Teorioista erikoisin eli "ontto maapallo teoria"

Kun katson taivaalle näin kesäiltana, niin on pakko sanoa, että tuo taivas noiden pilvien takana muistuttaa valtamerta. Jo muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että tuolla pilvien takana on valtameri, jossa on ikään kuin samanlaisia olentoja kuin me ihmiset olemme. Eli kyseessä on legendaarinen ajatelma ontosta maapallosta, missä elämä on sijoittunut kahden pallon väliin, ja me ihmiset sitten olisimme täällä sisemmällä pallon pinnalla, ja toinen laji, jota kutsumme enkeleiksi asuisivat tuolla meihin päin olevassa valtameressä.

Tuollainen teoria ei ehkä kuullosta kenestäkään kovin tieteelliseltä, mutta jos tarkemmin ajatellaan, niin tuo valtameri kyllä pysyisi tuon onton pallon alapinnalla, koska keskipakovoima pitää sen pintaa vasten painettuna. Tämän takia tuollainen ontto planeetta voisi olla jossain olemassa. Eli kyseessä voisi olla ontto mylar-pallo, jonka pinnalle on ehkä tehty jotain pinnan muotoja tai ehkä sille on tehty myös ulkopuolelle jonkinlainen epäystävällinen kaasukehä keinotekoisesti. Näin ollen sen asukkaat sitten voivat elää muiden häiritsemättä piilossa sen pinnan alla.

Tuollainen keinotekoinen tai luonnon muodostama ontto planeetta on välillä ollut keskustelun aiheena, kun puhutaan siitä, missä tuo "Alien" voisi asua. Tuon kaltainen ontto kappale, joka voisi oikeastaan olla valtavilla mittasuhteilla varustettu "Dyson sphere", eli sen ulkokehälle olisi tuossa visiossa rakennettu kaupunkeja, sekä muuta humanoidien elämää tukevaa infrastruktuuria. Tämä tietenkin on vielä pelkkää visiota, mutta ehkä tulevaisuudessa tuollainen asema ehkä rakennetaan josku kaukaisessa tulevaisuudessa johonkin osaan universumia, kun ihmiset sitten joskus lähtevät tähtien väliselle lennolle.

Kuitenkin tämä äskeinen oli vain ajatelmaa siitä, että joku planeetta voisi oikeasti olla ontto, jos se muodostuisi jostain magmakuplasta, ja jos oikein päästämme mielikuvituksemme valloilleen, niin voisimme kuvitella ehkä jonkun jättiläisplaneetan, jonka pinta on päälle päin eloton, mutta jonka sisäpinnalle sitten on muodostunut elävä planeetta valtamerineen kaikkineen, Ja prosessi siitä, miten tuo mielikuvitusplaneetta olisi muodostunut voisi olla sellainen, että jonkun tähden ympärillä oleva palentaarinen sumu puristuu kohti sen keskustaa täysin symmetrisesti, jolloin voisi muodostua kuori, joka olisi täysin planeetan näköinen, eli sillä voisi olla ulospäin erittäin luotaantyöntävä ulkonäkö, mutta sen sisällä voisi vallita ihanteelliset olosuhteet elämälle

Kyseinen asia olisi mahdollinen, mikäli tuon planeetan ulkokehälle muodostuisi valtameriä. Eli tämä villin mielikuvituksen tuottama planeetta olisi oikeastaan siis tuollainen ontto jättiläisplaneetta, joka olisi ehkä muodostunut pienen himmeän ruskean kääpiön ympärille. Tuollainen ontto planeetta voisi kuitenkin olla myös keinotekoinen Mylar-pallo, jonka paksuus olisi vain muutaman atomin verran, ja jonka pintaan tuo sivilisaatio sitten rakentaisi oikeaa planeettaa muistuttavan pinnan, mikä suojaisi tuota mylar-pintaa meteorien törmäykseltä.

kimmonsivu.blogspot.fi

Ajattelemattomuudesta rangaistaan, eli kukaan ei ajatellut, että joku haluaa ydinpommin hinnalla millä hyvänsä

Kun puhutaan tutkimuksesta, jota tehdään veronmaksajien rahoilla, niin voin kyllä kertoa, että tutkijoilla on velvollisuus julkaista nuo tekstinsä, ellei joku sitten sitä varsinaisesti kiellä. Tutkijan työtä säätelee sellainen sääntö, että hänen pitää tietenkin osoittaa väitteensä todeksi, ja siinä tutkimus eroaa filosofian ajattelutavasta, missä pelkkä asian hyvä perustelu riittää siihen, että filosofi saa kuulijansa vakuuttuneeksi. Kuitenkin voidaan sanoa, että jokaisen ihmisen velvollisuus on kertoa maailmalle, jos jokaisella maailman ihmisellä on mahdollisuus päästä käsiksi tekniikkaan, mikä voi vaarantaa jopa miljoonien ihmisten hengen. On paljon asioita, joiden julkistamista pelätään, koska ne vaikuttavat jotenkin erikoisilta, mutta kun luemme esimerkiksi Agatha Christien tai David Morrellin kirjoja, niin ne vilisevät erilaisia murhaohjeita, kuten tuo legendaarinen boomslang-käärmeen myrkyllä tapahtunut salamurha ja Morellin kirjoissa sitten esitellään sellainen kavalkadi erilaisia kung-fu-otteita, joiden tarkoitus on lähinnä surmata tai vahingoittaa toista ihmistä pysyvästi.

Tämän takia olisi todella mukava asiaa, että myös näistä asioista puhuttaisi esimerkiksi koulujen väkivaltaa käsittelevillä luennoilla, Eli pitää muistaa se, että kurkkuun suunnattu karateisku, mikä annetaan sormenpäillä tai kämmensyrjällä on erittäin vaarallinen teko, joka voi vahingoittaa ihmistä pysyvästi. Jos ihminen ei tuota tiedä, niin silloin hän voi olla erittäin vaarallinen lähiympäristölleen, eli kaikkein vaarallisin henkilö on ihminen, joka ei tiedä olevansa vaarallinen, ja käyttää epähuomiossa eli tietämättään vaarallisia otteita. Eikä myöskään ole mukavaa, jos joku sitten erehtyy pitämään esimerkiksi risiinin siemeniä vaarattomana asiana. Itse kyllä hiukan kritisoin sitä, että tuolla samalla nimellä myydään esimerkiksi ulostuslääkkeitä eli risiiniöljyä,

Jos joku sitten erehtyy pitämään risiinin siemenistä uutettua öljyä tuona "risiiniöljynä", niin silloin voi tulos olla vähemmän miellyttävä, Eli aina löytyy joku homeopaatti, joka sitten alkaa kokeilla noita asioita itse, eli hän voi esimerkiksi kokeilla uuttaa tuota öljyä itse noista risiinin siemenistä. Samoin erilaisista muista asioista ei varoiteta ihmisiä tarpeeksi. Yksi niistä on se, että esimerkiksi tavallisia sieniä syötäessä pitää joskus noudattaa erityistä varovaisuutta, eli alkoholi saattaa aktivoida tuon sienen myrkyn niin, että se ryhtyy tuhoamaan maksan soluja. Eikä myöskään ydinpommien valmistusta mitenkään muisteta aina salata. Tuon aseen ongelmana on se, että kun ydinsulkusopimusta tehtiin, niin kukaan ei ottanut huomioon sitä, että lopulta löytyy valtio, jonka johdolla on motivaatiota sekä osaamista tuon välineen rakentamiseen.  

Tuolloin aikoinaan ajateltiin, että jos joku valtio aikoo hankkia ydinaseita, niin se sitten taivutellaan talouspakotteiden avulla luopumaan suunnitelmistaan. Kuitenkaan kukaan ei ottanut huomioon sitä, että tietyissä tietosanakirjoissa opetetaan tuo uraanin rikastusprosessi sekä se, miten räjähdesegmentit pitää asentaa pommin kuoren ympärille. Tuolloin ennen puhuttiin siitä, kuinka vaikeaa ydinaseen valmistus on siksi, että tuo väline vaatii tietyt turvallisuusjärjestelyt, joihin kuuluu monimutkaisten elektronisten komponenttien valmistaminen, ja sellaisten kemiallisten räjähteiden tuottaminen, mitä ei voi laukaista ilman erityisiä kemikaaleja. 

Mutta kukaan ei silloin tajunnut, että kaikki eivät ajattele samalla tavoin kuin muut. Eli tuolloin puhuttiin vaativasta uraanin erotusprosessista, jossa käytettiin huippumyrkyllisiä kemikaaleja kuten uraaniheksafluoridia, joka on erittäin suuri riski sekä työntekijöille että ympäristölle, ja räjähdysvaara noissa rikastusyksiköissä on erittäin suuri, joten prosessi pitää suorittaa erittäin tarkoin valvotuissa oloissa, missä happea ei saa päästä ollenkaan prosessiin, missä uraaniheksafluoridia kuumennetaan sulaan tilaan, ja siinä sitten sentrifugien avulla erotetaan uraani tuosta yhdisteestä. Mutta Pohjois-Koreassa ei kuitenkaan ole mitään pelkoa siitä, että kukaan joutuu vastuuseen, mikäli tuo prosessi sitten päättyy räjähdykseen. Ja työvoimaksi tietenkin kelpaa vaikka joukko poliittisia vankeja, joita ei kukaan sitten kaipaa, vaikka yksikkö sattuisi räjähtämään. Samoin luontoarvot eivät tuossa valtiossa ole koskaan olleet kovin korkealla. 

Eli kun puhutaan Pohjois-Korean ydinohjelmasta, niin sitä ei kukaan ottanut huomioon, että joku tekee ydinpommin niin, että hän leikkaa kasan sähköjohtoja saman mittaisiksi, ja kytkee tuon pommin räjähdesegmentit suoraan noihin johtoihin. Samoin missään ei varmaan muistunut mieleen, että tuon räjähdelinssin voi tehdä myös tavallisesta RDX tai HMX-räjähteestä, jos nyt tuon ydinaseen tekijä ei satu välittämään mitään turvallisuudesta. Myöskään mitään erityisiä turvajärjestelyjä itse kärjen kanssa ei tarvita, mikäli mistään ei tarvitse välittää mitään. Ja laukaisu voidaan hoitaa barometrisytyttimellä tai vaikka herätyskellolla, mikäli digitaalista laukaisinta ei haluta tai osata rakentaa. Myöskään missään ei olla ajateltu sitä, että ydinpommeista voidaan tehdä erittäin voimakkaita lisäämällä niihin litium-kerros, missä sitten tapahtuu fuusioreaktio. Eli tuollainen pommi voi olla hyvin voimakas, vaikka nuo fissiopommit olisivat vain parin kilotonnin luokkaa. 

Tämän takia ei kukaan varmaan koskaan ole miettinyt sitä, että periaatteessa kuka hyvänsä voi hankkia tuon alkupräisen Fermin miiluna tunnetun reaktorin piirrustukset haltuunsa, ja jos toimija on valtiollinen, niin silloin ei tarvitse pelätä sitä, että myöskään kukaan noihin toimiin puuttuisi. Tässä sitten ei olla puhuttu kemiallisista tai biologisista aseista, joita voidaan tuottaa kasapäin esimerkiksi öljynjalostamoksi naamioidussa tuotantoyksikössä, missä noihin säliöihin tehdään botoksiiniviljelmät, joista sitten tuota kemikaalia johdetaan reagoimaan fosforin kanssa, jolloin saadaan aikaan reaktio, mikä johtaa VX:n valmistukseen. Ja tuollainen jalostamo voi tuottaa valtavat määrät tuota kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyä kemikaalia, jota voidaan sijoittaa ohjusten kärkiin. 

elainasiaa.blogspot.fi

charelesfort.blogspot.fi

Antimaterian realiteetteja sekä suuria uhkakuvia

Antimateriakäyttöinen aurinkopurje
Kuva I

CERN on paikka, missä tehdään suurienergisiin hiukkasiin liittyvää tutkimusta, ja tuossa tutkimuksessa käytetään hyväksi äärimmäisen voimakkaita magneettikenttiä. CERN:in hiukkaskiihdytin on syklotroni- eli moninkertainen rengaskiihdytin, jossa hiukkasia siirretään paikasta toiseen äärimmäisen voimakkaiden magneettien muodostaman ketjun avulla. Noiden supervoimakkaiden magneettien valmistaminen on ennen ollut ongelmallista, koska sähkövirta saa niissä aikaan pyörteisiä sähkökenttiä, jotka saavat ne kuumenemaan. Tuo kuumenemisen ongelma on ratkaistu jäähdyttämällä nuo magneetit suprajohtavaan tilaan, jossa johtimen värähtelyn loppuessa pääsee virta kulkemaan ilman vastusta, mikä tietenkin eliminoi kuumenemisen ongelman. 

Myös tarpeellisen tehon aikaansaaminen on vaikeaa, koska CERN vie saman verran sähkövirtaa kuin kaupunki, Tuo ongelma on ratkaistu erityisillä kondensaattoreilla, joihin varastoidaan sähkövirtaa, joka sitten johdetaan kiihdyttimeen, kun tarvitaan tuota huipputehoa.Hiukkasia törmäytettäessä toisiinsa äärettömän suurella nopeudella. Tuolla kiihdyttimellä tapahtuva törmäytys tehdään siten, että ensin CERN:issä luodaan muutamia antimateria-hiukkasia, jotka sitten varastoidaan erityiseen varastorenkaaseen.

Antimaterian luominen on teoriassa melko helppoa, eli hiukkasen spin, eli pyörimissuunta vain pitää muuttaa, ja tämä tapahtuu sitten valtavan voimakkaassa magneettikentässä. Tuo magneettikenttä aiheuttaa sitten taivaalle melko erikoisia ukkospilviä, ja siksi tuosta kiihdyttimen aiheuttamasta uhasta esimerkiksi sähkölaitteille keskustellaan erittäin paljon, koska se voi vaarantaa lentoliikennettä. Samoin pelkona on se, että tuo kiihdytin luo keinotekoisen mustan aukon Maan pinnalle, ja teoriassa tuo musta aukko voi saada ilmakehästä ainetta, ja imiessään materiaa itseensä se saa tarpeeksi energiaa muuttuakseen stabiiliksi.

Tai sitten tuo musta aukko imee materiaa itseensä täysin symmetrisesti, jolloin syntyy fuusioreaktio, mitä kutsutaan termillä ”vapaafuusio”, mikä tarkoittaa sitä, että Maapallon ilmakehään syttyy aurinko tai keinotekoinen tähti, joka saa energiansa typpifuusiosta, ja koska tuon tähden sisällä on musta aukko, niin se saa siitä gravitaatioenergiaa, mikä aiheuttaa stabiilin tai kasvavan fuusion syntymisen. Eli vaikka teoriassa tuo tapaus olisi äärimmäisen harvinainen, niin silti se on ehkä mahdollinen.

Antimaterian ongelmana on sen tavattoman voimakas reaktiokyky, eli kohdatessaan tavallisen aineen hiukkasen muuttuvat molemmat niistä energiaksi reaktiossa, jota kutsutaan annihilaatioksi. Tuota reaktiota on ajateltu hyödyntää esimerkiksi aseteknologiassa tai tähtienvälisissä avaruusaluksissa, ja tämä tekniikka tietenkin on vielä ainakin osittain teoreettisella asteella. Antimaterian energiapitoisuus on niin valtava, että kilo tuota ainetta riittää viemään avaruusaluksen Alfa Centauriin, ja gramma antimateriaa räjäyttää koko Maapallon kappalaeiksi. CERN luo vain muutamia antimateriahiukkasia kerrallaan, ja ne varastoidaan varastokiihdyttimeen, missä niitä kuljetetaan hiukkaskiihdyttimen renkaassa, ennen kuin ne päästetään varsinaiseen kiihdyttimeen reagoimaan tavallisen aineen kanssa, kuvassa yksi (Kuva I) on muuten taiteilijan näkemys siitä, miltä antimateriakäyttöinen aurinkopurje voisi näyttää. 

Antimateriaa voidaan myös varastoida ionimuodossa magneettiseen pulloon, missä magneettikenttä pitää sen erossa puollon pinnasta. Toki tuo pullo voi olla myös varastokiihdytin, mikä toimii kuin CERN:issä oleva esikuvansa. Kyseiseen välineeseen perustuu myös kammottava teorreettinenmassatuhoase, mitä kutsutaan nimellä ”Tellerin pommi”. Siinä antimateriaa varastoidaan magneettiseen pulloon, ja sitten tuossa pullossa oleva venttiili avataan, jolloin nuo hiukkaset pääsevät annihiloitumaan normaalien atomien kanssa. Joissakin kirjoissa on kuvailtu eräänlainen ionitykki, joka laukaisee antimateriasuihkun kohteeseensa, ja tuollainen ase voisi olla erittäin tuhovoimainen sekä hiukan liian tehokas todelliseen käyttöön. 

Tuon pommin valmistusta rajoittaa tietenkin sen valtava tuhovoima, mutta se voisi joskus myös pelastaa Maapallon, jos planeettamme joutuisi törmäyskurssille toisen planeetan kanssa. Silloin antimateriapommi voidaan ohjata tuon planeetan pinnalle, ja sillä voidaan helposti tuhota koko kohde. Tekniikka siihen on jo olemassa, mutta antimaterian valmistuksen korkea hinta rajoittaa tuon laittteen luomista. Samoin sen valtava tuhovoima voi olla kohtalokas koko Maapallon elämälle, jos tuo laite joutuu vastuuttomiin käsiin.

Antimateriaraketti toimii siten, että antimateriaa ohjataan sen polttokammioon, ja samalla sinne ajetaan normaalia materiaa,, mutta ongelma sitten on siinä, että tuo antimateria pitää ensin valmistaa, jotta sitä voidaan käyttää polttoaineena. Ideaalista tietenkin olisi että tuo alus voisi itse tuottaa antimateriaa siihen asennetun kiihdytinlaitteiston avulla. Tuo kiihdytin perustuu siihen, että alus ensin imee magneettikentän avulla avaruudesta vetyä, joka sitten ajetaan tuohon kiihdyttimeen, joka voi olla kuin rengas sen ympärillä. Tämä avaruusalus voisi sitten päästä 99% valon nopeudesta, mikä takaa neljän vuoden matka-ajan Alfa Centauriin. Mutta antimateriaa käyttävän avaruusaluksen ongelma on tietenkin tuon moottorin antama valtava tönäisy, joten sen pitää ensin kiihdyttää vaiheittain ioni- sekä fuusiomoottoreilla, ja vasta viimeksi käynnistetään antimaterian suihkutus raketin polttokammioon, jotta sen valtava kiihtyvyys ei painaisi aluksen sisällä olevia esineitä tai ihmisiä pannukakuiksi.  

Nanotekniikan sekä keinotekoisten organismien ja niiden aiheuttamien uhkien sekä hyötyjen arviointia

Kuva I

Kärpästen lento on kiehtonut tutkijoita aina, mutta nykyään sitä pidetään nanokokoisten lentävien laitteiden toiminnan perustana. Jos ilmailun pioneeri Otto Lillenthal 1800-luvulla kirjoitti, niin "linnun lento on lentämisen perusta", niin nykyaikainen robotiikan tutkija voisi sanoa, että hyönteisten lento on nanokokoisen lentävän robotin lennon perutana. Kuten tiedämme, niin rintaneulan kokoisen lentävän robotin rakentaminen on sikäli vaikeaa, että sähkömoottorin pienentäminen tuollaiselle sudenkorennon kokoiselle ilmailulaitteelle sopivaksi on todella vaikeaa, ja se vaatii sitten todella paljon energiaa verrattuna tuon ilma-aluksen kokoon, johon paristojen asentaminen on hyvin vaikeaa.

Ja tämän takia tuollaiset hyönteistä jäljittelevät robotit ovat ennen epäonnistuneet, mutta kun tekniikka on kehittynyt, niin on voitu alkaa valmistaa lentolaitteita, jotka muistuttavat ulkoisesti täysin esimerkiksi sudenkorentoa. Mutta kuten tiedämme, niin nanotekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, mitä nuo robotiikan asiantuntijat ovat vuosikausia suunnitelleet teoreettisella tasolla. Nimittäin sen, että voidaan rakentaa niin pieniä robotteja, että ne mahtuvat uimaan ihmisen verisuonissa, ja esimerkiksi kuvaamaan elävien elinten kuten sydämmen ja verisuonten läppien sekä solujen toimintaa niiden todellisessa elinympäristössä.

Robottihyttynen
Kuva II

Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin osa-alue nanotekniikassa ovat ultrapienet ilma-alukset, jotka jäljittelevät eläviä organismeja kuten sudenkorentoja sekä kärpäsiä.  Noin pienten ilma-alusten energian saanti voidaan varmistaa induktiolla, eli niihin suunnataan radioaaltoja, joilla sitten luodaan tarpeellinen jännite, jotta nuo pienet sähkömoottorit sekä havaintovälineet kuten CCD-kamerat alkavat toimia. Tällainen nanotekniikkaa hyödyntävä robotti voi tehdä monia asioita, mitä ihminen ei edes ole kuvitellut sen pystyvän tekemään. Eli tuo laite voi ryömiä seinien sisällä jäljittäen tuhohyönteisiä tai palopesäkkeitä. Samoin kuvassa kaksi (Kuva II) olevan robottihyttysen kaltaiset välineet saattavat tulevaisuudessa kerätä DNA:ta ihmisistä tai eläimistä viranomaisten tarpeisiin.

Nämä laitteet toimivat siten, että ne joko kommunikoivat keskustietokoneen kanssa radioaaltojen avulla, eli se suorittaa tuon välineen tarvitsemat laskutoimitukset, ja kertoo sen mikropiireille, miten tuo välineen pitää toimia suorittaessaan tehtäviään. Tai sitten jos noita nanorobotteja on tarpeeksi, niin ne voivat muodostaa hajautetun laskentayksikön, jossa kukin jäsen kommunikoi toistensa kanssa langattomasti, ja näin muodostuu ikään kuin pilvimäinen supertietokone, jollainen on "pahiksen" roolissa Stanislaw Lemin kirjassa Voittamaton, ja tällaisen tekniikan kehittämisestä pitää kyllä keskustella tarkoin, koska jos se tulee tietoiseksi itsestään, niin se voi tuhota koko ihmiskunnan. Eli noiden pilvimäisten tietokoneiden kehittäminen on sikäli varallista, että jos niihin ladataan kehittyneitä tekoälyohjelmia, niin silloin ne voivat muuttua aseiksi, joita ei voida hallita. Näitä älykkäitä pilviä keitetään asevoimien toimesta kautta maailman, koska ne voivat muuttua esimerkiksi ylisoonisella nopeudella liikkuviksi pölymyrskyiksi, mitkä sitten surmaavat kaikki eteen tulevat joukko-osastot. Niiden valmistaminen tapahtuu automatisoiduissa tehtaissa, mitkä eivät ehkä ole pakkauslaatikkoa suurempia, joten näiden välineiden kehittämisestä pitää kyllä keskustella hyvin laajalla alueella.

Se voi tarkastaa sähköjohtojen pintaa, tai uiskennella viemäriverkostossa sekä vesijohdoissa mitaten niissä olevia kemikaaleja, ja samalla tutkien niiden mahdollisia vaurioita. Nämä pienet laitteet eivät ole mitenkään sidoksissa siihen, mitä luonnossa olevat luonnolliset organismit ovat, joten ne voivat muistuttaa esimerkiksi siivekkäitä kaloja, jotka sekä lentävät että uivat vedessä. Niiden avulla ehkä tulevaisuudessa tutkitaan kaupunkien saastuttamista, sekä vesien tilaa sekä tehdään paljon muuta. Jos puhutaan esimerkiksi onnettomuuksista, joissa ihmisiä on jäänyt loukkuun raunioihin, niin tulevaisuudessa käytössä voi olla robotteja, jotka ryömivät onnettomuuden uhrien luokse, ja valavat heidän haavojensa päälle keinoihoa tai levymäiset robotit asettuvat itse lastoiksi muuttuneiden  raajojen ympärille, jos uhria ei välittömästi voida pelastaa.

Sekä puolustavat tuota uhria rotilta sekä hiiriltä. Samoja robotteja kehitetään myös sotilaiden käyttöön, eli haavan saanut sotilashenkilö saa välittömästi viereensä robotteja, jotka vetävät luodin pois ruumiista, sekä alkavat peittää haavaa luugeelillä sekä keinoiholla. Tuollaisia lääkintärobotteja kehitetään jatkuvasti tilanteisiin, joissa lääkintämiehiä, kenttä-ambulanssia tai helikopteria ei saada haavoittuneen lähelle välittömästi osuman tultua. Kuitenkin noiden nanokokoisten robottien käyttötarkoitukset ovat hyvin moninaisia, ja niitä kehitellään kaiken aikaa lisää, eli des noiden välineiden teoreettiset tutkijat eivät tiedä, mihin ne oikeasti pystyvät.

Niillä voidaan tarkkailla ympäristöä huomaamattomasti, ja tällöin esimerkiksi vihollisen kenraalin olkapään yli voidaan kirjaimellisesti katsoa, kun tuollainen keinotekoinen hyönteinen laskeutuu hänen olkapäähällensä. Samoin nuo nanohyönteiset voivat pitää sisällään myrkkyjä kuten risiiniä tai botuliinia, jolloin nuo keinotekoiset hyttyset tai paarmat voivat eliminoida haluttuja kohteita tehokkaasti. Eli ne voidaan soluttaa johonkin taloon, ja ne voivat ruiskuttaa tuota myrkkyä kohteeseen. Toinen vaihtoehto olisi se, että ne ruiskuttaisivat kohteeseen jotain nanokoneiden eli miniatyyrisukellusveneiden  kaltaisia laitteita, joilla kohdehenkilölle voidaan tehdä esimerkiksi lobotomia keken komentosuorituksen.

kimmonsivu.blogspot.fi

Kesä ja kärpäsiä eli mietelmiä paarmoissa olevista suunniteluvirheistä

Nautapaarma
Kuva I

Tänään sitten kohtasin taas sen "vanhan ystävän" eli hevos- tai nautapaarman (Tabanus bovinus)(Kuva I), joka puraisi minua. Kyseinen karvapintainen kärpänen ei mikään kovin miellyttävän näköinen ole, ja sen viirulliset silmät eivät tee siitä yhtään miellyttävämmän näköistä. Paarman pinnassa olevien karvojen tarkoitus on toimia aistinelimenä, joka aistii sen lähellä olevia ilmavirtauksia, ja ne ovat erittäin herkkiä, koska tuo aisti on tarkoitettu pelastamaan sen henki, jos joku sitten sitä läppää.

Isojen silmien tarkoitus on myös antaa tuolle hyönteiselle mahdollisimman laaja näkökenttä, jotta sitä ei voisi niin helposti yllättää, kun se istuu jonkun nisäkkään iholla imemässä verta. Tuon eläimen aistit muistuttavat paljon hyttysen aisteja, joiden avulla se sitten löytää uhrinsa erittäin tehokkaasti, ja pääsee imemään niistä verta. Se elää 2-3 vuotta maassa toukkana, ja neljä viikkoa aikuisena paarmana, koska ison kokonsa takia se on haluttu ruoka hyönteissyöjälintujen kuten västäräkkien sekä pääskysten nokassa.

Mutta paarmoissa on erittäin ikävä suunnitteluvirhe, ja se tekee niistä erittäin inhottavia kesätuttavuuksia. Nuo kärpäset näet omaavat parin myrkkyleukoja, joiden tarkoitus on ruiskuttaa uhriin myrkkyä, joka pitää sen veren juoksevana, jotta se voi imeä uhristaan verta. Kuitenkin noissa myrkkyleuoissa on sellainen ominaisuus, että ne aiheuttavat erittäin kovan kipureaktion sekä syyhyn, kun tuo pieni hyönteinen puree ihmistä tai muita nisäkkäitä. Näin ollen sen päivät ovat monesti tällöin luetut, ennen kuin tuo eliö pääsee laskemaan muniaan yhtään mihinkään.

Joten itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa kärpäsessä on suunnitteluvirhe, joka voisi vaarantaa koko lajin olemassaolon. Jos kaikki purevat paarmat päättävät päivänsä kämmen läppäykseen, niin silloin ei veren imemisestä ole niille mitään hyötyä, koska ne tarvitsevat verta muniensa kehittymiseen, ja mikäli paarma kuolee imiessään verta, niin silloin se ei pääse munimaaan. Joten itse ihmettelen, että miksi sillä ei ole puuduttavaa komponenttia tuossa myrkyssään, jotta tuo eläin voisi rauhassa aterioida?

Joillain hyttysillä on tällainen komponentti omassa syljessään, joten niiden pisto on täysin oireeton, ja syyhy sitten alkaa vasta muutaman tunnin kuluttua. Tuo hyttynen on nimeltään hietahyttynen, ja sitä tavataan lähinnä sorakuoppien lähellä. Joten välillä aina mietin sitä, että mikä mahtoi olla paarmojen pääasiallinen saalis, ennen kuin ne alkoivat suosia nisäkkäitä verilähteenään? Eli eivätkö naudat sekä hevoset sitten häiriinny tuon eläimen puraisusta, vaikka ihmiselle se tuo kipua sekä rakkulan, joka syyhyää pitkän aikaa pureman jälkeen?

Kun puhutaan siitä, että paarmalle edullista olisi se, että se ei häiritsisi tuota uhriaan, niin silloin voidaan olettaa, että paarman purema oli tuolle eläimelle tuskaton, mutta muuten sen veri muistuttaa ihmisen tai muiden tasalämpöisten eliöiden verta, joten olisiko kyseessä ollut joku alkunisäkäs. Tuo pieni eläin eli ehkä joskus Liitukaudella, jolloin Maapallon ilmasto oli hyvin epäsuotuisa elämälle, jos sitä vertaa tuota kautta edeltäneeseen Jurakauteen, jolloin dinosaurukset vaelsivat maan päällä, ja se ei sitten ollut saanut paukamia noista paarmoista, tai ainakaan ollut kovin paljon häiriintynyt, koska sen häntä ei ollut iskenyt kaikkia paarmoja kuoliaaksi.

elainasiaa.blogspot.fi

Tutkielma Lemin kirjasta "Nuha" eli Valvontaa, yhteiskuntakritiikkiä sekä orwellilainen painajainen

Yhteiskuntapoliittinen kokonaisratkaisu voisi olla sellainen, että yhteiskuntaan luodaan ikään kuin vallitseva ”herrarotu”, kuten eräässä dystopia-kuvauksessa esitetään. Tämä dystopia käsittelee tulevaisuuden yhteiskuntaa, missä biotekniikka sekä tietojenkäsittelytiede ovat korkealla tasolla, ja valiovalta päättää syntyvän lapsen kohdalla, että kuuluuko hän ”ajattelijoihin vai työläisiin”. Tuota yhteiskuntaa hallitaan erittäin tehokkaiden menetelmien, kuten infraääneen perustuvan hallintamenetelmän avulla, eli tuo infraäänen taajuudella toimiva  kaiutin ikään kuin komentaa ihmisiä jatkuvasti, jotta he sitten eivät pystyisi tekemään mitään omatoimista.

Samoin tuossa kuvauksessa esitetään sellainen malli, missä koko kansaa hallitaan mielenterveyslääkkeiden avulla. Eli aina silloin tällöin ”hallitsevan luokan edustajat” laittavat liikkeelle huhuja siitä, että on liikkeellä pandemia, joka vaatii uuden sukupolven rokotteita. Todellisuudessa nämä rokotteet ovat siinä kuvauksessa verraten yksinkertaisia barbituraatteja, joilla ihmiset ajetaan passiiviseen tilaan.

Tietenkään niitä ei jatkuvasti jaettu, koska tuossa romaanissa ihmisten piti välillä ikään kuin siirtyä tuottavampaan tilaan, jotta he voisivat rakentaa esimerkiksi teitä.Normaalisti noita lääkketä lisättiiin ihmisten juomaveteen tai ruokaan, jotta he olisivat säyseämpiä. Kyseisessä dystopiassa valtiovalta päättää kaikesta, ja kapinoinnista seuraa välittömästi rangaistus. Tuo rangaistus on se, että kyseiseltä henkilöltä tuhotaan mantelitumake, joka hallitsee hänen aggresiivisuuttaan.

Kyseisen rangaistuksen panevat toimeen ilmaan sirotellut nanokoneet, joiden toiminta on normaalisti estetty ihmisille barbituraattien mukana annettujen entsyymien avulla, joiden toiminta lakkaa, kun barbituraattien käyttö loppuu, jolloin nanokoneet sitten alkavat tuhota aivojen aggressiota ohjaavaa keskusta, mikä tietenkin on myös kapinoinnin loppu. Eli tuota kuvitteellista dystopiaa hallitaan kemikaalien avulla, joita lisätään jokaiseen juomaan sekä ruokaan, jotta kansa pysyisi hillittynä. Ihmisen koko elämä tietenkin sunnitellaan täysin sen koko pituuden ajaksi, ja se määräytyy ennen syntymää tehtyjen geenitestien mukaan. Jos ihminen taas kuuluu ”ajattelijoihin”, niin hän ei tietenkään silloin saa käyttää mitään kemikaaleja, mutta koska infraääni aiheuttaa ihmisille päänsärkyä, pitää noiden henkilöiden kuuloalueesta osa tuhota.

Näet sitä miten ihmiset ottivat esimerkiksi pillereitään säädeltiin myös kyseisessä romaanissa säätämällä tuon infraäänen tehoa, ja jos henkilön katsottiin tarvitsevan lisää lääkitystä, käännettiin volyyminappia kovemmalle, jolloin ihmiset saatiin ottamaan migreenilääkettä. Mutta jos henkilöltä olidi tuhottu tietty aallonpituus kuulostaan, niin hän ei silloin kuulisi tai häiriintyisi tuosta kovasta ultaäänestä. Tuossa yhteiskuntamallissa ajattelu omilla aivoilla olisi tietysti kiellettyä, koska se saattoi aiheuttaa sellaisen tilanteen, missä henkilö ikään kuin alkaisi kyseenalaistaa vallitsevia auktoriteetteja, mikä sitten vaarantaisi hallitsevan luokan oikeudet. 

Tietenkin tuo yhteiskunta olisi sosiaalinen, ja siellä kaikki asiat tehtäisiin ryhmissä. Kyseisen kirjan kirjoitti aikoinaan eräs Stanislaw Lem-niminen itäblokin mestarillinen kirjailija, joka esitti paljon tällaisia satiirisia kuvauksia siitä, mitä äärimmilleen viety kontrolliyhteiskunta voi pahimmillaan olla, eli hän kuvaailee kirjoisssaan ”Nuha” sekä ”Futurologinen kongressi” valvontayhteiskuntaa, joka menee toimissaan pajon pidemmälle kuin Orwell meni kirjassaan "Vuonna 1984". Tuo Orwellin yhteiskuntamalli tietenkin on kuvattu myös Lemin kirjoissa, eli kaikkea tarkkaillaan kameroilla sekä ihmisten yksityiselämää valvotaan ilmiantajien toimesta.

Mutta tuossa Lemin mallissa ihmisiltä kielletään tunteet sekä oikeus ajatella itsenäisesti. Tämä todellisuus korvataan virtuaalisilla tekniikoilla, eli ihmisten elämä kytketään palloihin eli kupoleihin, joihin todellisuus heijastetaan samoilla tekniikoilla kuin planetaarioihin luodaan tähtikuvioita. Näin nuo herrakansan edustajat sitten saattoivat esittää hallitsevansa luonnonvoimia, koska ihmiset sitten elivät eränlaisissa kuplissa, missä tapahtui vain niitä asioita, mitä tuon kirjailijan luomat ”kupolin valvojat” halusivat tapahtuvan. Näin ihmisten kokema todellisuus oli oikeastaaan tuollaisen kupolin hallitsijan luoma virtuaalinen maailma, mikä toki vaikutti ulospäin melko aidolta.

Aidon tuntuisen tuosta virtuaalisesta maailmasta teki romaanissa se, että tämä keinotekoinen todellisuus kohdistettiin moniin toimijoihin kerrallaan, ja siksi he eivät osanneet kyseenalaistaa mitään näkemäänsä. Eli todellisuus on sitä, mitä nuo henkilöt kokivat todelliseksi toiminnaksi. Ja miksi he mitään krtiikkiä olisivat esittäneet, koska kaikkihan he kokivat samat asiat samaan aikaan. Näissä loistavissa satiireissa prodioitiin yhteiskuntaa, jonka johtajat kuvittelivat olevansa ikään kuin muita ihmsiä parempia, mutta eivät koskaan uskaltaneet kohdata mitään todellista kritiikkiä, vaan heille ktrrottiin vain sitä, mitä he itse halusivat kuulla. 

Muistaakseni tuo hirmuhallitus kaatui siihen, että nuo lääkkeet sitten loppuivat, tai että kupolin vesi johdettiin johonkin suuren johtajan tilaamaan sateeseen. Eli sen kautta ihmiset sitten kohtasivat todellisuuden ja tajusivat, että heitä ikään kuin hyväksikäytettiin noiden ”valtiaiden” toimesta.Kyseisessä romaanissa tutkitaan tai pohditaan mahdollisuutta siihen, että ihmiskunta jossain vaiheessa ikään kuin alistetaan täydelliseen kontrolliin, jossa edes omaehtoinen ajattelu ei olisi ehkä mahdollista. Kun mietitään salaliittoteorioita, niin 1960-luvun lopulla oli uhkakuvana sellainen mahdollisuus, että esimerkiksi joihinkin sotilastukikohtiin olisi johdettu veden mukana tällaisia barbituraatteja, ja tuosta teoriasta on useita eri variaatioita, joista yhden mukaan arabit olisivat miettineet mahdollisuutta tehdä israelin asevoimista taistelukyvyttömiä, johtamalla sen vedenottoon barbituraatteja, joilla sotilaista olisi tehty säyseitä kuin lampaat, kun arabit sitten hyökkäisivät tuohon maaha.

Yhdessä variaatiossa nuo valtiot olisivat USA ja Venäjä, joiden operaatio alkaisi sillä, että Washingtonin tai Moskovan vedenjakelu saastutetaan noilla lääkkeillä. Mutta sitä, että onko tuo suunnitelma, missä erikoisjoukot soluttautuvat kaupungin vedenottamoon, ja lisäävät sen veteen jotain mielenterveyslääkettä oikeastaan edes ollut vakavassa harkinnassa, mutta näitä teorioita aina silloin tällöin ilmaantuu eteen, ja niitä on ihan mukava lueskella päivän ratoksi, vaikkei niihin oikeastaan kukaan yleensä edes vakavasti usko. Mutta toiset niistä ovat todellisia, joten aina pitää miettiä kaikki asiat loppuun asti, ennen kuin ketään nimitetään valehtelijaksi ilman että asiaa on edes pintapuolisesti tutkittu.

elainasiaa.blogspot.fi

Sammakkoeläimet voivat olla hyvin erikoisen näköisiä

Kuva I

Osa eläinmaailman "alieneista" on erilaisia sammakkoeläimiä (Kuva I), joista osa on ikään kuin normaaleja sammakoita muistuttavia eläimiä, mutta osa taas on enemmän liskomaisia, ja niistä tunnetuin on tietenkin on vesilisko. Suurin osa sammakoista saa muodonvaihdoksen elämänsä aikana, jolloin ne muuttuvat kiduksilla hengittävistä nuijapäistä aikuisen sammakon näköisiksi. Eli tässä oleva sammakkoeläin kyllä on saanut muodonvaihdoksen, koska sen eturaaja näkyy kuvassa. Vaikka ihmiset usein kuvittelevat että sammakoilla on aina ihopoimu varpaiden välissä, joka muuttaa raajan räpyläksi, niin osalla sammakoista ei kuitenkaan tuota ihopoimua ole. Eli niiden raaja muistuttaa enemmän ihmisen kättä kuin räpylää.

Kuva II

Olisi muuten mukava tietää missä tuo kuva on otettu, jotta voidaan selvittää mikä sammakko tai pikemminkin rupikonna (Kuva II) on kyseessä. Harvat eläimet ovat luonnossa kuitenkaan täysin esittelykuvansa näköisiä, joten se voisi olla kyllä kuvan kaksi ruskean rupikonnalajin edustaja. Eli kyseessä on ilmeisesti joku rupikonna, jonka silmien pupillit ovat laajentuneet ehkä vähäisen valon takia, mikä sitten aiheuttaa sen, että tuo konna saa melko alienimaisen ulkonäön. eli kaikkien sammakkoeläinten pupilli reagoi valoon samalla tavoin kuin ihmisen silmä, ja alempana kuvassa oleva ruskea rupikonna voi silloin olla hiukan eri näköinen, kun sen pupilli laajenee, jotta se voi kerätä paremmin valoa. Osa konnista saalistaa vain yöllä, ja ne saattavat muuttaa silloin hieman väriään, muta kuitenkin voidaan sanoa, että niiden pupillin leviäminen on kuitenkin kaikkein silmiinpistävin ero nisäkkääseen nähden. Eli konnien pupilli laajenee koko silmän kokoiseksi, ja silloin saattaa käydä niin, että se alkaa muistuttaa jotain elokuvien alienia.

Kuva III

Konnat ovat melko yleisiä sammakoita koko Euroopassa. Monet niistä ovat jotenkin myrkyllisiä, joten näillä sammakkoeläimillä on melko vähän vihollisia. Rupikonnia pidetään joskus lemmikkinä siksi, että niiden nahassa olevista rauhasista erittyy huumaavaa eritettä, jota nuolemalla henkilö hankkii hallusinaatioita itselleen. Tuo erite kuitenkin on myrkyllistä, ja se aiheuttaa kieleen karvaisuutta (Kuva III) ja kieliliaksien halvauksia, eli sitä ei voida suositella mihinkään viihdekäyttöön. Ja osa noista varsinkin etelässä elävistä konnista on tappavan myrkyllisiä. Samoin konnien purema saattaa joissain tapauksissa olla melko kivulias, joten niiden käsittelyssä pitää olla joka tapauksessa huolellinen.

elainasiaa.blogspot.fi