Stonehenge (Kuva I) |
Megaliittiset kivikehät ovat yksiä maailman suurista arvoituksista, joiden käyttötarkoitus toki on tunnettu jo pitkän aikaa. Eli nuo valtavat kehät olivat oikeastaan kalentereja, joista nuo megaliittisen korkealulttuurin edustajat näkivät vuodenaikojen vaihtelun takia tärkeitä päiviä, kuten kevätpäiväntasauksen, joka oli heille hyvin tärkeä päivä, koska speltti eli muinaisvehnä piti saada turpoamaan, jotta viljely onnistuisi. Tuon kivikehän asemointi kyllä onnistuu ilman humanoidejakin niin, että maahan piirretään joko kalkilla tai naruilla sekä rimoilla nuo sektorit, joiden mukaan kivipaadet asetettiin paikoilleen. Stonehenge (Kuva I) sekä Avebury eivät ole ainoita megaliittisiä kivikehiä eivätkä kivikehät ole ainoita megaliittisiä jäänteitä Brittein saarilla, ja esimerkiksi Cornwallin leipäkiveä (Kuva II) on saatettu käyttää johonkin suunnan ottamiseen.
Kuva II |
Nuo Stonehenge sekä suurempi, mutta hieman tuntemattomampi Aveburyn (Kuva III A ja B) kivikehä valmistettiin erittäin taidokkaasti hiotuista kivistä, joiden työstämiseen on saattanut kulua ihmisikä. Tietenkään kivikehiä ei suoraan menty tekemään valmiiksi, jotta voitiin varautua siihen, että jokin sektoreista oli merkitty väärin. Eli ensin maahan merkittiin nuo sektorit, joiden päihin asetettujen paasien piti sitten olla tietyllä tavoin aseteltuja, jotta nuo megaliittisille ihmisille tärkeät päivämäärät saatiin näkymään tietyistä kiven raoista, joista tärkein tietenkin oli "hahlokivi", mikä oli asetettu koko yhteisön tärkeimmän päivän mukaan, niin että aurinko nousi kyseisen "hahloportin" välistä. Samoin nuo kivikehät toimivat aurinkokelloina, jotta nuo varhaisen korkeakulttuurin edustajat näkivät ajan kulumisen. Mutta ennen kuin kiviä alettiin tuoda paikoilleen, niin noihin sektorien päihin asetettiin puiset tai kankaiset tornit, joiden avulla tehtiin noiden pylonien lopullinen asettelu, jonka mukaan nuo kalliit kivet sitten aseteltiin paikoilleen.
Eli rakennusmestarit eivät varmasti halunneet uhrata noita kalliita sekä painavia kiviä, ja riskeerata kallista kuljetusta, peläten kivien kaatuvan. Näet se olisi saattanut merkitä huonoa onnea, jos kyseessä oli tuon yhteisön pyhä paikka. Tuolloin kiven kaataminen olisi saattanut merkitä epäonnea, tai ainakin se merkitsi turhaa työtä, joten asemointi oli turvallista tehdä puupölkkyjen mukaan. Nuo megaliittiset kivikehät muodostavat verkoston, jossa välissä on hiidenkiviä eli uhrikiviä, jotka osoittavat kahta kivikehää kohti, ja nuo valtavat megaliittiset muistomerkit asemoitiin huolellisesti hahlodeodroliitin avulla niin, että kahden kivikehän välillä oli suora tie.
Kuva III |
Nuo linjatiet tehtiin niin, että deodroliitin avulla pidettiin suora tie, ja hiidenkivi asetettiin tasan puoliväliin tai niin ainakin itse luulisin, joten nuo arvoitukselliset kivikehät muodostavat ikään kuin megaliittisen ajan verkoston, joiden välissä kulki viivasuoria teitä. Ja ehkä nuo hiidenkivet tai uhrikivet toimivat myös teloituspaikkoina noissa Druidien seremonioissa. Stonehenge saattoi olla jossain vaiheessa peitetty kankaalla, joka antoi sitten suojan tuulta vastaan. Ja ehkä tuota vaikutelmaa tehostettiin läpinäkyvällä lasisauvalla, johon kohdennettiin valoa peilien avulla, jolloin saatiin aikaan hieno valoilmiö. Ja jos oikein villejä mietteitä esitetään, niin ehkä noiden lasisauvojen kumpaankin päähän oli astettu peili, mistä toisessa oli reikä. Noin saatiin sitten aikaan kohti taivasta nouseva lasersäde, joka varmasti olisi hurmannut myös ympäröivät heimot.
Tuon verkoston rakentajia pidetään joko Druideina tai heitä ennen eläneenä kansana. Mutta käytän tässä heistä nimeä "Druidi", ja tuo mahtava imperiumi alkoi sitten rappeutua niin, että esimerkiksi Stonehenge oli hylätty jo ennen roomalaisten saapumista Britanniaan. Eli nuo Caesarin kohtaamat Druidit olivat oikeastaan vain kuolevan uskonnon viimeisiä edustajia, joiden valta perustui enää tarinoihin. Caesar sekä Plinius vanhempi kertoivat Druidien uskonnon vaatineen ihmisuhreja, jotka valittiiin tuomituista rikollisista, ja surmaamismenetelmänä oli elävältä polttaminen korissa tai puukottaminen, jota käytettiin nimenomaan ennustusten yhteydessä.
Aveburyn kiviä Kuva III B |
Ja ruumiista valuneen veren avulla Druidit yrittivät nähdä tulevaisuuteen. Eli tuo surmaamistapa oli samankaltainen kuin azteekkien uhrimenoissa käytetty menetelmä, missä sydän kaivettiin pois rinnasta. Tuossa kyllä roomalaisilla ei olisi ainakaan omasta mielestäni kyllä mitään sanomista, koska nuo sivistyneet lainaa puhuvat henkilöt revittivät ihmisiä kappaleiksi koirilla Colosseumilla. Samoin epäilen kyllä, että nuo tarinat druidien julmuudesta on kirjoitettu Caesarin tueksi, ja saattavat olla täysin keksittyjä, jotta suuri sotapäällikkö saisi sitten osakseen glooriaa, ja tuota asiaa tukee se, että Caesar alkoi sijoittaa Gallialaisia korkeisiin virkoihin Roomassa, joten olisivatko nuo virat olleet palkkio siitä, että nuo miehet kohottelivat Caesaria lähes jumalan asemaan?
Nuo kivikehät eivät toki olleet aina tehty kivestä, vaan myös halvempia puusta tehtyjä kehiä oli rakennettu, ja puukehät tietenkin olivat niitä, joiden avulla nuo rakennusmestarit tekivät harjoitustöitään, jotta varsinaisten kivikehien kanssa kaikki sujuisi mallikkaasti. Eli ensin druidioppilas aloitti kokeilemalla haloilla, ja hänen opettajansa kävi sitten toteamassa, että onko tuo aloitteleva druidi osannut tehdä asemoinnin oikein, ja sitten hänet päästettiin harjoittelemaan isommilla katkaistuilla puurungoilla. Tuon megaliittisen sivilisaation sosiaalisen elämän keskuksia olivat kehämäiset rakennelmat, joista pienimmät sijaitsivat kylien keskellä, ja noiden kehien merkitys on siinä, että heimojen vanhimmat ehkä istuivat niiden päällä siten, että kylätason kehissä istuivat perheiden päälliköt, sitten kyläpäälliköt kokoontuivat alueellisella kivikehällä, ja sitten nuo aluekehien miehet lähettivät edustajansa valtakunnalliselle kivikehälle kuten Stonehengeen, missä druidien valtionjohto sitten kokoontui.
Kuva IV |
Pienet kivikehät (Kuva IV) eivät olleet mitään erityisen näyttäviä rakennelmia, ja oliko niissä tapahtuvat seremoniat varattu vain drudipapistolle, joka tietenkään ei halunnut maallikoita seuraamaan omaa työtään. Eli valtiolliset kehät kuten Stonehenge sekä Avebury olivat moninkertaisia rakennelmia, mikä tarkoittaa sitä, että vain kaikkein korkeimmat päälliköt päästettiin tuonne sisimmälle kehälle, jossa tehtiin varsinaisia päätöksiä. Mutta miksi noilla aikansa etevimmillä rakennusmiehillä oli tuollainen työläs järjestelmä, joka kuitenkaan ei estänyt roomalaisia valloittamasta Galliaa sekä Britanniaa. Ja vaikka tuo valtio millä oli aikansa hienoin tieverkosto sekä ylittämätön osaaminen nimen omaan rakennustyön alalla, oli ilmeisesti täysin ylivoimainen muihin nähden, kuitenkin tuhoutui jo ennen Caesarin saapumista noihin maakuntiin, jotka hän sitten liitti Roomaan. Kuten totesin, niin Druideista tiedetään melko vähän, koska kirjalliset lähteet ovat tuhoutuneet, mutta Rooma ei tuota sivilisaatiota hävittänyt. Eli he olivat pikemminkin yhteiskuntaluokka kuin yhteneväinen kansa.
Se oli kadonnut ehkä jopa tuhat vuotta ennen Roomalaisten saapumista, ja viimeiset Druideina itseään pitäneet henkilöt katosivat kristinuskon saavuttua Britanniaan sekä Irlantiin. Noilla kansoilla oli myös taipumus rakentaa hautoja syrjäisille saarille, joissa ei vielä nykyäänkään ketään juurikaan asu. Nuo haudat on rakennettu kivestä, sekä asemoitu joissain tapauksissa niin, että kevätpäivän seisauksen aikana aurinko paistaa noustessaan suoraan hautaan. Nuo haudat ovat erittäin tarkkaa työtä, ja tehty kaivamalla ensin maa pois, jonka jälkeen nuo painavat kivet on asetettu tarkasti paikoilleen. Nuo haudat ovat mestarillista työtä, mutta ne sijaitsevat erittäin syrjäisillä saarilla Brittein saarten pääsaarten lähellä, joten nolla haudoilla käyminen on melko työlästä. Toki ne ovat sijaintinsa takia hyvin säilyneitä, ja muistuttavat hiukan Pohjois-Norjassa sijaitsevia saamelaisten asumuksia, jotka toki on tehty paljon myöhemmin kuin nuo megaliittihaudat, joista edustavimmasta päästä lienee olevan viimeisessä kuvassa esitetty Orkney-saarilla sijaitseva megaliittinen hauta (Kuva V).
Kuva V |
Comments
Post a Comment