Kreikkalaista tulta sekä kirjastoja

Kun puhutaan Alexandrian suuresta kirjastosta, niin monet ihmettelevät varmasti, että miksi juuri tämä kirjasto kiehtoo minua niin, että siitä kirjoitan lähes jokaiseen kirjoitelmaan? Tuo kirjasto oli aikansa suurin ihme, jonka sisään koottiin lähes kaikki dokumentit siitä, miten muut antiikin maailman ihmeet rakennettiin sekä se mikä niiden minkäkin osan tarkoitus oli. Eli tuo mahtava kirjasto oli oikeastaan kokoelma kirjoituksia, jotka käsittivät antiikin insinööritaitoa, kuten esimerkiksi linssien hiontaa, kreikkalaisten laivojen rakentamista sekä esimerkiksi kreikkalaisten parabolipeilien sekä kreikkalaisen tulen eli eräänlaisen Napalmin sekä sen suihkuttamiseen käytettävien pumppujen valmistusta. Eli kyseessä on oikeastaan ollut ihme, joka kertoo ihmeistä. Ja koska nuo laitteet sekä olivat aikoinaan varmasti sotasalaisuus.

Näin ollen Alexandrian kirjasto oli hyvin tarkka lainaamansa materiaalin laadusta sekä siitä, kuka noita niteitä pääsi lainaamaan, ja tuo kirjasto oli tietenkin tämän takia Alexandrian muisti. Toisin sanoen jos joku lainasi tuota materiaalia, niin hänet sitten merkittiin lainaajaksi, mutta toki tuo kirjasto suojeli tietoaan monella tavoin. Ja yksi noista tavoista oli tietenkin se, että noihin kirjaston kokoelmiin liitettiin myös täysin merkityksettömiä niteitä, joiden väliin nuo hyvin tärkeät niteet, kuten esimerkiksi juuri "kreikkalaisena tulena" tunnetun alkoholia sekä ilmeisesti eukalyptus- tai setriöljyä ja salpietaria sisältäneen polttoaisteluaseen suihkuttamiseen tarvittavien mäntä- tai rataspumppujen valmistusohjeet.

Joten tämä polttotaisteluväline varmasti haluttiin pitää valtiosalaisuutena, ja uskoisin, että noita ainesosia on toki ollut useita. Uskoisin että Alexandrian suuri kirjasto oli muuten melko avoin laitos, mutta sen nimen omaan noita vielä nykyäänkin arvoituksellisia välineitä käsittävä osa saattoi olla suljettu yleisöltä. Eli se saattoi sijaita salaoven tai vartioidun sisäänkäynnin takana, ja noita välineitä koskevat tiedot oli suljettu sen taakse. Ja toki esimerkiksi Rooman keisari saattoi noita niteitä kysellä, ja ehkä osa niistä jäi palauttamatta, joten nuo kirjaston työntekijät sitten kopiovat nuo tekstit arkistoon, josta osaa tietenkin sälytettiin esimerkiksi Kuolleen meren rannalla, mutta kun puhutaan vaikkapa noiden tekstien arvosta, niin kun kristityt sitten alkoivat mellakoida noin 415 jKr. niin toki nuo kirjoitukset olivat arvokkaita myös muiden kuin Rooman keisarin käsissä, ja ehkä ne myytiin tai salakuljetettiin pois Roomasta.

Mutta kun puhutaan noista tuon ajan kirjastoista, niin niissä tietenkin käytettiin myös nidekohtaisia seurantoja, joilla pyrittiin paljastamaan se, että "luukuttiko" joku sitten esimerkiksi valtiosalaisuuksia asiattomille tahoille esimerkiksi näytelmän muodossa. Vaikka kirjasto vaikuttaa monien ihmisten mielestä melko tylsältä paikalta, niin sen niteiden lainaaminen kertoo jotain ihmisistä. Eli jos esimerkiksi jonkun kenraalin muistelmia aletaan lainata jatkuvasti, niin silloin tietenkin se kertoo siitä, että kenraali saattaa olla muuttamassa johonkin alueelle. Samoin jos kirja tai nide varastetaan tai sitä vahingoitetaan, niin silloin tietenkin tilalle tuodaan uusi kappale, mutta jos tuo vahingoittaminen eli kirjan sivujen repiminen jostain tietyltä kohtaa toistuu, niin silloin tietenkin voi virkailija etsiä nuo sivut, ja toimittaa niistä raportin esimerkiksi esimiehelleen.

Silloin tietenkin aletaan noita sivuja tutkia, että voidaan löytää se, mikä niissä on sen arvoista, että henkilö haluaa repiä tuon painotuotteen. Se että verorahoilla ostettuja tuotteita rikotaan ei ole julkisesti hyväksyttävää. Ja tuo osoittaa muutenkin sellaista asennetta tutkijan työtä kohtaan, että siinä saattaa tuon niteen repijä joutua vakaviin vaikeuksiin. Tutkija ei saa koskaan vahingoittaa lähdeaineistoa, koska silloin joku saattaa huomata ehkä tehneensä virheen jossain haastattelussa. Ja esimerkiksi Mafia varmasti seuraa sitä , mitä heistä kirjoitetaan lehdissä. Joten mikäli tutkija yrittää varastaa jotain lehtiä tai repii niistä sivuja, saattaa hän paljastaa tutkimuksensa kohteena olevan esimerkiksi korruption tai muun rikollisuuden. Joten esimerkiksi kirjastossa lehdet kannattaa tässä tapauksessa valokuvata sekä kirjoittaa teksti puhtaaksi omalla tietokoneella, jotta tutkija ei sen takia joudu ongelmiin.