Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin
Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.
Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.
Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.
Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.
Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan. Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,
Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.
Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.
Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.
espoonmetsa.blogspot.fi
Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.
Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.
Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.
Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan. Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,
Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.
Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.
Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.
espoonmetsa.blogspot.fi
Comments
Post a Comment