Miksi eristäytyminen ei ole järkevää?

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html

Kiusaamisen anatomiaa eli miksi joku kiusaa muita?

Miksi joku pitää aina jättää yksin? 

Kiusaaminen on aina sellainen ilmiö, mikä pitää kitkeä pois yhteisöstä erittäin tehokkaasti, mutta kiusaamiseen kuuluu aina hyvin vastenmielinen aspekti. Nimittäin kaverien ostaminen, mikä sitten takaa sen, että kaikki ovat kiusaajan eli "primus motorin" uskollisia seuraajia. Ja se mikä kiusaajan aseman tuossa yhteisössä tekee vahvaksi on se, että ryhmä saa aina jotain palkkioita, mitä vain kiusaaja voi antaa. Eli hän saattaa antaa esimerkiksi helppoja kesätyöpaikkoja kavereilleen isänsä yhtiöstä tai sitten hän voi jaella esimerkiksi joidenkin huippusuosittujen lajien lippuja suosikeilleen, jotta nämä sitten seuraavat häntä joka paikkaan, ja kuuliaisesti painavat tuon henkilön edessä päänsä alas.


Tietenkin tuohon hyvin vastenmieliseen ilmiöön kuuluu sellainen asia, että kiusaaja ikään kuin käskee muita kiusaamaan jotain onnetonta koulun pihalla tai työpaikan tapahtumissa. Yhteisön tuki työpaikalla on erittäin tärkeää, ja jos se puuttuu, niin silloin ihminen ei varmasti siellä viihdy. Kiusaamisen kaikkein inhottavin alue on se, että joku vain jätetään yksin. Tuolloin kyseessä on passiivinen kiusaaminen, mihin on oikeastaan aika vaikea puuttua, koska kaikki vetoavat tuolloin siihen, että heillä on oikeus valita kaverinsa. Mutta vaikka heillä tuo oikeus sitten olisikin, niin silloinkin pitäisi kyllä hiukan miettiä sitä, että se että kukaan ei juttele työpaikalla tai koulussa varmaan ei tunnu tuosta henkilöstä ollenkaan mukavalta.


Se miksi nuo hänen "adjutanttinsa" sitten tottelevat tuota ihmistä johtuu siitä, että kaikki pelkäävät tuossa ryhmässä yhtä asiaa, nimittäin sitä että he putoavat pois ryhmästä. Työpaikkakiusaaja toimii aina siten, että hän varmistaa ryhmän koon, niin että kun kotiin lähdetään, niin yksi tuosta ryhmästä jää ikään kuin yksin johonkin taksiin, jolloin sitten häneltä on ilta varmasti pilalla. Ja seuraavaksi tietenkin käy niin, että jos joku sitten lähtee tuon henkilön mukaan, niin siitä seuraa automaattisesti se, että hän saa lähteä etsimään uusia kavereita jostain muualta. Kun työpaikkakiusaamiseen kuuluu sellainen hyvin ikävä aspekti, että esimerkiksi pikkujouluissa ei jonkun kanssa puhuta sanaakaan, niin se varmasti on tuosta henkilöstä hyvin rasittavaa.


Hän ei varmasti tunne kuuluvansa mihinkään ryhmään, ja tietenkin se aiheuttaa sitten sellaisen "hälläväliä asenteen", mikä tarkoittaa sitä, että mitä varten työ pitää tehdä hyvin, jos kaikki siitä saatava palaute on huonoa. Ja työpaikkakiusaamisessa sitten on sellainen ulottuvuus, että jos joku sitten pyytää tuota onnetonta luokseen, niin sitten tietenkin hänelle tehdään selväksi kuin jossain ala-asteella, että jos suhde jatkuu niin kyseinen henkilö ei pääse kapakkaan työkavereiden kanssa. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen ovat oikeastaan sama asia, eli ne jotka ovat kiusanneet koulussa siirtävät tämän oppimansa mallin myös työelämään. Kun ihminen ryhtyy kiusaajaksi, niin silloin hän tietenkin on saanut hyvää ja hyväksyvää palautetta tuosta äärimmäisen epämiellyttävästä toiminnasta jossain koulun pihalla, missä kaverit ovat sitten taputtaneet selkään, kun joku on itkien lähtenyt kotiin tai ryhtynyt viettämään välituntia WC:ssä istuen, jotta hänen ei tarvitse kuulla kaiken maailman "kohteliaisuuksia", mitkä saavat hänen lapsuutensa muuttumaan helvetiksi.


Se sitten aiheuttaa sosiaalisia ongelmia myöhemmässä elämässä. Näet kiusatun on vaikea keskustella mistään asioista, kun häneltä saattaa täysin puuttua positiiviset kokemukset lapsuudestaan, ja muutenkin häneen saattaa kohdistua sellaisia harhaluuloja, että hän on esimerkiksi jotenkin masentunut. Silloin on tietenkin mukavaa lähteä hakemaan psykiatria apuun, kun toinen murjottaa, niin "asiasta saadaan selkoa". Kun kiusattua sitten leimataan hulluksi, niin se varmasti aiheuttaa lisää eristäytymistä. Koulukiusaaminen eristää ihmistä siksi, että häneltä jää elämästä kaikki valo pois. Hänellä ei ole mitään mukavia juttuja viikonlopusta eikä hän varmaan halua keskustella kaiken aikaa siitä, kenen kanssa hän jossain metsässä juttelee.


Tietenkin se että hän sitten saa lääkkeitä varmaan auttaa todella paljon, ja tietenkin hän voi sitten jättää koulut kesken, jotta kiusaajat voivat tuntea että he ovat  saaneet anteeksi.Kaikki tuohon onnettomaan kohdistuvat rikokset sitten voidaan asettaa psykiatrisen sairauden syyksi, ja sen jälkeen kiusaajat voivat olla varmoja siitä, että heidän ei koskaan tarvitse kohdata menneisyyttään.  Kaikki uhrin kertomat asiat voidaan tietenkin leimata valheiksi, ja tietenkin esimerkiksi pari mainoslippistä pitää huolen siitä, että kukaan ei kerro totuutta. Mutta kuitenkin joku aina sitten kertoo sen, miksi joku henkilö luokkakuvassa on mustattu.


Tuo möläytys saattaa sitten tapahtua esimerkiksi kostean ravintolaillan jälkeen tai sitten kun puoliso alkaa tivata sitä, miksi jotain tienpätkää ajaminen on jollekin ihmiselle vähän vaikeaa. Tai ehkä lapset alkavat kysellä, miksi heidän täytyy käydä parinkymmenen kilometrin päässä koulua, vaikka heillä olisi sitten koulu aivan omaa kotia vastapäätä, kun opettaja ensin toruu heitä siitä, että he ovat aina väsyneitä. Tuolloin saattaa sitten seurata sellainen tilanne, että joku alkaa penkoa asioita, joita kiusaaja ei halua varmasti kohdata.


Kun ihminen lähetetään psykiatrille, niin silloin häneen tulee leima, mikä varmasti sitten leimaa häntä todella pahasti. Tuolloin hänet voidaan sitten leimata huumekauppiaaksi sekä sopeutumattomaksi, mikä tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan itseään kunnioittava henkilö sitten enää saa olla. Kun ajatellaan sitä, millainen kasvatus kiusaajalla on, niin sitä voisi kuvailla sellaiseksi, että kun henkilö perheineen kutsutaan syömään makkaraa, niin silloin tietenkin ne on laskettu hiukan väärin, jolloin yksi sitten jää ilman. Tämän takia kiusatun saattaa olla hyvin vaikea lähestyä muita ihmisiä, koska hän ei ehkä sitten halua kuulla heilansa joutuvan vaikeuksiin, jos tämä sitten haluaa olla tuon kiusatun kanssa.


Kuitenkin koulukiusaamisesta se kaikki ikävä toiminta, mikä vie työstä kaiken ilon alkaa varmasti jossain ala-asteella. Siellä opitaan se, että mitä vain saa tehdä, ja tämä käytös sitten näkyy kaikkialla, missä tuollainen "hiukan paremmasta perheestä" tuleva henkilö sitten liikkuu. Tuollainen paatunut koulukiusaaja saattaa huomautella aikuisille ihmisille heidän vaatteistaan, ja tietenkin hän voi samalla myös markkinoida muitakin "osaamisiaan". Eli tuollaisissa tapauksissa missä joku selvästi keskenkasvuinen henkilö on ryhtynyt aukomaan esimerkiksi työläisille päätään heidän vaatteistaan, niin sitten olen kyllä hiukan miettinyt, että mikä mahtaa olla hänen kotonaan ylipäätään se asenne ihmisiin, kun kaikkialla pitää muiden toiminnasta tai vaatteista huomautella.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Mitä portti voi symboloida: Ajatuksia siitä mitä tekemistä portilla ilman aitaa on jossain pihalla?

Tässä sitten taas pohdin sellaista asiaa, mitä kutsu tasan symbolifunktioksi. Yläkuvassa oleva yksinäinen portti, missä ei ole aitaa symboloi mielestäni ihmisen kaavoihin jähmettyneitä tapoja sekä tarvetta noudattaa aina jotain tiettyä rituaalia, mikä saattaa muista ihmisistä vaikuttaa hiukan omituiselta, ja jos noita outoja tapoja, niin tämä muutamissa julkaisuissa vilahtanut yksinäinen portti symboloi erittäin usein esiin tulevaa tapaa, missä ihmisen vain täytyy toimia jotenkin tietyllä tavalla, vaikka kaikkien ihmisten silmissä tuo tapa on vähintään omalaatuinen. Jos tähän kuvaan liittyvää omituista tapaa ajatellaan, niin se voisi olla sellainen, missä jokainen ryhmän jäsen kulkee aina tällaisen portin lävitse, vaikka siihen ei mitään erityistä syytä olekaan.

Ja toki tuon portin ollessa auki, pääsee henkilö sen läpi. Eli auki oleva portti merkitsee ryhmän jäsenille lupaa tulla johtajan luokse, ja jos portin merkitystä pohditaan tuon ryhmän ulkopuolisten tahojen kannalta, niin silloin pitää muistaa se, että muille ihmisille tällaiset tavat ovat vähän omituisia. He näkevät tuossa paikassa vain portin, jonka joku on jättänyt keskelle peltoa pystyyn, ja mitään muuta merkitystä sillä ei sitten olekaan ryhmän ulkopuolisille henkilöille.

Maailma on täynnä kaikenlaisia portteja, joilla ei näennäisesti ole  käytännön merkitystä tavallisille ihmisille, ja osa näistä porteista on lainsäädännöllisiä, eli lähinnä viranhoitoa koskevat säädökset ovat sellaisia, että niistä ei tavallisten ihmisten tarvitse välittää. Samoin tieliikennelaki koskee vain ihmisiä joilla on ajokortti.

Jos ihmisellä ei tätä asiakirjaa ole, niin hän voi elää piittaamatta yhdestäkään sen pykälästä, paitsi tietenkin hänen pitää tietää se, että onko hänellä ajokortti, koska jos ajokortiton lähtee rattiin, niin silloin hän saa rangaistuksen ajokortitta ajamisesta. Toki sellainen asia pitää tietää, että virkamiehen lahjominen on rikos. Mutta kun pohditaan lakikirjan abstraktiutta, niin yksikään eläin maailmassa ei omaa mitään lakeja paitsi ihminen, jonka yhteiskunta perustuu lakeihin sekä asetuksiin.

Mutta osa laeista tietenkin velvoittaa jokaista ihmistä, joka elää tietyssä valtiossa. Yksi esimerkki portista, joka ei luonnossa merkitse mitään, mutta joka on hyvin tärkeä osa kaikkien länsimaisten ihmisten elämää on nimenomaan lakikirjassa olevat tekstit. Ne velvoittavat kaikkia ihmisiä tässä yhteiskunnassa, mikä perustuu ennalta sovittuihin kaavoihin.

Esimerkiksi lakikirjaan on merkitty tiettyjä ikärajoja, joiden mukaan vaikkapa ajokortin saa vain tietyn ikäinen henkilö, ja tietenkin tuo laki on varmasti sellainen, että se velvoittaa kaikkia ihmisiä, jotka sitten tietenkin saavat rangaistuksen, jos he tätä lakia rikkovat. Mutta tuon lain kirjaimella ei ole sinällään mitään tekemistä ajotaidon kanssa, eli toisin sanoen kuka hyvänsä voi maassamme ajaa autoa ilman autokoulua tai ajokorttia, jos hän ei jää tuosta teosta kiinni.

Ja tietenkin ajokortitta ajosta rangaistaan ankarasti, eli jotta ihminen välttyy sakolta, niin ajokortti kuitenkin kannattaa hankkia, niin sitten ei tarvitse sakkoja maksella. Kun mietitään tuon lainsäädäntöön liitetyn keinotekoisen portin merkitystä normaalille ihmiselle, niin me kaikki emme koskaan huomaa, miten tärkeä tuo ikäraja ihmisille oikeasti on. Se on muutakin kuin vain oikeus käydä pudottamassa äänestyslippu johonkin puiseen laatikkoon, tai oikeus ostaa keskiolutta kaupasta.

Tätä jälkimmäistä lakia takuulla rikotaan hyvin paljon. Eli jotkut alaikäiset saattavat ymmärtämättömyyttään varastaa alkoholia kaupasta, mistä heille kirjataan esimerkiksi varkaus-syyte. Tai jos joku on ne oluet tuolle nuorelle välittänyt, niin alaikäiselle sitten kirjataan syyte alkoholijuomien hallussapidosta alaikäisenä. Ja hakija saa sitten välittämisestä syytteen ja vähän vajaat 70 euroa sakkoja,  vaikka toki jossain tapauksissa on saattanut käydä niin, että joku on tuon repun antanut vahdittavaksi, ja sitten paikalle tullut poliisipartio on sitten tehnyt ratsian, ja tuloksena on ollut alaikäisenä tapahtunut alkoholijuomien hallussapito.

Tuon ikärajan merkityksen huomaa vain sellainen ihminen, joka on määrätty holhoukseen. Syy miksi tästä asiasta ei juurikaan puhuta missään julkisissa keskusteluissa, johtuu siitä että meille kaikille lankeaa valtiossa oletusarvoisesti tiettynä vuotena tiettyjä oikeuksia. Valtiovallan kannalta tietenkin on oletusarvona sellainen asia, että kaikilla ihmisillä on tiettyjä oikeuksia sekä niihin liittyviä velvollisuuksia, koska silloin valtion edustajat voivat asioida henkilön itsensä kanssa, ilman lakimiehiä tai edunvalvojia. Edunvalvoja on siis henkilö, jota kutsutaan usein erheellisesti tiettelillä “virkaholhooja”, ja hänen tehtävänsä järjestelmässä on sitten kirjaimellisesti  tuon asiakkaansa edun valvominen sekä siitä huolehtiminen, että tämä saa tarvitsemansa oikeudellista apua.

Ja tuollaisen edunvalvojan tehtävänä on sitten myös saattaa asiakkaaseensa kohdennetut väärät oikeustoimet sekä muut laittomuudet asianmukaisten viranomaisten tietoon.  Tuosta asiakkaasta käytetään muuten termiä, rajoitetusti oikeustoimikelpoinen henkilö. Samoin tuollainen rajoitetusti oikeustoimikelpoinen henkilö joutuu sitten aina kysymään edunvalvojaltaan lupaa esimerkiksi ulkomaan matkoja varten. Kun puhutaan vakavista asioista, niin tietenkin jokaisella ihmisryhmällä maailmassa on oma käsityksensä siitä, mikä on vakavaa.

Tuolle alussa mainitulle yhteisölle tuo portti on tietenkin kaikki kaikessa, mutta meille muille se ei merkitse yhtään mitään. Jos asiaa tarkastellaan tuon yhteisön näkökulmasta, niin sen ehdottomaan tapa-koodistoon kuuluu sellainen asia, että yhteisön jäsenten pitää odottaa tuon portin aukeamista, ennen kuin he voivat jatkaa matkaa. Muuten edessä on erotus tuosta ryhmästä. Me muut voimme sen sijaan ohittaa tuon portin milloin haluamme, ja meidän ei tarvitse seisoa sen edessä odottamassa, että tuo portti sitten jossain välissä aukeaisi.

http://porttiilmanaitaa.webnode.fi

Innovaation kehittyminen on riippuvainen yhteisön osoittamasta kannustamisesta kehittämään omia tuotteita

Yhteiskunta sekä innovaatio ovat asioita, jotka liittyvät aivan varmasti yhteen. Eli jos yhteiskunta kannustaa kehittämään uusia sekä individualistisia tuotteita, joita sitten ihmiset ostavat mielellään, niin silloin tietenkin on erittäin hyvä ajatus se, että tuotekehitys olisi koko yhtiön asia. Silloin saisivat muutkin kuin ehkä urautuneet insinöörit sanoa mielipiteensä asioista, ja ehkä joskus olisi yhtiöön hyvä ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat nuoria ja kokemattomia.

Kuitenkin nuori ja kokematon tarvitsee harjoitusta tullakseen mestariksi, ja nuorena olisi hyvä aloittaa se oppiminen, jotta yhtiö sitten saisi jatkuvuutta toiminnalleen myös silloin, kun vanha ryhmä vetäytyy eläkkeelle. Jos ei kukaan ole saanut ohjeistusta esimerkiksi tuotteistamisesta tai päässyt harjoittelemaan piirtämistä, niin yhtiöllä ei ole sitten jatkuvuutta tuolla alalla, ja siksi sen tuotteet vanhentuvat,ja aika ajaa niistä ohitse.

Kuitenkin nuorella ihmisellä on aikaa oppia työtä, ja hän voi tuoda raikkaita uusia ajatuksia yhtiöiden tuotekehitysosastoille, jossa saattaa tulla eteen tilanne, missä sitten yhtiön tuotekehittäjiltä loppuvat ideat kesken. Vain sellaiset ihmiset, jotka osaavat tehdä aidosti uusia tuotteita, voivat työskennellä vapaasti tuotekehityksen parissa. Tuotteen tekeminen on samanlaista toimintaa kuin esimerkiksi taulujen maalaaminen. Tuotteistajan eli taiteilijan kynästä lähtevät ne Marimekon tekstiilit sekä kaikki muut tuotteet maailmassa, joten sen takia hän on ihminen, jonka korvaaminen toisella henkilöllä on hiukan hankalaa.

Tuotteistajan täytyy ensin ajatella mielessään, mitä hän haluaa tehdä, ja sitten alkaa työstää omaa ajatustaan koneeksi tai muuksi tuotteeksi. Kun tuotteisiin haetaan ideoita, niin silloin tietenkin pitää ensin saada idea siitä, millaisen tuotteen ihminen haluaa yhtiölleen tehdä. Tuotteistamiseen tietenkin kuuluva piirustukset, tuotteiden rakennusohjeet ja luettelo tarvittavista työkaluista. Ja kun tuotteistaja alkaa työtään tehdä, niin hän on silloin kuin taiteilija, joka maalaa taulua. Se mitä hän tekee on tuote, joka on hänen itsensä luoma, ja aivan kuten taitelija tekee, niin myöskään kukaan oikea suunnittelija tai tuotteistaja ei koskaan anna kenenkään katsoa olkapäänsä yli. Sama koskee kaikkia muitakin asioita maailmassa, jotka ovat lähtöisin taiteilijan kynästä.

Vaikka tietyillä ihmisillä on tarve ikään kuin kurkkia toisten olkapäiden ylitse, niin kuitenkin tuota tekniikkaa voidaan pitää hiukan painostavana, vaikka toki esimiehellä on yhtiössä oikeus katsoa sitä, mitä hänen alaisensa kirjoittaa tai piirtää ruudulle, niin voin sanoa, että mitään kovin paljon parempaa tulosta ei synny, vaikka johtaja kuinka seisoisi toisen takana, ja painelisi CAD-ruudun täyteen sormenjälkiä. Toki maassamme suositaan johtajia, kun mediaan valitaan haastateltavia, ja työnantajilla on oikeus valvoa sitä, mitä heidän laitteillaan ja työajallaan tehdään.

Kuitenkaan se ei varmaan auta ketään, jos joku jatkuvasti katselee olan yli, ja tuijottaa kelloa, kun uutta tuotetta tehdään. Tuotteistamisessa tärkeää on se, että yhtiön tuotekehitystiimiin saadaan paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia tuotteiden tekemiseen. Tuolloin tietenkin on tärkeää, että nuo tiimiläiset kommunikoivat keskenään, ja vaihtavat kokemuksiaan tuotteisiin liittyvästä toiminnasta.

Kun puhutaan tiimityöstä, niin se tarkoittaa sitä, että tiimin jäsenet puhuvat keskenään ilman rajoja, jotta tuotteesta saadaan tehtyä mahdollisimman hyvä jo prototyyppivaiheessa. Taiteilija on ihminen, joka tekee työtään intohimosta. Sen takia hän on individualisti, joka haluaa erottua joukosta. Ja vain individualisti voi tehdä tuotteita, jotka ovat pohjimmiltaan vain hänen itsensä tekemiä. Taiteilija on aina sellainen, että hän ei halua keskeneräistä työtä kenellekään esitellä, ja se sitten tuo eteen tilanteita, missä taiteilija sekä moderni business-elämä eivät kohtaa.

Tuon takia taiteilijoilla on tiettyjä vapauksia, kun he tekevät omia asioitaan eli taulujaan sekä kirjoittavat tekstejään. Ja kun puhutaan esimerkiksi kankaiden värjäämisestä tai vaatesuunnittelusta, niin silloin tietenkin on taitelija sitten avainasemassa tuotteen saamisessa sellaiseksi, että se on hyvän näköinen sekä päällä miellyttävä käyttää. Taiteilija on siis henkilö, joka tekee tuotteesta visuaalisesti hienon eli hän tekee ne "marimekko-tekstiilit" ja  muotoilee autot ja muut tuotteet. Joten hän on ihminen, jota ei tuossa prosessissa voida aivan heti korvata.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Koskaan ennen historiassa ei yksittäisellä ihmisellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta saada aikaan yhteiskunnallista turbulenssia

Muutos yhteiskunnassamme on nopeampaa kuin koskaan ennen, ja muutoksen saamiseksi tarvitaan todella vähän työtä. Tämä perustuu vanhoihin verkkomarkkinoinnin lainalaisuuksiin, joissa jokainen verkossa toimiva yhtiö tai muu toimija saa täsmälleen saman näkyvyyden kuin muutkin toimijat, ja tuon takia vain hänen sanomansa merkitys on tärkeää. Muuten esimerkiksi raha ei merkitse verkkojulkaisemisessa niin paljoa kuin perinteisessä paperille tehtyyn painotuotteeseen perustuvassa markkinoinnissa. Ja jopa yksittäinen henkilö voi rakentaa kotisivut, joten tietoverkossa tapahtuvassa markkinoinnissa ei tarvita mitään muuta kuin yksi henkilö, joka osaa asiansa.


Mutta toisaalta verkkomarkkinoinnissa korostuu dynaaminen muutos, mikä tarkoittaa sitä, että markkinoinnissa käytettävää  aineistoa on jatkuvasti päivitettävä, ja sen takia ihmisten rooli tässä markkinoinnissa sitten korostuu. Yleensä verkkomarkkinointia tehostetaan esimerkiksi YouTuben kaltaisilla avoimilla julkaisualustoilla esitetyillä filmeillä tai vastaavilla materiaaleilla, joihin on liitetty ohjauslinkkejä tuolle markkinointisivustolle. Tuota tekniikkaa kutsutaan keräileväksi markkinoinniksi, eli tukijulkaisujen kautta ohjataan klikkauksia tuolle kotisivustolle, missä on tarkemmin esillä tuotetta markkinoitavien yhtiöiden yhteystiedot, sekä tiedot siitä, miten tuotetta tilataan. Tuolla tavoin sitten saadaan aikaan valtava näkyvyys ja sitä mukaan myös kiinnostus tuotetta kohtaan kasvaa automaattisesti. Ja kun puhutaan aatteista sekä asenteista, niin ne ovat myös tuotteita.


 En usko että esimerkiksi turkistarhauksen vastustajat sekä eläinten oikeuksien puolustajat  koskaan olisivat olleet niin tehokkaasti esillä tuomassa omaa kantaansa esille asioista tai että he mitenkään edes olisivat päässeet esiin mediassa, mikäli heillä ei olisi ollut käytössään tehokasta sosiaaliseen mediaan perustuvaa verkostoa, jossa useiden julkaisualustojen päälle rakennettuja julkaisuja voidaan linkittää sujuvasti toisiinsa, eli vaikka tietenkin Twitteri on rajoittanut julkaisujen pituutta, niin silti varsinainen julkaisu voidaan tehdä esimerkiksi Bloggeriin tai muille vastaaville julkaisualustoille, ja sitten Twitteriin laitetaan vain linkki noille sivuille, jossa voidaan julkaista esimerkiksi melko tarkkoja selvityksiä tuosta asiasta.


Ja samoin filmimateriaali voidaan ladata suoraan YouTubeen. Siinä sitten yhdistyvät erilaiset julkaisut sekä niiden rajapinnat  mukavasti toisiinsa. Tuollainen toiminta saa aikaan valtavan turbulenssin yhteiskunnassa, eli kyseessä on “fraktaaliefektiksi” kutsuttu ilmiö, missä ihmiset sitten jakavat noita linkkejä toisilleen aiheuttaen valtavan pyörteen, eli kyseessä on “perhosefektin” muunnos. Perhosefekti tarkoittaa tilannetta, missä perhosen siiven lyönti amazonasin sademetsässä saa aikaan pyörteen, mikä vahvistuu kunnes syntyy pyörremyrsky.


Tuo efekti ei ehkä toimi amazonilla, koska siellä puut vaimentavat pyörteen, mutta jos tuo tapahtuu veden päällä, niin silloin voi tuloksena olla trooppinen hurrikaani. Jos maapallo olisi nesteen peittämä planeetta, niin silloin tuo pyörremyrsky voisi kestää jopa satojen vuosien ajan. Maapallolla kiinteän maan aiheuttama kitka lopulta estää pyörremyskyn jatkumista ikuisesti. Kuitenkin kaasuplaneetoilla, missä kitkaa on äärettömän vähän voi pyörremysky jatkua jopa tuhansia vuosia, kuten esimerkiksi Neptunuksessa on käynyt. Perhoefekti on äärimmäisen voimakas hyvin järjestäytyneissä rakenteissa, ja sen takia esimerkiksi asevoimat suhtautuu häiriköintiin erittäin jyrkästi. Näet tällaisessa ryhmässä, jonka toiminta perustuu yhdenmukaisuuteen pienikin häiriköinti on äärimmäisen näkyvää, ja se voi tempaista koko ryhmän mukaansa.


Mutta tietenkin myös terroristit sekä muut vastaavat epädemokraattiset tahot voivat hyödyntää tuota sosiaalisen median verkostoa toiminnassaan. Eli sähköpostien sekä muiden julkaisualustojen yhdistäminen sujuu myös tietyiltä henkilöiltä kuten noilta Irakin sekä syyrian taistelijoilta. Samalla myös tiedusteluviranomaisten sekä poliisien toiminta tehostuu, ja he voivat käyttää verkossa olevia kotisivuja ansana, kun etsitään fanaatikkoja. Eli tuollainen kotisivu voidaan naamioida esimerkiksi jonkun äärijärjestön ylläpitämäksi, ja siinä saatetaan pyytää lahjoitusta tuon järjestön toiminnan tukemiseksi, ja kun raha kilahtaa tilille, niin silloin viranomaiset sitten näkevät sen, kuka on tuollaisen väkivallan tukija, ja osaavat sitten suunnistaa hänen kotiovelleen. Samoin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi terrori-iskujen sekä muun väkivallan ja huume- sekä ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä.



Verkossa voidaan huomaamattomasti kysellä, että onko jollain aikomuksia lähteä kouluun ase mukana, tai sitten hankkia tietoja kotibileistä, joissa ehkä on tuollainen huumekauppias mukana, ja sitten voi poliisi käydä piipahtamassa tuolla juhlissa. Eli terrorismin torjunta sekä muun järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu on kaksiosaista, ensin tuo kohde on löydettävä ja sitten vasta voidaan iskuryhmä lähettää matkaan. Tuohon kohteen paikallistamiseen voidaan tehokkaasti käyttää internetiä, sekä esimerkiksi uhkaavien puhelinsoittojen tekijöiden matkapuhelimiin asennettuja haittaohjelmia, joilla puhelinten GPS-laitteet otetaan hallintaan, ja sillä tavoin SWAT löytää kohteensa kadulta. Samoin nuo haittaohjelmat muuttavat puhelimet salakuuntelulaitteiksi, joiden avulla voidaan myös ihmisiä kuvat puhelimen haltijan tietämättä. Ja nykyiset äänen käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot saavat myös erittäin heikot äänitykset muuttumaan selkeiksi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Kiusaaminen on rumaa, kohdistui se sitten opettajiin tai oppilaisiin, mutta jos aikuisen päälle käydään luokassa, niin mitä sitten nuoret keskenään tekevät?

Netissä tapahtuva kiusaaminen on näköjään myös opettajien ongelma, ja sen haluan myös sanoa, että tietenkin opettajilla on oikeus olla koskemattomia työpaikoillaan, ja luokassa oleskelun pitäisi tuon ajan olla tehokkaasti käytettävissä nimen omaan opetukseen. Mutta kuten tiedämme, niin totta kai se häiritsee opettajia, että heidän takapuoltaan kuvataan tai että heistä tehdään jotain vääristyneitä hahmoja Internetissä. Mutta kuitenkin haluaisin sen verran tässä sanoa, että otettaisiinko noita asioita ollenkaan puheeksi, silloin jos opettajille ei tuota olisi tehty?

Jos kiusaaminen kohdistuisi vain nuorisoon tai pysyisi oppilaiden keskeisenä ilmiönä, niin olisiko olemassa mitään "kiva koulu"-nimisiä ohjelmia, joissa kiusaamiseen puututaan sekä siitä tehdään hyvin vastenmielinen ilmiö? Kuitenkin voidaan sanoa taas sellainen tähän yhteiskuntaan juurtunut ikävä asia, että vasta kun aikuiset kohtasivat erilaisia meemejä, niin silloin tietenkin alettiin tuohon henkiseen väkivaltaan puuttua tehokkaammin. Ennen kuin sosiaalinen media toi koulukiusaamisen kaikkien tietoon, niin tuota ilmiötä ei ilmeisesti edes ollut olemassa.

Mutta kuitenkin voisi tuohon sosiaaliseen mediaan hiukan puuttua silläkin tavoin, että nuo vanhemmat katsoisivat mitä, sinne Facebookiin oikeastaan ladataan, ja samalla voitaisiin keskustella vakavasti siitä, että tuollainen koulukiusaaminen on vakava asia, joka voi sitten aiheuttaa myöhemmin seuraamuksia. Pahinta mitä voidaan tehdä näissä tapauksissa on se, että kukaan ei välittäisi kiusaamisesta ollenkaan. Eli tämä sosiaalisessa mediassa tapahtuva takapuolen kuvien lähettely ei varmasti ole mitenkään sellainen asia, joka johtuu vain nuoresta itsestään. Tällä haluan sanoa, että sellainen kiusaaminen, mikä näkyy Facebook-seinillä tai muissa paikoissa osoittaa sitä, että kodissa ei nuoren käytöksestä välitetä ollenkaan. Eli vanhemmat eivät seuraa sitä, mitä hän tekee Internetissä, tai muuten reagoi tuollaiseen hyvin ikävään toimintaan, joka saastuttaa koko kouluyhteisön ilmapiirin.

 Mutta kuten olemme huomanneet, niin kiusaamisessa on sellainen ikävä aspekti, että vain kaikkein törkeimmät tapaukset tulevat ilmi, ja itse kauhulla ajattelen sitä, että mitä nuo nuoret sitten keskenään tekevät? Jos aikuiselle tehdään sellaista, mitä nähdään sosiaalisessa mediassa, niin silloin kyllä voidaan ajatella niin, että nuoret eivät varmaan keskenään ole mitenkään helläkätisempiä. Eli se että aikuiselle käydään haistattelemaan julkisesti tai häntä kiusataan koko luokan voimin on melko harvinaista. Joten jos koulussa tilanne on mennyt siihen, että opettajien päälle käydään avoimesti, niin voin hyvin kuvitella sen, että mitä tuolla nuoreten kesken sitten tehdään. Mutta hyvä että tämäkin asia on tullut nyt tietoon, ja opettaja on vienyt asian oikeuteen.

elainasiaa.blogspot.fi

Davy sekä Faraday kemian sekä sähkön nerot

Humphrey Davy
(1778-1829)

Kun kirjoittaja jakaa kirjoituksiaan Internetissä, niin silloin hänen pitää miettiä aina sitä, että kuka niitä ylipäätään lukee? Eli hänen pitää silloin tietenkin nimetä teostaan monilla nimillä, jotta voidaan selvittää se, että onko se teoksen nimi, joka ehkä vaikuttaa sen saamaan huomioon? Samoin kirjoittajan pitää aina välillä kirjoittaa teoksiaan salanimillä, jotta hän voi ottaa selville sen, vaikuttaako hänen nimensä siihen, miten kirjoja tai kirjoitelmia arvioidaan, eli missään nimessä kukaan huippukirjoittaja kuten Jonathan Kellerman ei koskaan kirjoita kirjoja vain tällä nimellä, koska juuri tämä kauhugenre on asia, josta aina välillä tehdään suurta numeroa, ja tuolloin on ihmisiä, jotka niin mielellään soittelevat psykiatreille noista kirjoista.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat täysin mielikuvituksettomia, ja nämä henkilöt eivät usein voi edes käsittää, miksi kaikki eivät ole niin kuin he itse ovat. Ja siksi he eivät siedä mitään muuta kirjoituksia kuin sitä, mitä he itse haluavat lukea,ja toki esimerkiksi mielikuvituksen käyttö on heistä kiellettyä, vaan "suutari pysyköön lestissään", ja jokaisen ihmisen pitää heidän mielestään kirjoittaa vain sitä, mitä he itse olisivat halunneet. Se näkyy monien koulujen lopputöissä, joiden pitää aina olla ikään kuin kopioita muiden ihmisten teksteistä, ja mitään omaa ei niihin saisi muka tehdä.

Michael Faraday
(1791-1867)

Kun puhutaan suurista tiedemiehistä, kuten Michael Faraday (1791-1867) sekä hänen opettajansa Sir Humphrey Davy (1778-1829) , niin heillä oli visio siitä, mitä esimerkiksi sähköllä voitiin tehdä, ja elektrolyysin avulla nämä miehet sitten eristivät monia alkuaineita käyttäen siihen kemiallista paristoa, jonka he rakensivat Lontooseen, ja toki Faraday tunnetaan enemmänkin sähkömagnetismin tutkijana, ja Davy taas oli ennemmänkin kemisti, joka kehitti elektrolyysimetodin, millä voitiin valmistaa esimerkiksi alumiinia sekä magnesiumia, mutta voidaan sanoa, että näiden miesten työ on toisistaan riippuvaa. Ja loivathan he yhdessä Davyn lampun tai kaivoslampun, joka on pelastanut miljoonien kaivaostyöläisten hengen maailmassa.

Davyn lamppu eli kaivoslamppu

Eli ilman tarpeeksi voimakasta galvanista paria olisi Faradayn valokaarikokeet jääneet tekemättä, ja ilman Davyn kemian tuntemusta tuota paria ei olisi voitu valmistaa. Faradayn rooli tässä kemiallisen pariston rakentamisessa oli se, että hän kehitti sarjaan kytkennän, millä saatiin aikaan erittäin kova jännite, joka mahdollisti valokaaren synnyn, sekä nopeutti huomattavasti elektrolyysiä, eli heidän työnsä oli toisistaan riippuvaa, vaikka he eivät ehkä muuten niin hyvin tunteneetkaan, eli he olivat ilmeisesti puhtaasti virkatuttavia, ja yhteistyö katkesi kun Davy sitten muutti Sveitsiin, missä hän kuoli vuonna 1829. Toki he saattoivat olla yhteydessä toisiinsa kirjeiden välityksellä, jotka oli ehkä osoitettu heidän vaimoilleen eli sitä jatkoivatko he yhteydenpitoa Davy muutettua Sveitsiin vuonna 1927, eli kahden vuoden ajan ennen hänen kuolemaansa, mikä johtui kokeissa hengitetystä kemikaaleista..

Kuitenkin he eivät olisi saaneet Royal Societyltä lupaa rakentaa tuota valtavaa paristoa, elleivät yhdessä olisi lupaa tuohon menneet kysymään. Ja tietenkin valokaarikokeet toivat näyttävyyttä tuohon työhön, jolloin lehdistöllekin oli jotain näytettävää. Vaikka Faraday ei uskonnollisen vakaumuksensa takia koskaan osallistunut esimerkikssi kemiallisen aseen kehittämiseen, niin silti hänen kehittämänsä valokaarilaamppu pelasti useiden sotilaiden hengen, ja häntä muutenkin kuvaillaan aidoksi brittiherrasmieheksi. Mielestäni noiden kahden miehen työ tieteen parissa on sen luonteista, että heitä pitäisi historian tunnilla, jossa puhutaan tieteen tekijöistä  käsitellä samanaikaisesti, niin paljon yhteistyötä he tekivät.

kimmonsivu.blogspot.fi