Hollannin painajainen: terroristien hyökkäys sen patorakennelmia vastaan

Ydinkoe Tyynellä valtamerellä
("Redwing Seminole")

Kaikki me olemme joskus lukeneet kirjoja, joissa tehdään asioita, jotka ovat kamalia.  Kaikkein pahin asia sitten on se, että esimerkiksi terroristit lukevat samoja kirjoja, ja siitä sitten voidaan tietenkin päätellä heidän ammentavan ideoita omiin toimiinsa noista mielikuvitukseen perustuivista kirjoitelmista, joita myydään ehkä jossain kioskissa. Kuitenkin tuollaiset terroristit varmasti ottavat kirjoista sekä elokuvista mallia, kun he alkavat tehdä suunnitelmia, millä nämä hiukan erilaiset ihmiset pääsevät julkisuuteen, ja tietenkin terroristien motiiveista tärkein on saada julkisuuteen heidän omia aatteitaan kuten pyhää sotaa, joiden puolesta he ovat valmiit tappamaan tai jopa itse kuolemaan.

Valmius uhrautua eli se että nuo fanaatikot eivät epäröi surmata itseään iskun yhteydessä, tekee niistä väkivallan työkaluksi ottaneista ihmisistä erittäin vaarallisia henkilöitä, joiden ainoa päämäärä on päästä paratiisiin. Yksi terroristien kohde saattaisi olla esimerkiksi Hollannin polderi-patorakennelma, johon asennettu räjähde voisi aiheuttaa valtavaa tuhoa tuossa maassa, josta suuri osa on veden alla. Kun tuollainen erittäin voimakas räjähde räjähtää esimerkiksi Ijisselmeerin padon sulkuportissa, niin tuiloksena voi olla erittäin vaarallinen tilanne, jossa Amsterdam voisi jäädä veden peittoon.

Tuollainen panos voisi aiheuttaa myös valtavan voimakkaan myrskytulvan kaltaisen tilan, jos se pystyy tuhoamaan itse patorakennelmaa. Tuolloin terroristit voisivat käyttää erittäin voimakasta FAE (Fuel Air Explosive)-panosta, joka voidaan rakentaa vaikka propaania tai muuta nestekaasua kuljettavasta rekasta, jolloin tuollainen panos aiheuttaa valtavan paineaallon, joka voi olla hyvin tuhoisa erittäin laajalla alueella. FAE-panosten tehosta kertoo jotain sellainen asia, että USA:n asevoimien käytössä olleet FAE-panokseen perustuvat “Frag-käsikranaatit” ovat tappavia jopa 30 metrin säteellä, ja nuo kranaatit aiheuttivat omille joukoille tappioita, kun niiden vaikutusta ei tunnettu. Ja tuolloin oli kyse siis käsikranaatista, joka oli täytetty propaanilla, ja joka siis kannettiin vyössä kuten muitakin kranaatteja.

Mutta jos terroristeilla on suhteita, niin he voivat saada käyttöönsä SADM (Special Atomic Demolition Munition) ydinräjähteen, jolla he sitten voivat aiheuttaa laajoja tuhoja koko polderi-järjestelmälle. Vaikka SADM mielletään usein erittäin pienellä teholla varustetuksi  atomi-räjähteeksi, jonka teho on vain 1-3 kilotonnia, niin kuitenkin tuollainen ase voi olla myös hyvin tehokas.  Vuonna 1956 USA:n asevoimat suoritti ydinkoe-sarjan, nimeltään “Operation Redwing”, ja sen kuudes testi koodinimeltään “Redwing Seminole” on sikäli mielenkiintoinen, että siinä 40 kilotonnin ydinpommi laukaistiin vedellä täytetyssä säiliössä, ja sen takia tämä koe ehkä kiinnostaa strategisia suunnittelijoita, jotka vastaavat SADM:ien rakennesuunnittelusta.

Näet vesi peittää erittäin tehokkaasti radioaktiivisen sätelynlähteen, ja sen takia voidaan ajatella, että terroristit ehkä sitten yrittävät ajaa maahan ydinpommin, joka on asennettu vedellä täytettyyn säliövaunuun, jolloin aseen olemassaolo on vaikea havaita. Se mikä tekee ydinpommista vaikeasti havaittavan on se, että tuon pommin radioaktiivinen boosteri-osa tai siinä oleva radioaktiivinen materiaali voidaan jakaa hyvin pieniin kappaleisiin, ja mitä pienempi on radioaktiivisten kappaleiden koko, niin sitä pienempi on sen lähettämä radioaktiivisen säteilyn määrä. Ja sitten kun ase laukaistaan, niin silloin ajopanokset vain työntävät nuo kappaleet toisiaan vasten.

Tuolloin voidaan käyttää moninkertaista imploosio-palloa, jossa on useita kerroksia plutoniumia, joka sitten sorretaan kasaan. Tai sitten voidaan käyttää sekä tykkilaitteen että imploosio- eli pallomaiseen rakenteeseen perustuvan ydinpommin yhdistelmää, missä pienen ydinpommin viereen on laitettu U-238 sauva, joka sitten lisää fissioon osallistuvan aineen määrää, kun tuo kappale sitten sieppaa tuosta ydinfissiosta lähteviä neutroneja, jotka muuttavat sen Pu-239:i. Impoloosiomekanismi on siis pallomainen kappale, jossa on kaksi sisäkkäistä plutoniumista tehtyä palloa, joista ulompi sitten laukaisun hetkellä puristetaan  puristetaan sisempää palloa vasten, ja tuo pallo on asemoitu toisen pallon sisään niin, että se on tarkalleen pallon keskellä.

Kyseisen välineen asemointi tapahtuu useimmiten nailonilla, ja tässä prosessissa pitää muistaa sellainen asia, että jos kappaleet koskettavat toisiaan ennen aikojaan, niin silloin seurauksena on ydinräjähdys.  Pallorakenteen käyttö pommeissa  johtuu  siitä, että noiden kappaleiden liikkuminen toisiinsa nähden on tällöin estetty, ja se tekee imploosiomekanismia käyttävästä  pommista turvallisemman kuin tykkilaitteesta, joka voi laueta yllättäen, jos nuo pommissa olevat kaksi radioaktiivista kappaletta  koskettavat toisiaan esimerkiksi kuljetuksen aikana.

Tietenkin imploosio-pommin etuna on se, että ase voidaan varastoida käyttökunnossa  eli kappaleita ei tarvitse silloin kiinnittää pommiin, kun pommikone lähtee partioimaan. Ja varsinkin laskeuduttaessa on turvallisuus parempi, koska pommikone joutuu noissa operaatioissa laskeutumaan pommit kiinnitettyinä. Mutta “imploosiopallon” ongelma on sellainen, että kun tuo sortaminen tapahtuu, niin silloin pitää hyvin voimakkaan räjähteen painaa tuo ulompi pallo nailonin läpi, jotta se voi sitten  koskettaa tuon pallon keskellä olevaa kappaletta aiheuttaen ydinräjähdyksen.  Kuitenkin voidaan sanoa, että nuo terroristit eivät varmaan omaa sellaisia suojajärjestelmiä, että heidän olisi mahdollista tehdä oikeaa ydinpommia turvallisesti, vaan he ehkä sitten saisivat säteilymyrkytyksen noita kappaleita käsitellessään.

Mutta ehkä joku fanaatikko ei siitä välitä, vaan ajattelee palvelevansa aatettaan rakentaessaan tuollaisen välineen. Tai sitten hän ehkä ottaa tuollaisen plutoniumin haltuunsa ja jauhaa sen jollain viilalla, minkä jälkeen hän sitten mielessään  liuottaa tuon jauheen jonkun kaupungin vesijohtoon tai laukaisee dynamiittia noiden hiukkasten ympärillä, jolloin kyse on “likaisesta aseesta”, jonka ainoa tarkoitus on levittää radioaktiivista säteilyä ympäriinsä. Näet tutkimattomia ovat fanaatikkojen mielenliikkeet,  ja noiden miesten ainoa haave on päästä paratiisiin pyhässä sodassa, ja siksi he voivat tällaista sitten tehdä.

http://hollanninpainajainen.webnode.fi

Miksi ydinonnettomuuksia on salattu? Vai ovatko ne oikeasti edes onnettomuuksia?

Hylätty kaupunki Semipalatinsk 21 Semipalatinskin
ydinkoealueella. 

Kun pohditaan sitä, miksi esimerkiksi Neuvostoliitto on salannut ydinonnettomuuksia, niin tietenkin silloin täytyy muistaa, että tuossa maassa ei ollut koskaan vapaata lehdistöä. Siksi salaaminen onnistui tuossa maassa paremmin kuin lännessä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa ydinmateriaalia eli aseisiin varattua plutoniumia tuottavassa laitoksessa oli tuota plutoniumia kaadettu liikaa jollekin alustalle, ja seurauksena oli räjähdys. Se onko laitosten työntekijöitä koskaan muistettu, on jäänyt historian hämärään.

Mutta kun mietitään sitä, että mitä kaikkea esimerkiksi Kylmän Sodan aikaan saatiin, niin ei tämä tiedottaminen myöskään lännessä aivan vapaata ollut. Kun mietitään esimerkiksi CASTLE BRAVO ydinkokeen yhteydessä tapahtunutta japanilaisen kalastusaluksen tapausta, missä ydinasekokeesta lähtöisin olevaa radioaktiivista tuhkaa lensi aluksen päälle, ja sen miehistä poltti itsensä melko pahasti ydinsäteilyn takia, niin silloin kyllä voidaan miettiä, että miten monta ydinonnettomuutta tuota ennen oli sattunut noissa kokeissa. BRAVO oli 1,5 kertaa voimakkaampi, kuin mitä oli aluksi laskettu, joten siksi nämä kalastajat saivat vakavia palovammoja.

Kuitenkin myös läheisten saarten asukkaat saivat osansa radioaktiivisesta tuhkasta. Itse välillä mietin, että olisiko Neuvostoliitto kertonut tuosta tapauksesta? Tai olisiko USA:n asevoimien tiedotuspolitiikka ollut samanlaista, jos säteilyn uhrit olisivat olleet asevoimien henkilökuntaan kuuluvia? Mutta toki Neuvostoliitossa salaattiin paljon asioita, joista olisi pitänyt puhua. Kun Semipalatinskin ydinkoealueella on nyt paljastunut ydinonnettomuus, jossa yli 600 ihmistä sai hoitoa akuutin säteilysairauden takia, ja vertailuksi voidaan sanoa, että Tshernobylissä vastaava luku oli 128, niin uutisessa luki, että ydinkoealue rakennettiin vankityövoimalla.

Silloin tuli mieleeni sellainen asia, että onko Neuvostoliitto käyttänyt vankeja myös koekaniineina ydinkokeissa? Ja mitä tapahtui niille vangeille, jotka tekivät tuon työn, jossa valmistettiin salaisia laitoksia? Pudotettiinko  heidän päälleen ehkä ydinpommi, jolloin noita ihmisiä ei ollut sitten enää olemassakaan, koska he katosivat kaasuja ilmaan, eivätkä he voineet silloin kertoa valtiosalaisuuksia mihinkään. Tuolla tavoin Stalin peitteli rikoksiaan, kuten peitteli myös SS, jonka rikoksia käsitellään tai ainakin ennen käsiteltiin yksipuolisesti sekä intensiivisesti vain sen takia, että Saksa sattui häviämään Toisen Maailmansodan, vaikka toki kuuden miljoonan ihmisen murhaaminen on rikoksena kammottava, ja maailma ei koskaan saa unohtaa holokaustia, mutta samaan aikaan monen muun maan tekemistä “etnisistä puhdistuksista” ei olla koskaan puhuttu.

Näitä maita ovat esimerkiksi Brasilia sekä muutamat muut vastaavat valtiot, joiden toimia ei ehkä koskaan olla puitu oikeudessa. Ja tietenkään myöskään Neuvostoliitto ei Kylmän sodan aikaan ollut kiinnostunut käymään läpi noita Stalinin ajan tekoja, tai ylipäätään oman turvallisuuspalvelun toimia ellei se sitten jotenkin palvellut silloista Kremlin johtajaa ja hänen päämääriään kuten epämiellyttävien kilpailijoiden poistamista turvallisuuskoneistosta. Tuolloin järjestettiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa esimerkiksi turvallisuuspoliisin pahamaineinen päällikkö  Lavrenti Berija, tuomittiin kuolemaan ilman että hän pääsi kertomaan tietojaan kenellekään.  Tuolloin saattoi useita Stalinin verikoiria päästä pakoon.

Mutta jostain olen kuullut, että noiden ydinkokeiden yhteydessä tehtiin myös evoluution tutkimusta, missä testattiin säteilyn vaikutusta ihmisen perimään, ja tätä tutkimusta tehtiin lasten kautta. Tuolloin tutkittiin sitä, kuinka paljon valmistuneita lapsia syntyi niille henkilöille, jotka ottivat osaa ydinkokeisiin, ja samalla tutkittiin kumpaan sukupuoleen kohdistunut säteily on vahingollisempaa. Ja samalla testattiin bunkkerin sijoitus-syvyyttä maan sisässä. Eli sitä kuinka syvällä bunkkerin piti sijaita, jotta se suojaisi radioaktiiviselta säteilyltä, jota suuritehoiset ydinaseet lähettivät räjähdyksen yhteydessä.

Kun mietitään USA:n toimia Toisen Maailmansodan jälkeen, niin toki on selvää, että "Operation Paperclip:in" yhteydessä värvättiin myös natsirikollisia. Noiden ihmisten kanssa ei kukaan halua olla missään tekemisissä, mutta puhutaan, että rakettimiesten mukana olisi tullut myös kaasukammioita suunnitelleita henkilöitä, ja eräiden tarinoiden mukaan myös erinäisiin ihmiskokeisiin syyllistyneitä henkilöitä olisi tullut USA:San sodan jälkeen Deepwater projektin yhteydessä. Tuolloin saattoi käydä niin, että Pentagon hankkiutui heistä eroon jonkun ydinkokeen yhteydessä. USA:n liittohallitus oli muuten kerran antanut luvan syöttää lapsille radioaktiivisia muroja, jotta voitiin tutkia ruuan matkaa ruuansulatuskanavassa.

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä olisi tapahtunut, jos joku liittoutuneiden kenraali olisi jäänyt kiinni siitä, että hän kaveerasi natsien kanssa, tai ainakaan avoin seurustelu minkään keskitysleirien kauhun kanssa ei ollut asia, millä tuolloin vitsailtiin. Tai noilla asioilla ei vieläkään ole mitään syytä leikkiä eikä niissä ole mitään hauskaa, ja mitä sitten rakettimies olisi tehnyt kaasukammioiden parissa. Olen joskus kuullut, että SS oli ajatellut rakentaa kaasukammioita, missä ruumiit olisi saman tien tuhkattu kammioon asennetun asetyleeniliekkiin perustuvan polttolaitteiston avulla. Tuolloin ei “sonderkommandoja” olisi tarvittu ollenkaan, kun 3500 asteen vaakatasossa oleva asetyleeniliekki olisi polttanut ruumiit sekunnissa tuhkaksi, ja tuo laitteisto piti asentaa eräisiin kaasukammioihin.