Mietteitä kuolemasta sekä vanhenemisesta, ja muistakaa että ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa puhua surusta tai kuolemasta, koska ne ovat jokaiselle henkilökohtaisia kokemuksia

Eräiden ihmisten mukaan suomalainen toivoo kauniin kuoleman, ja ehkä joku toivoo, että hänestä tulisi kuuluisa sekä tärkeä henkilö, joka auttaa useita ihmisiä. Sillä mittapuulla, että joku on tehnyt kuolemansa jälkeen todella paljon hyvää koko ihmiskunnalle sekä erityisesti syöpätutkimukselle, on henkilö nimeltään Henrietta Lacks 1920-1951), joka kuoli kohdunkaulan syöpään poikkeuksellisen nuorena. Ja hänestä otetusta näytteestä on eristetty syöpätutkimuksessa käytetty helasolukanta, jota koko maailma pitää syöpätutkimuksen kannalta oleellisimpana solulinjana, mitä maailmassa on koskaan ollut. 

Henrietta Lacks joka kuoli hyvin nuorena. on ehkä tavallaan maailman pisimpään elänyt henkilö. 1950-luvulla helasolut  ovat kaikki hänestä otettuja, joten hän on elänyt solujensa kautta erittäin pitkään, ja siksi mielestäni hänet pitää muistaa juuri tällaisen asian takia. Vaikka hän itse oli kuollut, niin kuitenkin hänen perintönsä tutkimukselle sekä tieteelle on ollut korvaamatonta kohdunkaulansyövän tutkimuksen kannalta. Ja siksi tuo henkilö teki sen,mitä voidaan pitää erittäin altruistisena tekona, eli lahjoitti ruumiinsa sekä kasvainsolujaan tieteelle, jotta muut voisivat elää.

Eutanasia eli onko ihmisellä oikeus lopettaa omat kipunsa tai muut kärsimyksensä on ikuinen kysymys lääketieteessä sekä lainsäädännössä. Eli kysymys on siitä, että saako lääkäri avustaa kuolevaa potilastaan kuoleman nopeuttamisessa esimerkiksi määräämällä tälle tappavan annoksen unilääkettä sekä oksennusrefleksiä lamaavaa lääkettä, jolloin potilas voi itse lopettaa omat kärsimyksensä. Kyseessä on tuolloin passiivinen eutanasia, jossa potilaan on itse otettava tuota lääkettä, ja sitten on olemassa aktiivinen eutanasia, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen lääkäri voi antaa potilaalleen kuolettavan pistoksen Nykyisen lainsäädännön mukaan hän tekee tällöin murhan. Eutanasian väärinkäyttö on mahdollista ja siksi asiasta voidaan ja pitää voida keskustella.Kuitenkaan sitä ei saisi missään nimessä käyttää esimerkiksi psykiatristen potilaiden murhaamiseen. 

Kun puhutaan eutanasian väärinkäytöstä, niin silloin lääkäri voi esimerkiksi uskotella potilaalleen, että hänellä on jokin kivulias sairaus, ja sitä kautta sitten esittää hänen tahtovan eutanasiaa. Kun keskustellaan tuon menetelmän käytöstä esimerkiksi masennuspotilaiden tappamiseen, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että onko tuolloin edes muusta kuin potilaan läheisten tahdosta ja sen toteuttamisesta. Eli jos maassamme aletaan puhua etanasian laillistamisesta, niin sen käyttö on rajattava ehdottomasti sellaisiin potilaisiin, joilla on parantumaton syöpä tai muu vastaava sairaus, vaikka itse kyllä uskon, että joissain tapauksissa saattaa edessä olla sellaisia tilanteita, missä "Murphyn laki" iskee. Eli jos potilas on saanut kuolettavan pistoksen, niin silloin saattaa aamulla edessä olla uutinen, missä kerrotaan, että tuohon kasvaimeen olisi uusi hoito keksitty. 

Lampipolyyppi voi periaatteessa olla ikuinen. Kantasolujen avulla voidaan luoda olio, joka elää ikuisesti. Koska se voi muuttaa kaikki solunsa kantasoluiksi. Tuollainen ajatus on olemassa, että ehkä me ihmiset sitten kantasolujen avulla muutamme itsemme kuolemattomiksi, mutta se että todella tekisimme näin, ei ehkä kuitenkaan ole mikään hyvä ajatus, 

Kuolema ei ole vain tragedia vaan myös helpotus. En usko että kukaan haluaa elää ikuisesti. Kuolema kuitenkin puhdistaa ihmisen, koska sen jälkeen hän ei enää kärsi. Jos ihminen eläisi ikuisesti, mutta hänen läheisensä kuolisivat, niin tuolloin voidaan puhua myös siitä, kuinka raskasta kuolema on elävän kohdata. Eli kuten voidaan sanoa, niin toiset silloin tuomitaan elämään. Ja kuinka ihminen voi seurata sitä, kun hänen toverinsa vanhenevat sekä lopulta  poistuvat keskuudestamme. Eli kuten jossain elokuvassa tapahtuu niin montako vaimoa ihminen voi menettää, ja montako sukupolvea hänen editseen kulkee, ennen kuin hän lopulta ei tuota ikuista elämää enää kestä. 

Miltä näyttää kuolema? Kun esimerkkinä käytetään esimerkkinä mielikuvitustapahtumaa eräästä elokuvasta, joak on valitettavan usein ollut kuitenkin todellisuutta monen rintamamiehen perheessä. Miksi elokuvan päähenkilön Hakalan veljeä ei saanut käsikirjoituksen mukaan näyttää elokuvan "Talvisota" hautauskohtauksessa? Mitä ihmeellistä tuossa ruumiissa oikeasti muka olisi ollut? Toki kranaatti tappoi hänet, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että miksi ruumista ei näytetty? Kranaatti tietenkin surmasi uhrinsa sekunnissa, mutta miksi Hakala sanoo kuolinsyyksi luodin sydämessä?  Eli oliko hänet teloitettu? Toki tuo on vain elokuvaa, mutta omaisilla on oikeus tietää, mitä heidän sukulaiselleen on tapahtunut.Vaikka kyseessä on fiktio, niin kuitenkin sitä voidaan käyttää keskustelun herättäjänä, eli tuolloin simuloidaan tilannetta, missä suku ei saa nähdä ruumista. Mutta kun puhutaan kuolemasta esimerkiksi meidän yhteiskunnassamme, niin me kohtaamme sen yleensä melko steriilissä ympäristössä. Vain poliisit kohtaavat kuolemaa kotona, vaikka jossain Syyriassa tämä tilanne on erittäin yleinen, ja siellä kuollaan kaduilla.

Mutta kun mietitään lääketiedettä sekä vanhenemista, niin lääketiede on saanut aikaan sen, että emme enää kohtaa vanhuutta niin kuin ennen. Televisiossa esitetty dokumentti Kekkosen viimeisistä päivistä aiheutti varmasti ihmisissä melkoisia tunnekuohuja, mutta samalla se näytti kaikille sen, että jokainen ihminen tarvitsee apua viimeisinä elinvuosinaan. Eli meistä jokainen vanhenee joskus, ja silloin edessä on sellainen paikka, että meistä saattaa tulla samanlaisia. Mutta kun puhutaan genomien käytöstä sikiöseulonnoissa, niin silloin varmasti mennään välillä sellaiselle alueelle, että siinä on kyseessä muutakin kuin ihmisen oikeus valita se, kenet hän synnyttää, ja toki naisella on lain mukaan oikeus hankkia abortti.. Nämä ovat erittäin vaikeita asioita, joita vanhempien pitää miettiä erittäin tarkasti, ja niillä voidaan sitten loukata ihmisiä erittäin syvällisesti. Näet vaikka lakikirjassa lukee jotain, niin se ei tarkoita sitä, että lakikirja muuttaa ihmisten mielipiteitä mistään asiasta.

Surutyö on siteiden katkomisen prosessi. Ja suru etenee kohti viimeistä vaihetta. Eli se on dynaaminen prosessi, mikä kasvattaa ihmistä, vaikka se on vaikeaa myöntää. Kun suru etenee loppuaan, niin se ikään kuin kuluttaa itsensä loppuun. Lopulta ihminen ei jaksa enää surra, vaan hyväksyy sen mitä on tapahtunut. Suru on menetyskokemus, mistä ei ehkä koskaan pääse yli, mutta se hellittää kun ihminen hyväksyy sen lopullisuuden, että toinen ihminen ei koskaan enää kävele sisään ovesta sisään, ja toki joku toinen voi olla toista mieltä näistä asioista..Se tarkoittaa sitä, että kuoleman ja surun kokemus on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen asia, eikä ole olemassa mitään yleistä kaavaa siitä, mikä on oikea tapa surra. Eli jokainen varmasti tietää sen, että itsekään en ole siitä varma, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kun puhutaan esimerkiksi kehitysvammaisista, niin joka päivä vastaan tulee tapauksia, joiden elämä on varmasti säilyttämisen arvoinen asia, eli he nauttivat elämästään täysin siemauksin, ja missään tapauksessa ei kehitysvamma tarkoita mitään CP-vammaista, kuten yleensä ymmärretään, vaikka niin halutaan joskus esittää. Ja muistakaa nyt sitten että ihmisillä on tunteet, ja niitä pitää aina kunnioittaa, ja vaikka meille esitellään lääketiedettä, joka voi muuttaa ihmisen kuolemattomaksi, niin samalla kuitenkin puhutaan jatkuvasti siitä, että onko esimerkiksi ADHD-nuorilla oikeus käydä koulua, vaikka elämme 2000-luvulla ja meillä pitäisi olla maailman parhaat terapeutit sekä koulutusohjelmat. Samalla yhteiskuntamme julistaa ympäriinsä liberaaleja näkemyksiään, mutta kuitenkaan esimerkiksi ADHD:diagnoosin saaneiden ihmisten koulunkäyntiä sabotoidaan jatkuvasti erilaisilla ohjelmilla, joissa heihin kohdistetaan erilaisia ennakkoluuloja. 

pseudotiedetta.blogspot.fi

Tutkielma Lemin kirjasta "Nuha" eli Valvontaa, yhteiskuntakritiikkiä sekä orwellilainen painajainen

Yhteiskuntapoliittinen kokonaisratkaisu voisi olla sellainen, että yhteiskuntaan luodaan ikään kuin vallitseva ”herrarotu”, kuten eräässä dystopia-kuvauksessa esitetään. Tämä dystopia käsittelee tulevaisuuden yhteiskuntaa, missä biotekniikka sekä tietojenkäsittelytiede ovat korkealla tasolla, ja valiovalta päättää syntyvän lapsen kohdalla, että kuuluuko hän ”ajattelijoihin vai työläisiin”. Tuota yhteiskuntaa hallitaan erittäin tehokkaiden menetelmien, kuten infraääneen perustuvan hallintamenetelmän avulla, eli tuo infraäänen taajuudella toimiva  kaiutin ikään kuin komentaa ihmisiä jatkuvasti, jotta he sitten eivät pystyisi tekemään mitään omatoimista.

Samoin tuossa kuvauksessa esitetään sellainen malli, missä koko kansaa hallitaan mielenterveyslääkkeiden avulla. Eli aina silloin tällöin ”hallitsevan luokan edustajat” laittavat liikkeelle huhuja siitä, että on liikkeellä pandemia, joka vaatii uuden sukupolven rokotteita. Todellisuudessa nämä rokotteet ovat siinä kuvauksessa verraten yksinkertaisia barbituraatteja, joilla ihmiset ajetaan passiiviseen tilaan.

Tietenkään niitä ei jatkuvasti jaettu, koska tuossa romaanissa ihmisten piti välillä ikään kuin siirtyä tuottavampaan tilaan, jotta he voisivat rakentaa esimerkiksi teitä.Normaalisti noita lääkketä lisättiiin ihmisten juomaveteen tai ruokaan, jotta he olisivat säyseämpiä. Kyseisessä dystopiassa valtiovalta päättää kaikesta, ja kapinoinnista seuraa välittömästi rangaistus. Tuo rangaistus on se, että kyseiseltä henkilöltä tuhotaan mantelitumake, joka hallitsee hänen aggresiivisuuttaan.

Kyseisen rangaistuksen panevat toimeen ilmaan sirotellut nanokoneet, joiden toiminta on normaalisti estetty ihmisille barbituraattien mukana annettujen entsyymien avulla, joiden toiminta lakkaa, kun barbituraattien käyttö loppuu, jolloin nanokoneet sitten alkavat tuhota aivojen aggressiota ohjaavaa keskusta, mikä tietenkin on myös kapinoinnin loppu. Eli tuota kuvitteellista dystopiaa hallitaan kemikaalien avulla, joita lisätään jokaiseen juomaan sekä ruokaan, jotta kansa pysyisi hillittynä. Ihmisen koko elämä tietenkin sunnitellaan täysin sen koko pituuden ajaksi, ja se määräytyy ennen syntymää tehtyjen geenitestien mukaan. Jos ihminen taas kuuluu ”ajattelijoihin”, niin hän ei tietenkään silloin saa käyttää mitään kemikaaleja, mutta koska infraääni aiheuttaa ihmisille päänsärkyä, pitää noiden henkilöiden kuuloalueesta osa tuhota.

Näet sitä miten ihmiset ottivat esimerkiksi pillereitään säädeltiin myös kyseisessä romaanissa säätämällä tuon infraäänen tehoa, ja jos henkilön katsottiin tarvitsevan lisää lääkitystä, käännettiin volyyminappia kovemmalle, jolloin ihmiset saatiin ottamaan migreenilääkettä. Mutta jos henkilöltä olidi tuhottu tietty aallonpituus kuulostaan, niin hän ei silloin kuulisi tai häiriintyisi tuosta kovasta ultaäänestä. Tuossa yhteiskuntamallissa ajattelu omilla aivoilla olisi tietysti kiellettyä, koska se saattoi aiheuttaa sellaisen tilanteen, missä henkilö ikään kuin alkaisi kyseenalaistaa vallitsevia auktoriteetteja, mikä sitten vaarantaisi hallitsevan luokan oikeudet. 

Tietenkin tuo yhteiskunta olisi sosiaalinen, ja siellä kaikki asiat tehtäisiin ryhmissä. Kyseisen kirjan kirjoitti aikoinaan eräs Stanislaw Lem-niminen itäblokin mestarillinen kirjailija, joka esitti paljon tällaisia satiirisia kuvauksia siitä, mitä äärimmilleen viety kontrolliyhteiskunta voi pahimmillaan olla, eli hän kuvaailee kirjoisssaan ”Nuha” sekä ”Futurologinen kongressi” valvontayhteiskuntaa, joka menee toimissaan pajon pidemmälle kuin Orwell meni kirjassaan "Vuonna 1984". Tuo Orwellin yhteiskuntamalli tietenkin on kuvattu myös Lemin kirjoissa, eli kaikkea tarkkaillaan kameroilla sekä ihmisten yksityiselämää valvotaan ilmiantajien toimesta.

Mutta tuossa Lemin mallissa ihmisiltä kielletään tunteet sekä oikeus ajatella itsenäisesti. Tämä todellisuus korvataan virtuaalisilla tekniikoilla, eli ihmisten elämä kytketään palloihin eli kupoleihin, joihin todellisuus heijastetaan samoilla tekniikoilla kuin planetaarioihin luodaan tähtikuvioita. Näin nuo herrakansan edustajat sitten saattoivat esittää hallitsevansa luonnonvoimia, koska ihmiset sitten elivät eränlaisissa kuplissa, missä tapahtui vain niitä asioita, mitä tuon kirjailijan luomat ”kupolin valvojat” halusivat tapahtuvan. Näin ihmisten kokema todellisuus oli oikeastaaan tuollaisen kupolin hallitsijan luoma virtuaalinen maailma, mikä toki vaikutti ulospäin melko aidolta.

Aidon tuntuisen tuosta virtuaalisesta maailmasta teki romaanissa se, että tämä keinotekoinen todellisuus kohdistettiin moniin toimijoihin kerrallaan, ja siksi he eivät osanneet kyseenalaistaa mitään näkemäänsä. Eli todellisuus on sitä, mitä nuo henkilöt kokivat todelliseksi toiminnaksi. Ja miksi he mitään krtiikkiä olisivat esittäneet, koska kaikkihan he kokivat samat asiat samaan aikaan. Näissä loistavissa satiireissa prodioitiin yhteiskuntaa, jonka johtajat kuvittelivat olevansa ikään kuin muita ihmsiä parempia, mutta eivät koskaan uskaltaneet kohdata mitään todellista kritiikkiä, vaan heille ktrrottiin vain sitä, mitä he itse halusivat kuulla. 

Muistaakseni tuo hirmuhallitus kaatui siihen, että nuo lääkkeet sitten loppuivat, tai että kupolin vesi johdettiin johonkin suuren johtajan tilaamaan sateeseen. Eli sen kautta ihmiset sitten kohtasivat todellisuuden ja tajusivat, että heitä ikään kuin hyväksikäytettiin noiden ”valtiaiden” toimesta.Kyseisessä romaanissa tutkitaan tai pohditaan mahdollisuutta siihen, että ihmiskunta jossain vaiheessa ikään kuin alistetaan täydelliseen kontrolliin, jossa edes omaehtoinen ajattelu ei olisi ehkä mahdollista. Kun mietitään salaliittoteorioita, niin 1960-luvun lopulla oli uhkakuvana sellainen mahdollisuus, että esimerkiksi joihinkin sotilastukikohtiin olisi johdettu veden mukana tällaisia barbituraatteja, ja tuosta teoriasta on useita eri variaatioita, joista yhden mukaan arabit olisivat miettineet mahdollisuutta tehdä israelin asevoimista taistelukyvyttömiä, johtamalla sen vedenottoon barbituraatteja, joilla sotilaista olisi tehty säyseitä kuin lampaat, kun arabit sitten hyökkäisivät tuohon maaha.

Yhdessä variaatiossa nuo valtiot olisivat USA ja Venäjä, joiden operaatio alkaisi sillä, että Washingtonin tai Moskovan vedenjakelu saastutetaan noilla lääkkeillä. Mutta sitä, että onko tuo suunnitelma, missä erikoisjoukot soluttautuvat kaupungin vedenottamoon, ja lisäävät sen veteen jotain mielenterveyslääkettä oikeastaan edes ollut vakavassa harkinnassa, mutta näitä teorioita aina silloin tällöin ilmaantuu eteen, ja niitä on ihan mukava lueskella päivän ratoksi, vaikkei niihin oikeastaan kukaan yleensä edes vakavasti usko. Mutta toiset niistä ovat todellisia, joten aina pitää miettiä kaikki asiat loppuun asti, ennen kuin ketään nimitetään valehtelijaksi ilman että asiaa on edes pintapuolisesti tutkittu.

elainasiaa.blogspot.fi