosvastuuyksikkö, jonka saama rahoitus riippuu siitä, että käytetäänkö tuota tilaa oikeasti vai ei, eli jos ei käyttöä synny, niin silloin ei myöskään rahaa tule.
Kun kirjastojen materiaalihankinnoista päätetään, niin tietenkin materiaalin hankkijan pitää miettiä sitä, että millainen asiakasryhmä kirjastossa on, ja sitä kautta hänen on mietittävä sitä, millaista aineistoa kirjastoon hankitaan, jotta tuolle aineistolle saadaan myös lainaajia. Tämän takia esimerkiksi romaanihyllystä löytyy todella paljon suurten kustantamojen kustantamia kirjoja, joita sitten saadaan painettua suhteellisen halvalla suuria eriä. Ja kun keskustellaan siitä, millaisia kirjoja kirjastoon hankitaan, niin yleisesti uskotaan että ihmiset haluavat niin sanottuja "takuutuotteita", eli nimekkäiden kirjoittajien tekemiä opuksia, mutta niiden rinnalle pitäisi tasapainon vuoksi hankkia myös muuta kirjallisuutta.
Puhuttaessa siitä, mitä tarkoittaa sana "asiakaspalvelu", niin itse kyllä ymmärrän tuon sanan sillä, että varsinkin kunnallisessa laitoksessa se tarkoittaa sitä, että kuntalaisilta kysellään sitä, millaisia tuotteita he sattuvat haluamaan. Kunnallinen kirjasto on verorahoilla ylläpidetty laitos, jonka tuotteet maksaa kuntalainen veroina. Koska kyseessä on laitos, jonka tarkoitus on palvella asiakasta, niin toki asiakkaan miellyttäminen on työntekijöiden oikeus sekä velvollisuus. Missään nimessä ei ole asiakkaan nuoleskelemista, jos häneltä kysytään sitä, mitä hän haluaa kirjastosta lainata.
Kirjastojen tuotteen eli kirjan pitää kuitenkin olla sellainen, että se täyttää tietyt normit sisällön kannalta. Varsinkin tietokirjoissa sisältö on äärimmäisen tärkeä, jotta ei satu mitään havereita. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi sienikirjoissa oleva virhe saattaa surmata erittäin monia ihmisiä, jos esimerkiksi joku kavalakärpässieni on livahtanut ruokasienten joukkoon, ja saanut kuvan alle väärän merkinnän. Samoin muiden vastaavien asioiden kanssa pitää noudattaa sellaista linjaa, että mieluummin opetetaan joku asia väärin, jos tuolla tavoin estetään esimerkiksi ihmisen vammautuminen. Ja siksi kannattaa aina opettaa että kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä.
Mutta kun puhutaan esimerkiksi sivistämisestä sekä korkeakulttuurista, niin tietenkin silloin pitää muistaa se, että noiden termien sisältö saattaa käytännössä merkitä melko paljon erilaisia asioita. Eli tarkoitetaanko tällä sitten sitä, että kirjastoon hankitaan satoja arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, sekä tuhansia klassisen musiikin levyjä, jos niitä ei kukaan lainaa. Samoin kaikki sivistystä hankkivat ihmiset eivät lue arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja, vaan joku saattaa olla kiinnostunut vaikkapa sienistä. Eli mitenkään kovin suppeita nuo käsitteet eivät ole, ja nykyään kai heavy metalin kaltainen musiikki alkaa olla kultturellia tavaraa, kun meidän sukupolvemme on sitä tottunut kuuntelemaan.
Kun puhutaan ihmisestä, jolla on huonot asiakaspalvelutaidot, niin silloin tietenkin itseäni vähän kauhistuttaa se. että mistä tuollainen ihminen on saanut päähänsä toimivansa oikein? Onko hänestä mukavaa, kun ihmiset huutelevat hänen peräänsä, miten “mukava ihminen hän on”? Tuolloin kuitenkin voimme häntä ymmärtää, ja samalla kuitenkaan hänen asennettaan ei tarvitse hyväksyä. Eli kuten olen monesti kirjoittanut, niin “hyväksyä” ja “ymmärtäminen” eivät ole synonyymejä. Se että käyttäytymistä ymmärretään tarkoittaa sitä, että me tiedämme syyn, miksi joku henkilö käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, eli hänelle on mallioppimisen kautta syntynyt kuva siitä, että tuossa paikassa saa henkilökunta käyttäytyä niin kuin heitä huvittaa. Ja jossain on ihmiselle välillä opetettu niin, että kaikki asiakasta miellyttävä toiminta on jotenkin henkilökunnan arvovaltaa alentavaa.
Eli jossain häntä on samassa tilassa tai ympäristössä nöyryytetty, ja kohdeltu sopimattomasti. Ja kun hän sitten itse pääsee tähän samaan asemaan, niin hän alkaa kohdella muita kuten tuota ihmistä on itseään kohdeltu aikoinaan. Tämä koskee niin opettajia, vartijoita kuten kaikkia muitakin ihmisiä. Opettajista näkee suoraan sen, millaisia heidän omat opettajansa ovat olleet. Eli jos joskus peruskoulussa on opetettu, että opettaja saa tehdä mitä haluaa, niin sitten tuo henkilö opettajana alkaa tehdä niin kuin hänelle on koulussa tehty. Jos henkilö on koulussa sitten kohdannut sellaisen ympäristön, että opettaja on esimerkiksi jättänyt koko luokan jälki-istuntoon, mikäli joku sitten häiritsee heidän työtään, niin hän tulee myös samalla tavoin kuria pitämään koulussa. Hänelle on sitten opetettu niin, että koulu on opettajien työpaikka, ja niissä tehdään kuten hän sattuu haluamaan, mikä sitten aiheuttaa "koomisia" tilanteita koululuokissa.
Comments
Post a Comment