Älypuhelin on hieno sekä tärkeä väline nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Ja kuten kerrotaan, niin monia asioita, mitä ennen on tehty tietokoneilla, tehdään nykyään älypuhelimilla. Esimerkiksi älypuhelimella voidaan korvata kamerat täysin, ja toki myös halpapuhelimissa on nykyään kamera, joka parantaa esimerkiksi asiakaspalvelijoiden työturvallisuutta, koska hankalasta asiakkaasta voidaan ottaa valokuva, joka lähetetään suoraan viranomaisille, jos joku sitten alkaa käydä vähän liian kuumana palvelutiskin edessä. Samoin älypuhelimen sekä mobiilisovellusten avulla voidaan henkilöä profiloida, ja siksi kaupat alkavat varmasti asentaa QR-koodeja tuotteisiinsa, jotta asiakkaasta voidaan tehdä vielä parempia profiileita, jotta juuri hänelle voidaan tehdä sellaisia tuotteita, mitkä menevät kaupaksi paremmin.
Eli noiden QR-koodien avulla voidaan tarjota tietoa esimerkiksi tuotteen kotimaista tai tuoteselosteista, mutta samalla tuo sovellus hakee tietoa käyttäjän kulutustottumuksista. Jos jonkun tuotteen tuotanto- tai sen sisältämät aineet kiinnostavat kuluttajaa, niin silloin hän todennäköisesti on kiinnostunut tuosta tuotteesta tai valtiosta, mistä se on peräisin, ja tällä tavoin esimerkiksi jos joku afrikkalainen hedelmä tuodaan merkkinoille, ja sen QR-koodi vie esimerkiksi tuota alkuperämaata käsittelevälle kotisivulle, niin silloin tuolla sivulla voi olla lenkkejä, joissa kysytään että "oletko kiinnostunut markasta kyseiseen maahan" sekä lista sine matkoja myyvistä matkatoimistoista sekä matkojen hinnoista.
Mutta toki liika somen käyttö on aina liikaa. Mutta uskon että tuo sosiaalisen median käyttö vähenee, kun henkilö on sitten vähän aikaa käyttänyt omaa älypuhelintaan, eli nuo sosiaalisen median liikakäyttäjät ovat yleensä nuoria henkilöitä, joille Internet on uusi ja upea kokemus, mutta tuota älypuhelinta voidaan verrata monella tavalla tietokonepeleihin, joista aina välillä puhutaan samaa. Eli kun tuota välinettä vähän aikaa käyttää, niin siitä häviää kiinnostavuus, eli tuo väline tai laite ikään kuin kuluu käytössä.
Sosiaalinen media on vähän kuin muutkin huvit tai muut asiat, jotka muuttuvat iän mukaan sallituiksi tai mahdollisiksi hankkia. Kun nuori saa ajokortin, niin hän ajaa varmasti hyvin paljon autoa, koska se on uutta ja kiehtovaa, mutta vanhemmiten hän sitten alkaa varmasti harkita muitakin kulkuneuvoja kuin oman auton käyttö. Samoin moni nuori ajaa aivan turhaan BC-ajokortin, koska he haaveilevat rekkakuskin ammatista, mutta se kuuluu nuoruuteen.
Silloin henkilöllä ei varmasti ole selvillä se, mitä hän haluaa elämässään tehdä, joten hän sitten tekee myös turhia hankintoja. Mutta samalla tavoin älypuhelimen uudet ominaisuudet vaikuttavat ihmiseen, ja hän sitten uteliaisuuttaan alkaa kokeilla niitä. Eli markkinointi sekä maslow'n tarvehierarkia perustuvat oikeastaan ihmisten uteliaisuuteen. Älypuhelinten markkinointi perustuu siihen, että ihmiset saadaan ostamaan ensin halpa älypuhelin, jonka kautta hänelle aletaan markkinoida sitten kalliimpia malleja.
Eli idea on siinä, että halvassa puhelimessa on Facebook, jonka kautta ihmisiä "koukutetaan" hankkimaan nopeampia nettiliittymiä, jotta he saavat sitten ladattua ottamiaan kuvia Internetiin. Ja tietenkin näin tulee hankittua ensimmäinen älypuhelin, jolla voi katsella myös elokuvia. Noissa halvoissa puhelimissa ei kuitenkaan ole muistia tarpeeksi, ja siksi sitten tuo asiakas yritetään saada kiinnostumaan myös kalliimmista malleista.
Tämä markkinointitapa muuten perustuu siihen, että asiakkaalle "sujautetaan" ikään kuin maistiainen siitä, mitä joustava sekä tehokas mobiili tietojenkäsittely voi olla. Mutta kun puhutaan puhelimen liikakäytöstä, niin kyllä se tilanne sitten normalisoituu kun tuota puhelinta sitten vähän aikaa käytetään, eli se menettää hohtonsa aivan kuten lelutkin menettävät kiinnostavuutensa, ja jäävät lastenhuoneen nurkkaan makaamaan.
elainasiaa.blogspot.com
Comments
Post a Comment