Verkostotieteiden käyttö tiedustelussa sekä valtion vihollisten etsinnässä

Kun puhutaan esimerkiksi Facebookin kaltaisesta sosiaalisesta verkostosta, jossa esimerkiksi jokaisen maapallolla Facebookia käyttävän henkilön välillä on vain kolmesta viiteen klikkausta, niin silloin tietenkin tuo tieto on erittäin tärkeää, jos jotain henkilöä pitää jäljittää Internetin yli. Syy siihen, miksi klikkausten määrä kahden henkilön yksityisten profiilien välillä vaihtelee, koska esimerkiksi parlamentaarikoilla sekä julkisuuden henkilöillä on toisiaan kohtaan aivan eri suhde, kuin kahdella täysin tuntemattomalla henkilöllä. Jos esimerkiksi ajatellaan jonkun parlamentin puhemiehen facebook-kontakteja, niin niissä kontakteissa on erittäin paljon juuri poliittisia päättäjiä, joista muodostuu tuon virtuaalisen verkoston solmukohtia. Poliittisia päättäjiä halutaan Facebook-kavereiksi, koska nämä tuovat omalle profiilille statusta.

Moderni tietoverkkoarkkitehtuuri lähtee siitä oletuksesta, että reaalielämän sosiaalinen verkosto sekä internetissä toimiva virtuaaliverkosto on oikean sosiaalisen verkoston kaltainen, joten moderni sosiaalinen media pyrkii tarjoamaan palveluita, missä käyttäjä voi yhä pikkutarkemmin määritellä suhteensa sosiaalisessa mediassa tapaamiinsa ystäviin. Eli noita virtuaalisia verkostoja käytetään yhä enemmän ihmisten oikeiden toveripiirien selvittämiseen, jotta heille voidaan sitten esittää tarkemmin suunnattuja mainoksia, tai sitten heitä voidaan monitoroida sekä profiloida erittäin tehokkaasti, eli noiden ihmisten kirjoittamien tekstien sekä heidän jakamansa muun materiaalin pohjalta voidaan heidän poliittinen kantansa, suhteensa esimerkiksi väkivaltaan sekä älykkyytensä ja sopivuutensa joihinkin tehtäviin selvittää. Samoin sosiaalisen median avulla voidaan ihmisen liikunnallisuutta selvittää esimerkiksi mittaamalla matkapuhelimen liikkumaa matkaa GPS:n avulla.

Mutta poliittinen päättäjä on usein aikuinen henkilö, joka ei levittele mitään kirosanoja tai muuta rävähtävää sisältöä Internetiin. Rock-tähtiä halutaan myös Facebook-kavereita samasta syystä kuin poliitikkoja, mutta ne kasvattavat hiukan toisenlaisten ihmisten profiilien painoarvoa. Eli kaikki haluavat nähdä sen, mitä tuollainen rokkari kirjoittaa Facebookiin. Mutta kuka haluaa esimerkiksi terroristeja omaan Facebook-kaveriluetteloonsa? En usko että mikään islamisti oikeasti on kovin haluttu nettituttava, mutta kuitenkin joku sitten kertoo tuolle henkilölle, että kannattaako tuota Facebook-kaveria edes lähteä värväämään. Mikäli tuollaisesta ääri-islamistien harjoittamasta värväyksestä kannattaa tehdä ilmoitus, ja silloin ainakin saadaan nuo trollaustilit suljettua. Mutta se miten nuo äärijärjestöt hankkivat värvättäviä pitää tapahtua niin, että kohde on jo etukäteen tiedetty suostuvaiseksi.

Mikäli nuo järjestöt jäävät kiinni jonkun Facebook-tilin käytöstä, niin tuo tili sitten suljetaan. Joten tuon väväysvinkin antajan jäljittämiseen käytetään samoja teorioita, kuin Facebookissa toimivien ihmisten suhteiden määrittelyssä käytetään. Eli tosielämän verkosto toimii matemaattiselta kannalta samalla tavoin kuin Facebookin virtuaaliverkostot. Näin ollen jokaisen islamistien värväämän henkilön sekä äärijärjestön vinkkimiehen välillä on saman verran henkilöitä, kuin Facebookissa on klikkauksia kahden eri käyttäjätilin välillä. Ja jos jotain sosiaalisen median ohjelmistoa käyttää terroristi, niin hänen sijaintinsa saadaan helposti selville, minkä jälkeen häneen voidaan suunnata muutama laser-ohjattu ohjus.

Tätä samaa tietoa kahden ihmisen välillä voidaan hyödyntää, kun esimerkiksi seksuaalisia ahdistelijoita sekä huumekauppiaita jäljitetään Internetissä, eli ennen kuin kohteelle voidaan esittää tarjous, niin tarjouksen tekijän on tunnettava kohteensa, jotta hän ei ole poliisi. Näin ollen saattaa olla niin, että jossain tapauksissa on tuo nettiehdotuksen tekijä on tavannut kohteensa reaalielämässä tai tuntee jonkun, joka sitten on yhteydessä kyseiseen henkilöön, jotta nämä saalistajat voivat olla vakuuttuneita siitä, että tuo kohde ei uskalla mennä kertomaan asiasta viranomaisille.

elainasiaa.blogspot.fi

Ihmiset koekaniineina testeissä, jotka käsittelevät biologista sekä kemiallista sotaa

Kun puhutaan maailman vaarallisimmista sotilasoperaatioista, jotka olisivat voineet surmata jopa miljoonia ihmisiä, niin silloin puhutaan todella vaarallisesta asiasta. Jos esimerkiksi biologisen sodankäynnin kokeissa esimerkiksi pernarutolla saastutettu eläin pääsee pois koealueelta, niin tilanne voi olla erittäin kaoottinen. Toisen  Maailmansodan aikaan Porton Down testasi Operation VEGETARIAN yhteydessä esimerkiksi eläimiä sellaisella yhdistelmällä, missä ilmaan ruiskutettiin sekä pernarutto- tai tuberkuloosibakteereja että viruksia samaan aikaan, mikä sitten teki noista koe-eläimistä selvää muutamassa päivässä. Mutta ongelmia tuli nimenomaan tilanteissa, missä noita testejä tehtiin merillä olevilla laivoilla operation CAULDRON:in yhteydessä. Kyseisten kohteiden päällä räjäytettiin biologisia pommeja, joiden sisällä oli korkeasti viraalista materiaalia, eli esimerkiksi pernaruttoa sekä jänisruttoa ja joitakin viruksia.

Kun tuo ammus sitten räjähti, niin nuo eläimet saivat tietenkin tartunnan, ja kuolivat pois. Mutta ongelmia tuli sitten siinä, kun tuo räjähdyksessä vapautunut biomateriaali pääsi sitten tuulen mukana Brittein saarille, ja muutamia ihmisiä sitten altistui noissa kokeissa esimerkiksi viruksilla saastutetulle pernarutolle, mutta nämä henkilöt eivät Porton Down tutkijoiden  mukaan saaneet mitään oireita. USA:lla oli omia vastaavia ohjelmiaan, joissa esimerkiksi ihmisille annettiin LSD:tä sekä muita kemikaaleja kuten BZ- sekä kyynelkaasua. 1970-luvulla USA:n asevoimat testasi kyynelkaasun laajamittaista käyttöä sodassa, koska tuo "non lethal agent" häiritsee vihollisen toimintaa erittäin tehokkaasti.


Ja siksi Edgewood Arsenal niminen laitos alkoi kehittää project WATERBUCKET:issa CS-kyynelkaasusta versiota, joka olisi sopivaa käytettäväksi esimerkiksi rintamilla tai tunnelien puhdistamisessa vihollisista. Mutta noita CS-kaasuja pelättiin, koska joidenkin mielestä, niihin oli ehkä laitettu jotain "mausteita" kuten LSD- tai BZ-psykoaktiiveja sekä ehkä myös opiaatteja, joiden avulla vihollisen taistelumoraalia pyrittiin laskemaan. Se mikä noissa Edgewood Arsenalin kehittämissä koeasetelmassa oli moraalitonta sekä vaarantavaa, oli se että esimerkiksi taisteluharjoituksissa tehtiin kokeita, missä BZ- tai LSD:llä ladattuja pommeja pudotettiin joukkojen päälle. Tuota kemikaalia oli sekä ruudin seassa, sekä erillisissä levittimissä, joita joko irroitettiiin koneista tai sitten ne olivat kiinteitä laitteita, jotka olivat oikeasti samoja, kuin mitä maataloudessa käytetään, ja tuota psykoaktiivia oli lisätty esimerkiksi veteen, johon oli liuotettu ilmeisesti myös kyynelkaasua.

Noiden testien tarkoitus oli kartoittaa mahdollisten tappavien kemikaalien leviämistä, sekä testata sitä, että saako sotilas kaasunaamarinsa päähän, ennen kuin hermokaasu alkaisi vaikuttaa. Mutta testien moraalittomuus sekä pelkkä ajattelemattomuus on noissa kokeissa silmiinpistävää. Näet eikö kukaan tuolla Edgewood Arsenalissa käsittänyt, mitä voi tapahtua jos aseistettu henkilö saa päälleen voimakasta psykoaktiivia, joka aiheuttaa hallusinaatioita. Kun puhutaan esimerkiksi armeijasta ylipäätään, niin tuo paikka on yleensä hyvin traumatisoiva sekä stressaava. Joten nuo operation DORK-nimellä tunnetut testit tietenkin aiheuttivat kyseisiin sotilaisiin välitöntä hallusinaatioiden kehittymistä, mutta kun puhutaan siitä, että mitä jos joillekin puhkesi skitsofrenia kyseisten aineiden takia.

Mutta myöhemmin on saattanut syntyä sellaisia traumoja, joiden laatua ei kukaan osannut ennakoida. Eli jotkut väittävät, että noissa testeissä käytettyihin kemikaaleihin oli lisätty syöpää aiheuttavia formaldehydejä tai bentseniyhdisteitä. Ja ainakin yhden henkilön tiedetään kuolleen tällaisessa testissä, missä ilmaan suihkutettiin radioaktiivisia merkkiaineita operation SEA-SPRAY/LAC yhteydessä, ja kukaan ei ole koskaan selvittänyt sitä, mikä on tuon merkkianeen osuus esimerkiksi syövässä tai epämuodostumissa. Eli katso alla oleva filmi, jos tällainen tiede sekä ihmisten turvallisuus kiinnostaa.

https://www.youtube.com/watch?v=0Vpb1WaAXto

charelesfort.blogspot.fi

Älypuhelimen käytöstä sekä kiinnostavuuden vähenemisestä

Älypuhelin on hieno sekä tärkeä väline nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Ja kuten kerrotaan, niin monia asioita, mitä ennen on tehty tietokoneilla, tehdään nykyään älypuhelimilla. Esimerkiksi älypuhelimella voidaan korvata kamerat täysin, ja toki myös halpapuhelimissa on nykyään kamera, joka parantaa esimerkiksi asiakaspalvelijoiden työturvallisuutta, koska hankalasta asiakkaasta voidaan ottaa valokuva, joka lähetetään suoraan viranomaisille, jos joku sitten alkaa käydä vähän liian kuumana palvelutiskin edessä. Samoin älypuhelimen sekä mobiilisovellusten avulla voidaan henkilöä profiloida, ja siksi kaupat alkavat varmasti asentaa QR-koodeja tuotteisiinsa, jotta asiakkaasta voidaan tehdä vielä parempia profiileita, jotta juuri hänelle voidaan tehdä sellaisia tuotteita, mitkä menevät kaupaksi paremmin.

Eli noiden QR-koodien avulla voidaan tarjota tietoa esimerkiksi tuotteen kotimaista tai tuoteselosteista, mutta samalla tuo sovellus hakee tietoa käyttäjän kulutustottumuksista. Jos jonkun tuotteen tuotanto- tai sen sisältämät aineet kiinnostavat kuluttajaa, niin silloin hän todennäköisesti on kiinnostunut tuosta tuotteesta tai valtiosta, mistä se on peräisin, ja tällä tavoin esimerkiksi jos joku afrikkalainen hedelmä tuodaan merkkinoille, ja sen QR-koodi vie esimerkiksi tuota alkuperämaata käsittelevälle kotisivulle, niin silloin tuolla sivulla voi olla lenkkejä, joissa kysytään että "oletko kiinnostunut markasta kyseiseen maahan" sekä lista sine matkoja myyvistä matkatoimistoista sekä matkojen hinnoista.

Mutta toki liika somen käyttö on aina liikaa. Mutta uskon että tuo sosiaalisen median käyttö vähenee, kun henkilö on sitten vähän aikaa käyttänyt omaa älypuhelintaan, eli nuo sosiaalisen median liikakäyttäjät ovat yleensä nuoria henkilöitä, joille Internet on uusi ja upea kokemus, mutta tuota älypuhelinta voidaan verrata monella tavalla tietokonepeleihin, joista aina välillä puhutaan samaa. Eli kun tuota välinettä vähän aikaa käyttää, niin siitä häviää kiinnostavuus, eli tuo väline tai laite ikään kuin kuluu käytössä.

Sosiaalinen media on vähän kuin muutkin huvit tai muut asiat, jotka muuttuvat iän mukaan sallituiksi tai mahdollisiksi hankkia. Kun nuori saa ajokortin, niin hän ajaa varmasti hyvin paljon autoa, koska se on uutta ja kiehtovaa, mutta vanhemmiten hän sitten alkaa varmasti harkita muitakin kulkuneuvoja kuin oman auton käyttö. Samoin moni nuori ajaa aivan turhaan BC-ajokortin, koska he haaveilevat rekkakuskin ammatista, mutta se kuuluu nuoruuteen.

Silloin henkilöllä ei varmasti ole selvillä se, mitä hän haluaa elämässään tehdä, joten hän sitten tekee myös turhia hankintoja. Mutta samalla tavoin älypuhelimen uudet ominaisuudet vaikuttavat ihmiseen, ja hän sitten uteliaisuuttaan alkaa kokeilla niitä. Eli markkinointi sekä maslow'n tarvehierarkia perustuvat oikeastaan ihmisten uteliaisuuteen. Älypuhelinten markkinointi perustuu siihen, että ihmiset saadaan ostamaan ensin halpa älypuhelin, jonka kautta hänelle aletaan markkinoida sitten kalliimpia malleja.

Eli idea on siinä, että halvassa puhelimessa on Facebook, jonka kautta ihmisiä "koukutetaan" hankkimaan nopeampia nettiliittymiä, jotta he saavat sitten ladattua ottamiaan kuvia Internetiin. Ja tietenkin näin tulee hankittua ensimmäinen älypuhelin, jolla voi katsella myös elokuvia. Noissa halvoissa puhelimissa ei kuitenkaan ole muistia tarpeeksi, ja siksi sitten tuo asiakas yritetään saada kiinnostumaan myös kalliimmista malleista.

Tämä markkinointitapa muuten perustuu siihen, että asiakkaalle "sujautetaan" ikään kuin maistiainen siitä, mitä joustava sekä tehokas mobiili tietojenkäsittely voi olla. Mutta kun puhutaan puhelimen liikakäytöstä, niin kyllä se tilanne sitten normalisoituu kun tuota puhelinta sitten vähän aikaa käytetään, eli se menettää hohtonsa aivan kuten lelutkin menettävät kiinnostavuutensa, ja jäävät lastenhuoneen nurkkaan makaamaan.

elainasiaa.blogspot.com

Talouden maailmaa sekä valtioiden suhteita ohjaa informaation näkymätön käsi

Adam Smith
1723-1790
Kuva I

Kun skotlantilainen talousteoreetikko Adam Smith kehitti ajatuksen siitä, että taloutta ohjaa näkymätön käsi, keksi hän samalla informaatiosodankäynniksi kutsutun strategisen toimintamallin, joka perustuu siihen, että luotettavana pidetyssä mediassa ainoastaan väitetään jotain. Koska ihmisillä ei ole mielestään mitään syytä epäillä lukemaansa median sisältöä, niin esimerkiksi pörssilehdessä voidaan väittää jonkun yhtiön olevan konkurssin partaalla. Eli taloudellisten sekä poliittisten toimijoiden horjuttamiseen ei toki tarvitse käyttää oikeaa tietoa. Myös täysin keksityllä tiedolla voi olla erittäin suuri vaikutus, jos se esitetään uskottavassa muodossa. Ja se mikä pätee yhtiöihin pätee myös valtioihin. Eli esimerkiksi Venäjän iskukykyä esitellään näyttävästi lehdistössä, jotta ihmiset saadaan pelkäämään tuota "idän karhua".

Silloin sijoittajat alkavat vetää rahojaan pois tuosta yhtiöstä, ja se sitten aiheuttaa sen, että kyseinen yhtiö voidaan ostaa pilkkahinnalla. Samaa tekniikkaa mitä tässä äskeisessä esimerkissä käytetään yksittäistä yhtiötä vastaan, voidaan käyttää myös kokonaisia talousalueita vastaan. Eli esimerkiksi jonkun maan kykyä vastata veloistaan voidaan ryhtyä epäilemään, tai jonkun alueen pankkien vakavaraisuus voidaan kyseenalaistaa, ja jos sijoittajat sitten alkavat vetää rahojaan pois tuohon maahan rekisteröidyistä rahoitus- tai pankkialan yhtiöistä, niin seurauksena on lama.

Tällä tavoin alkoi myös EU:n suurin kriisi, mihin se koskaan on joutunut, kun mediassa alettiin kertoa siitä, että Kyprokselle sijoitetut rahat olivat vaarassa, niin silloin lähtivät nimen omaan itäsijoittajat vetämään rahojaan tuosta maasta pois, ja seurauksena oli sitten ketjuraktio, mikä johti ennennäkemättömään talouskatastrofiin. Itseasiassa tuo Kyproksen tilanne johtui siitä, että mediassa oli vuosikausien ajan puhuttu siitä, että tulossa on ennennäkemättömän syvä lama, mikä sitten tietenkin sai sijoittajat varuilleen. Eli massamedia on erittäin hyvä kanava siihen, kun halutaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Jos massamedian edustaja alkaa jakaa yksipuolista tietoa, niin häntä ei ehkä osata epäillä tiedon vääristelystä. Ja siksi esimerkiksi pörssi- tai verotietojen vääristely voi aiheuttaa todella suuria taloudellisia tappioita jollekin yhtiölle.

Kun edellinen lama 1990-luvulla syveni, niin tuota lamaa syvensi sitten sellainen tiedotuspolitiikka, jossa puhuttiin yritysten ottaneen kriisitalletuksiaan käyttöön, mikä aiheutti epäluuloja pörssimarkkinoilla. Yleensä tällaisen tiedottamisen vaikutukset kohdistuvat lähinnä lyhyen tähtäimen sijoituksiin, eli siihen osaan pörssistä, missä osakkeita ostetaan sekä myydään jatkuvasti. Tuo lyhyen tähtäimen kauppa on se osa, missä osakkeiden hintaa seurataan äärimmäisen tarkoin, ja tuo kauppa perustuu siihen, että noususuhdanteessa olevien yhtiöiden osakkeita ostetaan, ja ne myydään melkein saman tien, jotta niistä saadaan mahdollisimman suuri voitto.

Tuossa kaupassa saattaa joku henkilö tehdä miljoonia muutamassa minuutissa, ja sitten menettää seuraavassa hetkessä kaiken. Ongelmana on sitten se, miten nuo pörssipelin kohteet valitaan, eli noilla meklareilla pitää olla käytössään luotettavaa sekä ajantasaista tietoa yhtiön tilanteesta. Jos kohdeyhtiö on laskusuhdanteessa, niin silloin juuri tämän sijoituspelin ammattilaiset pyrkivät välttämään sitä. Tuota tapaa tehdä rahaa kutsutaan nimellä "kasinotalous", juuri siksi että parhaat tuotot tehdään "mustien joutsenten" tai "mustien hevosten" avulla. Eli jos sijoittaja löytää rapakunnossa olevan yhtiön, mikä alkaa nousta nopeasti, saa hän sitten tästä parhaan mahdollisen tuoton. Eli juuri tuollaisten lähes ilmaisten yhtiöiden osakkeiden nousu on kaikkein nopeinta, mutta temppu perustuu siihen,että sijoittajien usko tuohon yhtiöön palautetaan.

Se voi tapahtua esimerkiksi kehittämällä sille joku uusi ja käänteen tekevä tuote, joka esitellään tekniikan alan messuilla tai kotisivuilla. Messuilla tapahtuvalla esittelyllä on tietenkin suuri mahdollinen vaikutus, koska se kohdentuu nimenomaan yhtiöiden johtajiin, jotka tekevät noissa yrityksissä päätöksiä, tai sitten sijoittaja voi yksinkertaisesti väittää jollekin yhtiön johtajalle, että joku rapakunnossa oleva konepaja onkin joutsen ankan vaatteissa. Tällöin voi tuollainen yhtiö saada yllättäen suuren joukon uusia sijoittajia, jos ihmiset huomaavat, että vaikkapa General Motorsin johtaja on sijoittanut siihen rahojaan. Tai sitten tuon yhtiön arvoa voidaan pudottaa väittämällä, että täysin vakavarainen yhtiö on rapakunnossa, ja jos General Motorsin johtajan kaltainen keskeinen tai ainakin huomattava toimija alkaa vetää rahojaan tuosta yhtiöstä, niin seurauksena voi olla se, että sijoittajat siirtävät rahansa pois tuosta kohteesta. Myös talouden kokonaisuuksien horjuttaminen käy samalla tavoin, eli jotain maata vain väitetään rasistiseksi, tai sen virkamiehiä syytetään lahjusten otosta.

Syy miksi joku voi haluta pörssiromahdusta saattaa olla se, että kehno taloudellinen tilanne kohottaa samalla ääriliikkeiden kannatusta. Nuo ääriliikkeet tai populistiset poliittiset vaikuttajat omaavat sellaisen puhetavan, että jokaiseen asiaan löytyy helppo lääke. Eli esimerkiksi EU:sta eroaminen on näiden poliittisten vaikuttajien mielestä loistava ratkaisu työttömyyteen sekä talouden huonoon tilaan. Mutta näiden poliittisten populistien tekniikkaan kuuluu tietenkin myös pelottelu, eli esimerkiksi jokaista Venäjän tekemää ohjusten siirtoa sekä laivojen yli tapahtuvaa lentoa esitellään maailmalle, jotta kaikki sitten ymmärtäisivät pelätä noita idän taistelukoneita, ja tietenkin näillä ihmisillä on kaikkeen ratkaisuna se, että maassamme aletaan sensuroida esimerkiksi sosiaalista mediaa.

Toki monilla  päättäjillä varmasti on ollut haaveena se, että esimerkiksi EU:ssa kiellettäisiin vaikkapa verotietojen julkistaminen, eikä muutenkaan olisi varmaan pahitteeksi kieltää myöskään johtavien liikemiesten sekä poliitikkojen tekemisten kommentointia Internetissä, mutta jos poliitikko alkaa pyydellä sensuuria, niin hän tekee silloin poliittisen itsemurhan, joten totta kai Turkin presidentin kautta on parempi hakea ennakkopäätöstä oikeudesta siitä, että poliitikkoja koskevaa pilkkaamista ei saa enää sallia. Samoin myös verojärjestelyjä koskeneessa"Panaman jutussa" nostettiin esiin hyvin
paljon johtavien poliitikkojen nimiä, jotka ovat tehneet erilaisia verojärjestelyjä.

Näin yritetään päättäjiin vaikuttaa, jotta he sitten alkaisivat säätää lakeja, joilla Internetin sensuroimisesta tehdään mahdollista. Samalla esimerkiksi työnantajia kannustetaan sensuroimaan sosiaalista mediaa, jotta kenenkään ei tarvitse kuunnella tai katsella itseen kohdistuvaa pilkkaamista, eikä kukaan johtaja varmasti halua kuulla kotonaan sitä, kuinka ikävästi hän työntekijöitään kohtelee. Eli koko tuo trollaus saattaa oikeasti johtua siitä, että on paljon ihmisiä, joiden etuna on se, että median huomio kääntyy kohti sotakalustoa eikä suinkaan kohdistu heidän verojärjestelyihinsä, eikä muuhunkaan epäasiallisen liiketoimintaan. Joten on paljon mukavampi kohdentaa huomio venäläisiin hävittäjiin kuin eräiden ihmisten tapaan hoitaa liiketoimia sekä tehdä verojärjestelyjä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Oliko Hercule Poirot oikeasti elänyt ihminen vai pikemminkin Agatha Christien omakuva?

Agatha Christie (os. Miller) DBE
1890-1976
Kuva I

Kun puhutaan yhdestä dekkarihistorian tunnetuimmista etsivistä eli Hercule Poirotista, niin voidaan kysyä, että onko hän oikeasti elänyt ihminen? Kun ajatellaan tuota belgialaista salapoliisia ehkä hiukan naismaisena hahmona, niin pitää muistaa se, että etsivä Poirot on naisen kirjoittama hahmo, jonka on luonut maailman kuulu dekkaristi Agatha Christie, jonka henkilögalleriaam kuului myös neiti Marple, joka oli ensimmäisiä naispuolisia salapoliisiromaanien päähenkilöitä. Mutta Poirot eroaa Marplesta siinä, että hänellä oli apunaan kapteeni Hastings. Marple taas toimi yksin, tai ainakaan Christie ei kirjoittanut eli luonut hänelle vakituista avustajaa.  Kun Agatha Christie kirjoitti noita hahmojaan, niin hän unohti mainita sen, että tarkoittiko Hastingsin kapteenin arvo siis poliisin vai armeijan kapteenia. Britannian poliisivoimissa "kapteeni" vastaa ylikomisariota, joten tuo asia jää noissa kirjoissa avoimeksi. Todellisuudessa Hastings on pikemminkin henkivartija tuolle pienelle belgialaiselle etsivälle, joka saattaa olla toiminut myös osittain Mikki Hiiren esikuvana.

Mutta kun ajatellaan Poirotia sekä Hastingsia, niin uskon että noissa hahmoissa on käytetty esikuvina Agathaa itseään sekä hänen aviomiestään eversti Christietä, joka varmasti oli Agathasta iso ja vahva mies. En tiedä että missä joukoissa tuo eversti palveli, mutta epäilen että kyseessä oli sotilastiedusteluun kuuluva upseeri. Näet yleensä tavallisten upseerien vaimojen esillä oloa julkisuudessa ei katsottu tuolloin kovin hyvällä, enkä ole kovin varma siitä, että oliko tuossa pariskunnassa se ujompi osapuoli oikeasti Archibald vai Agatha.

Joten uskoisin, että eversti Christie oli tuolloin palvellut tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, jossa oli enmmän tilaa omille ajatuksille sekä individualismille kuin jossain kaartinrykmentissä tai RAF:n koulutuslaivueessa. Mutta toki hänen odotettiin käyttäytyvän kuin upseerin. Archibald Christie oli siis ilmavoimien upseeri, jonka kanssa nuori Agatha meni naimisiin Ensimmäisen Maailmansodan aikana eli vuonna 1914 . Ja tuo pari sitten erosi vuonna 1928, ehkä siitä syystä, että Agatha oli upseeri vaimoksi hiukan epäsovinnainen. Kuitenkin avioeron jälkeen hän sai käyttää entisen aviomiehensä nimeä, mikä varmasti oli tuolloin hiukan omituista. Tuo nimi oli näet upseerin perheen nimi, ja se olisi normaalisti pitänyt vaihtaa pois.

Toki hän oli täydellinen edustusrouva, joka piti hyviä puheita, tai ainakin luulen niin, koska ne mainitaan erityisesti Christien pariskunnan  Niilin matkan yhteydessä, mutta saattaa olla niin , että Archibald Christie tuli kateelliseksi näistä asioista. Eli kirjoittiko Agatha myös miehensä  pitämät puheet, joita hänen piti upseerikerholla tietenkin esittää. Ja vuonna 1927 heidän tiensä erosivat, ja tuo ero saattoi johtua siitä, että Agatha tienasi melko hyvin, mikä sitten aiheutti "huumoria" tuon miehen upseeritovereiden keskuudessa.

Eli hän saattoi kuulla vitsejä siitä, kuinka tuo vaimo maksoi hänen kotinsa.Mutta mistä tuo kuuluisa kirjailija sitten sai ideat omiin kirjoihinsa? Työskentelikö tuo nainen sitten itse poliisissa, tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, kun hän sitten noita kirjojaan kirjoitti? Hänen ansionsa kirjailijana ovat todella suuret, ja hänen kertomuksensa viitoittivat aikoinaan tietä dekkareille, jotka ovat todella toden tuntuisia. Hän kuitenkin noudatti kirjoissaan perinteistä Sherlock Holmesista tuttua tyyliä, eli mitään kovin toiminnallisia ne eivät ole, mutta mukavaa lukemista nuo kirjat kuitenkin edelleen ovat. Mainittakooon, että Agthalla oli korkea kunniamerkki, DBE, jonka merkityksen voi jokainen lukea alla olevasta linkistä, eli aika tunnustettu tuo henkilö kuitenkin oli.

DBE:n merkitys Iso-Britanniassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Order_of_the_British_Empire

Tutkijoilla ei ole ystäviä eli miksi J. Edgar Hooverilla oli niin paljon valtaa?

J (John). Edgar Hoover
(1895-1972)
Kuva I

John tai oikeastaan  J. Edgar Hooverin (1895-1972) (Kuva I)  kerrotaan 18-vuotiaana kirjoittaneen päiväkirjaansa, että hänellä ei ollut ystäviä. Joidenkin mukaan taas Heinrich Himmler kirjoitti nuo sanat, mutta nämä miehet olivat oikeastaan samassa asemassa omien maidensa poliisipäällikköinä, mutta mitään yhteistä GESTAPO:lla sekä FBI:llä ei kuitenkaan ole. Eli FBI halusi oikeasti tutkia rikoksia, ja suoritti tutkimuksensa usein varoen sekä hankkien oikeaa tietoa epäillystä. GESTAPO taas hakkasi epäiltyjä sekä pakotti heitä tunnustamaan tekoja, joita he eivät olleet oikeasti milloinkaan tehneet. Siinä sitten esimerkiksi moni rikollinen pääsi pakoon, kun nuo valtakunnan poliisit eivät viitsineet edes tarkistaa sitä, että oliko pidätetty eli lähinnä juutalaisuudesta epäilty edes puhunut puhelimeen, mistä oli sitten äänitetty joku nauha. Eli GESTAPO:n toiminnan vesitti sen keskittyminen lähinnä juutalaisten hutkimiseen.

 Ja uskon että kenelläkään olisi ollut mitään haluakaan päästä FBI:n päällikön sekä kaikkien yhdysvaltain rikostutkijoiden esimiehen ystäväksi. Kun ajtellaan esimerkiksi Hooverin roolia liittovaltion hallinnon ylimpänä kurinpitäjänä sekä laillisuuden valvojana, niin en usko että hänellä edes oli oikeita ystäviä ollenkaan. Vaikka tuo mies, jonka nimestä tuli pölynimurin synonyymi oli hyvin arvostettu sekä kunnioitettu mies, jonka valta perustui nimenomaan tarkkaan tutkimukseen sekä pikkutarkkaan todisteiden arviointiin, niin hänen ystäviinsä saattoi sitten Mafia päästä iskemään, ja liittovaltiossa oli paljon ihmisiä, jotka halusivat tuon miehen eroa

Kuitenkin hän jatkoi FBI:n päällikkönä sen perustamisesta asti vuodesta 1923 aina kuolemaansa asti vuonna 1972. Hänestä kerrotaan enemmän tarinoita kuin kenestäkään poliisista missään maassa, ja hänen valtansa jopa oikeusministeriin oli legendaarista. Koskaan ei hänen toimintansa oikeutusta eikä käyttämiään metodeja kyseenalaistettu, eikä häntä koskaan syytetty mistään rikoksesta. Kuitenkin hän on koko liittovaltion kiistellyin hahmo, jonka monet sekä nostavat jalustalle, että samalla kiroavat tuon lakipykälien tuijottajan alimpaan helvettiin. Ironisinta tuon miehen toiminnassa on se, että kaikki tiesivät hänen rikkovan lakeja salakuunnellessaan tuomareita sekä johtaessaan FBI:tä eli Federal Bureau of Investigation-nimistä laitosta rautaisella otteella, ja erikoisinta on se, että kukaan muu FBI-mies tai nainen ei koskaan käyttänyt valtaansa väärin. Tai ainakaan ketään ei koskaan olla noista COINTELPRO-nauhoista syytetty, ja toki Hoover myönsi tuon operaation, mutta perusteli sen siten, että epäili tuomareiden työskentelevän Ku Klux Klanin hyväksi.

Kun puhutaan FBI:n asemasta USA:n lainvalvontajärjestelmässä, niin se vaikuttaa hiukan erikoiselta. Mutta kun tarkemmin katsotaan asioita, niin FBI:n järjestelyissä on otettu huomioon sellainen mahdollisuus, että esimerkiksi Mafian mies pääsisi Valkoiseen taloon eli USA:n presidentin virkaan. Kun puhutaan tuon laitoksen erosta esimerkiksi monen maan poliisilaitokseen, niin se varmasti on joidenkin ihmisten mielestä ollut vierasta, että laitosta mikä uhkaa esimerkiksi USA:n johtavien poliitikkojen asemaa, mikäli he jäävät kiinni rikoksesta. ei olla lakkautettu. FBI:n toiminta on sikäli erikoista, että sen toiminta perustuu lakiin, ja kyseisen tutkimuslaitoksen tehtäviin kuuluu nimenomaan rikostutkinta, ja se tekee FBI:n työntekijöistä likipitäen koskemattomia.

Näet jos esimerkiksi oikeusministeri erottaa FBI:n päällikön tai jotain tapausta tutkivan agentin, niin silloin tietenkin herää aina sellainen kysymys, että onko tuolla ministerillä jotain salattavaa? Mitään syytä yhdenkään agentin tai poliisin erottamiseen ei pitäisi olla, jos he noudattavat lakia tutkiessaan rikoksia. Kuitenkin joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi demokratiaa tukee sellainen ajattelutapa, että poliitikkojen tai korkeiden upseerien pitäisi saada ikään kuin lupalappu kaikkeen. Eli kun oikeusministeri ei aikoinaan erottanut Hooveria eikä myöskään hänen kakkosmiestään FBI:n sisäisen turvallisuuden johtajaa Clyde Tolsonia, vaikka esimerkiksi "todisteita" heidän homoseksuaalisesta suhteestaan esitettiin monissa medioissa, niin tämä kaksikko jatkoi laitoksen johdossa kuolemaansa asti. Toki esimerkiksi YK:n päämajassa USA:n presidenttiä yritettiin neuvoa siitä, mitä "oikeissa demokratioissa" tapahtuisi, jos joku poliisi olisi käyttäytynyt kuin Hoover.

Eli ongelma oli siinä, että vaikka FBI salakuunteli esimerkiksi tuomareita, niin kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa Hooverin valtaa, koska esimerkiksi tuomarien vaimojen siivousyhtiöt olivat ilmeisesti etelässä melko kysyttyjä, ja jos FBI olisi saanut tuomarin kiinni välimiehenä toimimisesta omissa jutuissaan, tai siitä että rikolliset olisivat tunnustaneet rikoksia noille miehille, niin silloin olisi saattanut tulla tuolle tuomarille kuumat oltavat. Eli lakimiehen tulee aina kertoa tuomarille, jos asiakas tunnustaa hänelle rikoksen, mutta jos tuomari ottaa lahjuksia, niin seuraukset ovat todella vakavia. Joten voidaan kysyä sitä, että saiko FBI tietää tällaisesta toiminnasta, kun se suoritti COINTELPRO-salakuunteluoperaatiota? Eli mitä sitten luki noissa salaperäisissä "johtajan henkilökohtaisiksi" merkityissä asikirjoissa, jotka Tolson hävitti hooverin kuoleman jälkeen? Samoin mitä tapahtui esimerkiksi Hooverin salaperäiselle  muistikirjalle, jonka Tolson otti haltuunsa valvoessaan Hooverin kodin tyhjennystä hänen kuolemansa jälkeen?
pseudotiedetta.blogspot.fi

Filosofian olemuksesta sekä humanismista eli miksi Sokrateen täytyi kuolla?

Humanismi ei ole humaanien tieteiden synonyymi. eikä sosiologia eli sosiaalisten suhteiden tiede ole mitenkään erityisen miellyttävä tieteenala. Vaikka psykologiaa eli ihmismielen tutkimusta sekä käyttäytymispedagogiaa pidetään jotenkin pehmeänä tieteen alana, niin todellisuudessa kyseessä on lähinnä tieteenala, minkä avulla valitaan esimerkiksi poliisipäälliköitä sekä vankilanjohtajia. Sosiologien sekä psykologien tehtävänä on esimerkiksi vankeinhoidossa luoda sellaisia toimintaryhmiä, että nämä eivät pysty kapinoimaan. Myös puolustusvoimien sekä poliisin henkilökunta valitaan psykologisin perustein, eli heidän asenteensa rikosta kohtaan pitää olla erittäin kielteinen.

Kun puhutaan Platonin luolavertauksesta, niin siinä kerrotaan ihmisistä, jotka istuivat koko ikänsä luolassa, ja katsoivat varjoteatteria sen seinästä. näin ollen he näkivät vain vääristyneitä hahmoja ulkomaailmasta. Monet pitävät tuota vertausta pelkästään mielikuvituksen tuotteena, mutta voin kyllä sanoa, että tuo Platonin vertaus saattaa olla kuitenkin peräisin oikeasta elämästä. Jos puhutaan siitä, että ehkä tuo Platon on oikeastaan Sokrateen taiteilijanimi, niin silloin kyseinen luolavertaus saattaa olla kuvaus siitä, miten tuolloin henkipatot eli kaupungista karkoitetut henkilöt elivät. He saattoivat istua päivät luolassa, mistä muut eivät heitä löytäneet, ja käydä ulkona vain pimeän tullessa keräämässä  ruokaa. Tai sitten nämä luolassa elävät ihmiset olivat poliittisia vankeja, jotka saivat elää, jos eivät näyttäytyneet julkisesti.

Kun ajatellaan tuota aikaa muinaisessa Kreikassa, niin silloin ei tiedettä ja tutkimusta säädellyt mikään laki, ja tuon takia epäilen, että tuo Platonin luolavertaus saattaa olla kuitenkin osittain totta. Eli noita poliittisia vankeja, joita esimerkiksi Sokrates olisi ollut varmasti käytettiin työvoimana. Sokrates sai aikoinaan tuomionsa "ateenan demokratian pettämisestä", joten hän varmasti oli poliittinen rikollinen. Ja mikäli noilla poliittisilla rikollisilla oli lapsia, niin heitä ei varmasti myöskään päästetty Ateenan kaduille kertomaan Perikleen kaltaisten miesten salaisuuksia. Näet poliittinen rikollisuus on syntynyt siksi, että joku henkilö tai henkilöryhmä haluaa peitellä jotain. Joten täytyy aina miettiä sitä, miksi Sokrates sai aikoinaan tuon tuomion?

Ja miksi Ateenan johto sitten päätyi tuohon rangaistuksista kovimpaan, eli kuolemantuomioon? Kyseinen rikos olisi ollut Ateenan demokratian kiistäminen, ja siitä oli rangaistusasteikkona sakko tai pahimmillaan kuolemanrangaistus. Eli käytössä oli hyvin laaja asteikko, minkä tarkoitus oli tukea Ateenan demokratiaa, joten kysymys kuuluu niin, että ketä Sokrates sitten uhkasi? Kenen maine oli kyseessä, kun noin kamala tuomio piti antaa?  Oliko joku noista Ateenan suurista pojista, kuten ehkä Perikles sitten oikeastaan jättänyt taistelukentän kesken taistelun, tai ehkä tehnyt Peneloponnesolaissotien aikaan yhteistyötä Ateenan vihollisten kanssa, koska tuo tuomio Akropoliilla tuolloin kauan sitten oli erittäin kova.

Tuomion kovuus kertoo siitä, että Sokrateesta tehtiin varoittavaa esimerkkiä muille Ateenalaisille, jotta nämä ymmärtäisivät, että Perikleelle sekä Demokritoksille ja muille Ateenan johtajiksi itsensä nimittäneille henkilöille ei ryttyillä, eikä heitä saanut tietenkään arvostella eikä heidän motiiveitaan epäillä, joten kukapa muu kuin tuo pömppömahainen, avojaloin kulkeva säädytön filosofi, ainainen epäilijä olisi ollut parempi rooliin, minkä nuo ateenan johtajat olivat hänelle varanneet. Tuolle miehelle valittiin osa julmassa näytelmässä, missä kansalle opetettiin se, että Ateenan johtoa ei saanut koskaan kritisoida eikä heistä saanut levitellä mitään ikäviä juoruja.

Sokrates valittiin uhriksi, koska hän oli sen verran tunnettu, mutta samalla hiukan boheemi hahmo tuossa demokraattisessa kaupungissa. Eli kyseessä oli oikeastaan aikansa rock-tähti, jonka kertomuksia haluttiin kuunnella, joten hänen rankaisemisensa tietenkin oli monien ihmisten elämään vaikuttava suoritus, ja tuohon sitten varmasti kaikki muutkin yhtyivät, koska laki oli laki, ja sitä oli varmasti kaikkien toteltava. Samalla tuli täyttyneeksi kuolemantuomion syvin olemus, eli kun tunnettu toisinajattelija eli "räksyttäjä" saatiin surmattua, niin ihmisten mieliin saatettiin pelko siitä, mitä seurauksia tuollaisella rikoksella eli tässä tapauksessa ateenan johdon motiivien sekä yltäkylläisen elämäntavan kyseenalaistamisella voi olla.  Näin ollen ateenan valamiehet sitten päättivät näyttää kaikille, että kuka on Ateenan todellinen herra, jonka vaikuttimia ei kukaan saanut epäillä.

Koska he olivat tuon tuomion antaneet, niin toki silloin piti myrkkymalja täyttää, koska Ateenan suuren valamiehistön käskyvaltaa ei sopinut tietenkään kyseenalaistaa, koska se oli laitonta. Pitihän rahvaalle opettaa se, että heidän paikkansa oli pellolla raatamassa, kun ateenan eliitti hoiti kaupungin ajatelupuolen, eli kiisteli siitä, minkä väriseksi joku temppeli piti maalata. Ja toki tuo Peneloponnesolaissota oli siihen aikaan iso juttu, ja sillä varmasti myös tehtiin rahaa. Samoin jotkut poliitikot varmasti kohottelivat omia asemiaan vetoamalla tuossa sodassa saatuihin ansioihin, ja tietenkin he myös teettivät omia puheitaan sofisteilla, jotta kansan suosio olisi taattu. Ja varmasti noihin puheisiin livahti myös asioita, mitkä eivät ole totta. Ja jos noita asioita sitten alettiin epäillä, niin silloin saattoi poliitikon maine mennä, ja hän saattoi myös joutua vastaamaan tällaisesta valheesta.

Ja jos puhutaan siitä, että Sokrates taisteli heloottina eli jalkaväen sotilaana tai falangimeihenä, niin hän tietenkin näki paljon asioita, mitä ei ehkä Perikles tai joku muu halunnut muiden näkevän. Uskon että nuo suuret sotapäälliköt liikkuivat ratsain, ja miehet kävelivät heidän perässään. Se tietenkin aiheutti vihaa noissa miehissä, jotka kompuroivat eteenpäin raskaine varusteineen. Ja ehkä tuo Perikles tai joku muu suurista päälliköistä sitten lähti pakoon todellisessa tilanteessa, ja toki ratsumiestä on helppoa seurata. Joten ehkä tuo asia sitten alkoi paljastua, ja nuo Ateenan johtajat alkoivat siten pelätä tutkimuksia, mikä johti siihen, että he päättivät vaientaa epäilijät surmaamalla Sokrateen, jotta muut pelkäisivät näitä suuria jotajia enemmän, ja olisivat hiljaa heidän toimistaan sekä motiiveistaan.

pseudotiedetta.blogspot.com