Internetin sensuurista sekä sen puolueettomuudesta, eli tuo tiedotuksen neutraliteetti on hyvin subjektiivinen käsite.

Internetin puolueettomuus tietenkin on kaikkia ihmisiä kiinnostava asia, joka varmasti aiheuttaa mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi täydellisen vapauden puolustajat perustelevat kantaansa, niin silloin voidaan kyllä heidän kantaansa yhtyä. Internetin avulla voivat myös ne ihmiset joita muuten ei kuunnella tuoda esiin omia mielipiteitään, ja samoin nettisensuuri on askel kohti totalitarismia. Internetin avulla on tuotu ihmisten eteen paljon asioita, joita muuten varmasti ei kukaan olisi koskaan edes nähnyt. Mutta tietenkin kaikella vapaudella on myös hinta, joka siitä on maksettava.

Eli nettikiusaaminen sekä "vihakirjoittaminen" joista jälkimmäinen tarkoittaa yleensä ihmisiin sekä kansanryhmiin kohdistuvan vihanlietsonnan sekä yllyttämisen poliittiseen sekä etniseen väkivaltaan. Muistakaa että maailmassa on monia maita, joissa kaikkea tiedotusta kontrolloidaan. Mutta noissa maissa yllytetään jatkuvasti hyökkäämään esimerkiksi uskonnollisten vähemmistöjen kimppuun, ja samalla niiden valtioiden suhtautuminen ihmisoikeuksiin on hyvin nuiva. Samalla myös esimerkiksi toimittajien asenne sensuuria kohtaan saattaa olla sellaista, että esimerkiksi vain heidän tai heidän työnantajiensa  tukemilla poliitikoilla tai toimintatavoilla on mahdollisuus päästä televisioon, ja samalla esitetään vain yksipuolisia näkökohtia jostain asiasta, kuten esimerkiksi korkeakouluopintojen maksullisuudesta, josta televisioon löytyi vain lukukausimaksuja puolustavien ihmisten näkemyksiä, eikä asiasta esitetty yhtään kriittistä lausuntoa.

Yleensä tämä kuitenkin käsittää myös vaikkapa muslimimaista tulevan yllytyksen ryhtyä islamistien marttyyriksi. Kun noita jälkimmäisiä asioita taas tarkastellaan länsimaisten näkökulmasta, niin silloin puhutaan vähemmistön yllyttämisestä toimimaan laillista yhteiskuntajärjestystä sekä esivaltaa vastaan. Kun keskustellaan sensuurista, niin silloin usein unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi terroristit sekä erilaiset muut väkivaltaan turvautuvat ääriryhmät mielellään piileksivät sananvapauden takana, ja tietenkin sellaista käsitettä kuin "sanan ja ilmaisunvapaus" on kautta aikojen käytetty poliittisten vastustajien uhkaamiseen, eli esimerkiksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat uskaltaneet puhua jostain äärijärjestöstä pahaa on uhattu väkivallalla, ja sitten tietenkin tuota uhkausta on tehostettu esimerkiksi "Fatwalla", joka tietenkin on välitetty jokaisessa maailman tiedotusvälineessä.

Samalla on kiltisti kerrottu esimerkiksi sellainen asia, että mistä tuon "Fatwan" saanut henkilö on löydettävissä. Tällä viittaan erittäin  ikävään tapaukseen, missä kirjailija Salman Rushdie sai kyseisen tappomääräyksen niskaansa. Ja samaa tietenkin on tehty, kun vaikkapa jostain rikollisesta poliisista on kirjoiteltu Internetiin. Osassa näistä kirjoituksista on ikään kuin vihjattu siitä, että niille, jotka uskaltavat kyseisestä henkilöstä jotain sanoa, voi odottaa hyvin ikävä kohtalo. Kuitenkin suuri osa maailman "vihakirjoittajista" ovat varmaan muita kuin Suomalaisia. Ainakin ennen niin mielellään toimittajat esittelivät ihmisille sellaisia kuvia, missä huudetaan "kuolemaa lännelle" tai yllytetään esimerkiksi surmaamaan joku tietty ihminen , joten kyllä tällaista asiaa voidaan sitten tarkastella sellaiselta kannalta, että tuossa tapauksessa oli kyse muusta kuin tasapuolisesta tiedottamisesta.

Kun puhutaan "vihakirjoittamisesta", niin pitää muistaa, että tuota rikosta ei ole maamme rikoslaissa, vaan yleensä tuolla tarkoitetaan kansanryhmään tai yksilöön kohdistuvaa  yllyttämistä väkivaltaan tai jotain muuta  halventamista. Ja tällaisten tapausten takia voidaan sitten kysyä, että pitääkö jokaisen maailman ihmisen saada äänensä kuuluviin Internetissä? Eli pitääkö siellä jokainen tappomääräys esittää, mitä joku kaheli esittää? Kun puhutaan esimerkiksi vasemmiston mielenosoituksista jossain huippukokouksessa, niin silloin kyllä itse olen sitä mieltä, että kyllä tuolloin on menty vähän liian pitkälle, kun noita asioita ikään kuin ihannoidaan. Noissa mellakoissa on usein sellainen aspekti, että ensin aloitetaan rauhallinen mielenosoitus, minkä jälkeen siellä sitten aletaan rikkoa ikkunoita sekä heitellä polttopulloja. Tuon jälkeen sitten alkaa kyynelkaasu lentää, ja siitä saadaan loistavia kuvia televisioon.

Samoin olen kovin hämmästynyt siitä, kuinka joku massamurhaaja saa sitten lehdistön edustajan sympatiat puolelleen, ja ennen kuin hän on päässyt edes vankilaan, niin jokaista hänen puolustuksensa lausuntoa ikään kuin esiteltiin mediassa. Tuollaisten ihmisten tukeminen ei varmasti sitten ainakaan mitään sananvapautta palvele. Tuohon sananvapauteen on kuulunut myös sellaiset vihjaukset, missä jotain kirjoittajaa tai muuten johonkin "pyhään asiaan" suhtautuvaa henkilöä halvennetaan tai hänen vihjataan olevan esimerkiksi jotenkin rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. Samoin hänen sähköpostejaan, salasanojaan tai osoittaan jaellaan tietenkin Internetissä, jotta muutkin näkevät, kuka on netti trollaajien komentaja, eli informaatiosodankäynnin "tulenjohtaja". Kun tuohon sitten lisätään se asenne, mikä tietyillä toimittajilla on Vladimir Putinia kohtaan, niin sitten olisi varmasti loistava ajatus järjestää seuraava G-20 kokous Moskovassa, jossa sitten varmaan osataan tuollaisten ihmisten kanssa keskustella sivistyneesti.

Ja tietenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että tietenkin maailman ykkösjohtajan asemaan ollaan asettamassa tuota rakentavasti käyttäytyvää Vladimir Putinia, niin tietenkin noiden asioiden takia olisi hyvä, että Internet olisi täysin puolueeton, niin siellä voitaisiin sitten näyttää kaikkea sellaista, mitä ei koskaan ennen olla nähty. Tuolla tarkoitan sitä, että esimerkiksi pari Isisin teloitusvideota varmaan auttaisi asiaa, kun aletaan kirjoitella sananvapaudesta. Siinä olisi sitten todellinen syy lopettaa sellainen asia, kuin julkaisuvapaus mikä on tietenkin vain suhteellinen käsite. Niin kauan kuin se on palvellut esimerkiksi toimittajien  poliittisia tarkoitusperiä, niin silloin tietenkin sitä on hyvä tukea. Joten siellä olisi mukavaa varmaan julkaista kaiken maailman tappolistoja sekä valtionpäämiehiin ja liike-elämän johtoon kohdistuvia uhkauksia, jolloin taas voidaan maailman nuorisoa syyttää kaikesta pahasta.

Sipilän hallituksen suosiosta sekä siitä, millaiseen ryöpytykseen hän heti uransa alussa joutui

Sipilän hallitukseen ollaan tietenkin hyvin tyytymättömiä, koska ihmiset odottivat siltä liikoja. Eli häneltä odotettiin sitä, että tuo ”yrittäjien ja perussuomalaisten” hallitus korjaisi kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat käden käänteessä. Siltä odotettiin sitä, mikä on mahdotonta, eli eroa EU:sta ja muuta vastaavaa toimintaa, jolla työttömyys olisi silloin pudotettu puolella. Kuitenkin tämä asia on jotenkin ollut tälle hallitukselle erityisen hankala aihe, koska esimerkiksi suuryrityksiä palvelee erityisen paljon tämä EU:n tarjoama työvoiman vapaa liikkuminen tällä yhteistalousalueella, ja tietenkin myös Kreikkaan maksettuja varoja käytettiin mediassa siihen, että maamme hallitus olisi irtaantunut tuosta yhteistalousalueesta, ja muutenkin Sipilää painostettiin todella voimakkaasti irroittaman maamme tuosta unionista.

Samoin tietenkin valuutan sekä tavaran vapaa liikkuminen palvelee nimenomaan suuria yrityksiä, joiden toiminta perustuu korkean teknologian tai jalostusasteen tuotteiden myymiseen ulkomaille. Ja samoin esimerkiksi perussuomalainen liike sai sellaisen opetuksen poliittisesta päätöksenteosta, mitä se ei varmaan koskaan tule unohtamaan. Nimittäin on helppoa arvostella muiden tekemiä päätöksiä, mutta missään nimessä niiden tekeminen ei ole  mitenkään kovin mukavaa eikä helppoa, varsinkin kun kaikilla on vähän oma näkemys noista asioista.

Kun puhutaan siitä, että tulemmeko eroamaan EU:sta vai emme, niin silloin taas ryhdytään puhumaan sellaisista asioista, kuin että mitä jos vaikka saisimme tuolla tavoin luotua työpaikkoja ”ihan oikeille suomalaisille”, mutta mitään muuta sitten ei ihmisille ole tarjoilla. Jos me eroamme EU:sta, niin toki silloin voimme taas luoda muutamia työpaikkoja rajavartiostoon mutta se tuskin meidän talouttamme mitenkään auttaa. Näet työttömien suuri määrä ei ole valtiolle mikään ongelma, vaan se että heidän elättämisensä maksaa rahaa, jota valtiolla ei loputtomiin ole. Se että esimerkiksi nuo työttömyyskorvaukset muutetaan eläkkeiksi, on todella vastuutonta, koska tuolloin ei työttömällä ole sitten edes teoreettista mahdollisuutta työllistyä, ja jos taas työttömyyskorvaus muutetaan sellaiseksi, että sillä ei edes kukaan elä, niin se sitten tuo eteen rikosaallon mahdollisuuden.

Jos työpaikan ottaminen on pakollista aina, kun työvoimatoimisto sitä ehdottaa, niin tietenkin silloin mennään oikeaan suuntaan, mutta silloin eteen tulee ongelmia sellaisesta asiasta, että jos ihminen ei omaa mitään motivaatiota työhönsä, niin silloin hän saattaa ryhtyä hajottamaan työpaikalla paikkoja, jotta pomo sitten potkii hänet pihalle. Tuolloin saattavat rahalliset vahingot nousta moninkertaiseksi, kun työläinen saapuu töihin juovuksissa tai muuten hajottaa paikkoja, kun hän hutiloi koneen kanssa tai sitten muuten paiskoo tavaroita. Ja jossain vaiheessa sitten jokainen meistä saa tarpeekseen työpaikasta, jossa työpäivä merkitsee jatkuvaa huutamista sekä ylenkatsetta muiden taholta.

Lopulta ihminen vain jättää tulematta töihin, vaikka suomen laki sanoisi asioista mitä hyvänsä. Kun puhutaan Sipilän hallituksesta, niin se joutui, välittömästi virkkaan astuessaan todella kovan mediaryöpytyksen kohteeksi, missä sitä painostettiin eroamaan EU:sta sekä sitä myös painostettiin asettamaan korkeakoulut maksullisiksi, ja toki media ajoi tuolloin voimakkaasti sitä kantaa, että tuo korkeakoulujen maksullisuus olisi jotenkin pelastanut maamme talouden. Eli jokaisessa uutisessa sitten jaettiin sellaisia numeroita, kuinka paljon korkeakoulutus maassamme tulee veronmaksajille maksamaan.

Myös esimerkiksi tiedotusta hoidettiin siten, että ihmisille kerrottiin, että kuinka paljon lukukausimaksut sitten helpottaisivat opiskelijoiden elämää. Toki silloin otettiin aseeksi se, että kaikkialla muuallakin on tapana periä lukukausimaksuja yliopistoista. Ja mitään muuta kantaa ei asioissa voinut olla, kun erilaisia maistereita marssitettiin median eteen kertomaan, kuinka paljon voisi yliopisto pyytää noilta opiskelijoiltaan rahaa, ja silloin tietenkin kerrottiin myös, että ”insinöörejä on maassamme hiukan liikaa”, ja että kaikille ei riitä sitten töitä, kun he valmistuvat, mutta se oli kuitenkin ainutkertaista, että maassamme otettiin voimakkaasti sellainen kanta, että kaikki yliopistot tulisivat maksulliseksi, ja mitenkään pienistä summista ei ollut kysymys, vaan 36 000 euron maksusta lukukaudessa.

Mutta kuten huomasimme, niin silloin kuitenkin alettiin miettiä, että jos vain valtiollisia työpaikkoja olisi tarjolla, niin silloin se vain lisäisi talouden alijäämää. Kun mietitään kuntouttavaa- tai tuettua työtä, jossa teetetään ihmisille ikään kuin orjatyötä, niin se varmasti on joillekin syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden työkyvyn kannalta upea asia. Mutta samalla esimerkiksi kaupunkien polkupyöräkorjaamot, joissa sitten joku ihminen tekee työtä alle kympillä päivässä varmasti vie samalla työpaikkoja oiekasti kannattavilta polkupyöräkorjaamoilta, vaikka kaupunkien työsaleilta ei saa tavallinen ihminen hakea polkupyörää, vaan jos tuo mielellään romuosista kasattu pyörä halutaan antaa pois, niin sitä varten pitää olla sosiaaliviraston lupa, että tuon pyörän saa sitten luovuttaa.

 Kuitenkin kyseessä on mielestäni sellainen asia, että se vie kyllä tyäpaikkoja niin sanotuilta ”oikeilta” polkupyöräkorjaamoilta, joiden pitää kilpailla asiakkaista. Polkupyörän korjaajia ei varmaan maassamme kauheasti ole, koska moni ihminen suorittaa nuo pyörän huoltoa koskevat toimenpiteet itse. Tuollainen vakavasti sanoen kaupungin sosiaaliviraston ylläpitämä tekemällä tehty työpaikka ei varmasti ole sellainen, mikä motivoi ketään oikeasti hakemaan työtä.

Vaikka tietenkin siellä pitää olla selvin päin, jolloin työkyky pysyy jotakuinkin hyvänä. Mutta valtion talouden kannalta noista työpaikoista ei juurikaan verorahoja tule, joten niistä ei varmasti tule ”pelastavaa enkeliä ” maamme taloudelle. Kun puhutaan siitä, että jokaisella peruskoulun käyneellä on mahdollisuus hakea ammattitutkinto itselleen, niin ihmettelen sitä, miksi nuoret sitten ovat koulut jättäneet kesken? Onko niin paljon helpompi lähteä sitten ilman koulutusta hakemaan töitä, kun ei muka noille ihmisille tarvitse maksaa palkkaa? Eli tietenkin työnantajien on mukava teettää ihmisillä töitä, mutta myös palkka pitäisi pystyä maksamaan.

Jos maassamme toimiva yhtiö haluaa sitten tehdä työntekijän kanssa sopimuksia, joilla se varmistaa esimerkiksi sen, että joku tulkki tai lakimies on aina sen käytettävissä, kun se hänen palveluksiaan tarvitsee, niin silloin pitää tehdä sellainen työsopimus, mikä takaa lakimiehen tai muun sellaisen henkilön saatavilla olon silloin, kun häntä tarvitaan. Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, niin kukaan meistä ei elä millään lupauksilla tai sopimuspapereilla, vaan myös rahaa on mukava saada omasta  työstä.

Näin sitten saa tuollainen työntekijä haettua vähän ruokaa kaupasta, ja se tietenkin on asia, mikä oikeassa elämässä maksaa melko paljon. Eli kun puhutaan palkasta sekä omaan napaan tuijottamisesta, niin voin kertoa kaikille, että mikään nollatuntisopimus ei ketään elätä, eikä sellainen sopimus takaa sitä, että henkilö on siloin käytettävissä, kun häntä kaivataan työhön. Näet hän voi sitten ottaa muitakin vastaavia sopimuksia, joista ehkä on sitten myös töitä luvassa. Ja mikään nollatuntisopimus ei kuitenkaan ole työttömien määrää vähentävä asia.

kirjabloggaus.blogspot.fi