Kirjoitus politiikan tulemisesta tuomioistuinten työhön sekä Puolan tilanteesta

Sigismund Vasa:n patsas Varsovassa

Puolassa on ollut vireillä laki, joka merkitsisi sitä, että tuomarien nimittäminen alistettaisiin parlamentille, mikä tietenkin sitten sitoisi tuomarien toiminnan päivän politiikkaan. Tuon maan presidentti kuitenkin peruutti kyseisen lain veto-oikeudellaan, mutta sitä miten Puolassa presidentin veto-oikeutta tulkitaan en tiedä, mutta Suomessa tuo veto-oikeus on rajallinen, eli laki saatetaan voimaan, jos eduskunta sitten haluaa sen tehdä.


Ja veto-oikeuden käytön jälkeen riittää se, että laki palautetaan takaisin eduskuntaan, ja se sitten yksinkertaisella enemmistöllä päättää lain voimaan tulemisesta. Mutta tässä pitäisi sitten käsitellä sitä, että mitä merkitsee tuomioistuinten alistaminen poliittiseen kontrolliin? Tuolla asialla tietenkin on sellainen aspekti, mitä tuon parlamentillisen toiminnan ulottaminen myös näihin nimityksiin, jotka koskevat oikeuden käyttöä merkitsee tuon asian puolustajien näkökulmasta katsottuna. Mutta se sitten voi antaa sijaa populismille, kuten siihen että esimerkiksi aborttikysymys nousee tuon tuomarin kohdalla varsinkin Puolassa yli kaiken, vaikka se on muuten melko pieni osa tuomarien työtä, ja tuolloin unohdetaan se, että tuomarilla voi olla yleisölle vieras kanta esimerkiksi raiskaajien tai kotiväkivaltaan syyllistyneiden  saamiin sekä korruptiota koskeviin tuomioihin, jotka ovat tietenkin jokaisen ihmisen mielestä jollain tavoin vääriä.


He käyttävät argumenttina tässä asiassa sitä, että tuomarien lukemat tuomiot eivät heidän mielestään vastaa ihmisten oikeustajua, ja siksi olisi parempi, että parlamentti sitten hoitaa nuo virkanimitykset ilman presidenttiä. Ja tuolloin tietenkin mieleen tulee sellainen tilanne, että noista viroista aletaan käydä kauppaa, eli tuolloin tuomarin virkaa hakevat henkilöt vain yksinkertaisesti lupaavat antaa tietyistä rikoksista tiettyjä tuomioita etukäteen, mikä sitten tietenkin saa varmasti aikaan päänpudistuksia. Mutta kun puhutaan presidentin oikeudesta nimittää näitä virkamiehiä, niin sekään ei ole mikään kovin loistava malli, koska tuolloin tarjokkaan pitää vain hurmata presidentti, niin hänen paikkansa Korkeimmassa oikeudessa on varma, ja tuolloin pitää muistaa se, että yksi ihminen on helpompi puhua ympäri kuin iso joukko.


Mutta toisaalta jos päätös alistetaan parlamentille, niin siellä saattaa päätöksen tekoon kulua todella pitkä aika, koska parlamentissa pitää jokaisen edustajan saada aina sanoa oma mielipiteensä näistä nimityksistä. Kun taas puhutaan esimerkiksi siitä, että tuomioistuinjärjestelmä itse nimittää omat jäsenensä, niin se sitten aiheuttaa varmasti myös pään pudisteluja. Tuolloin tuomarit saattavat muodostaa oman "kerhon", jonka päätökset ovat selvästi ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa, ja siksi tätäkin mallia kritisoidaan lähes yhtä paljon kuin sitä kannatetaan.


Tuomioistuinten politisoimisessa on se vaara, että siellä ryhdytään populisteiksi, ja annetaan esimerkiksi "katuparlamenttien" vaikuttaa tuomioiden sisältöön.  Ja tuo on vähintään yhtä vaarallista ihmisten oikeusturvan kannalta kuin se, että tuomioita lukee ihminen, joka on täysin vieraantunut yleisestä oikeuskäsityksestä, mutta toisaalta tuomarien tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, vaan antaa sellaisia tuomioita, jotka ovat pedagogisesti oikeita.


 Mutta samalla tietenkin olisi hyvä hiukan kuulla myös sitä, mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin rikoksesta, jotta myös tuo asia tulisi tietoon, ja huomioiduksi oikeuskäytännöissä sekä tuomioiden pituudessa. Eli tuomarin tehtävä on myös palvella yhteisöä, ja se sitten tuo eteen ristiriitoja yksilön oikeuskäsityksen, tuomioistuinten antamien tuomioiden sekä yleisen mielipiteen välillä. Mikään helppo työ tuo virka ei varmaan ole, joten näistä asioista että kuka tuomarit nimittää varmasti keskustellaan vastaisuudessakin, ja lisäksi esimerkiksi presidentin oikeudesta armahtaa rikollisia keskustellaan aina välillä.


Eli olisiko Trumpilla oikeus armahtaa Delta Forcen sotilas, joka suorittaa esimerkiksi salamurhatehtävän USA:n alueella, jos se kohdistuu terrorismia harjoittavaan on sikäli erittäin mielenkiintoinen, koska tuota oikeutta voidaan käyttää aina väärin. Eli USA:n presidentille voidaan valehdella ihmisen olevan terroristi, ja sitten tuota mahdollisuutta murhata tuo kohde voidaan käyttää surutta hyväksi sisäpoliittisessa pelissä, ja sen avulla voisi joku sitten raivata poliittisia vastustajiaan pois tieltä. Ja tietenkin olisi hiukan outoa, jos tuollaisia armahduksia aletaan antaa etukäteen jollekin henkilölle, jotta hän voisi rikkoa lakia räikeästi. Mutta tuolloin kyseessä on ainainen ristiriita kansallisen turvallisuuden, henkilökohtaisen edun sekä ihmisten oikeustajun kanssa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Mitä Tsaari pelkäsi vuonna 1809, kun hän otti käyttöön tittelin Venäjän Tsaari ja Suomen Suuriruhtinas?

Porvoota kesäisenä päivänä 

Porvoon kaupungin tai oikeastaan sen vanhan kaupungin ongelmana on Vanhan Raatihuoneen edessä olevat mukulakivet, joten kävijöitä kannattaa tästä asiasta ennalta muistuttaa. Kun Porvoon kaupungin historiaa käydään läpi, niin silloin pitää tietenkin muistaa se, että Porvoon valtiopäivät vuonna 1809 olivat historialliset, mikä tarkoittaa sitä, että Tsaari oli tuon lainsäädäntöelimen kutsunut koolle, jotta hän voisi teettää haluamiaan muutoksia melko helposti  Pohjan sodassa valloittamansa alueen eli Suomen perustuslakiin.

Kuten kaikki varmaan arvaavat, niin vaikka nuo perustuslailliset muutokset pantiin toimeen näennäisesti paikallisten viranomaisten toimesta, niin todellisuudessa Tsaari yksin saneli kaiken, mitä tuolloin päätettiin. Kuitenkin Tsaarin toiminta Suomessa on hyvin erikoista, joten joidenkin ihmisten mielestä hän ehkä pelkäsi jotain, koska ei kuitenkaan maatamme pahemmin raiskannut.

Eli hän sitten poikkesi vallitsevasta tavasta, eli ei suorastaan liittänyt Suomea Venäjään, vaan asetti maallemme autonomian, ja otti käyttöön tavallisuudesta poikkeavan tittelin “Suomen suuriruhtinas”, eikä suinkaan vaatinut maamme väestöä käyttämään itsestään titteliä “Tsaari”, joka oli venäläisen virkakunnan mukainen puhuttelu. Muutenkin hän oli maamme virkamiehiä kohtaan huomattavan löysäkätinen.

Yleensä jos Tsaaria vastustettiin, niin hän sitten kyllä asemansa tällaiselle ihmiselle osoitti, eikä hän sallinut koskaan virkakuntaan kuuluvan vastustaa itseään. Mutta kuitenkin Suomalaisia virkamiehiä hän kuitenkin sieti, mikä on oikeastaan melko huvittavaa. Tsaarin saamien tietojen laadusta voidaan sanoa, että hänen kohdallaan kaikki oli suurta katuteatteria, missä esimerkiksi tien varsille tuotiin upseerien sekä virkamiesten perheitä heiluttamaan käsiään, jotta tuo Venäjän mahtavin mies käsittäisi kuinka suosittu hän oikeastaan olisi.

Ja jos joku lainsäätäjistä olisi rohjennut häntä vastustaa, niin silloin olisi seurauksena ollut teloitus tai mestaus, kuten tuosta toimenpiteestä oli tapana puhua. Todellisuus oli se, että Tsaari oli voittanut sodan, ja hänen sanansa oli maassa laki vuoteen 1917 Joulukuuhun asti, kunnes maamme julistautui itsenäiseksi. Kuitenkin tuolloin vuonna 1809 maamme erosi Ruotsista, mikä johti sitten tielle kohti itsenäisyyttä.  Kun Uudenmaan maaherra Gustav Fredrik Stjernval vuonna 1810 ehdotti pääkaupungin siirtämistä Turusta Helsinkiin, ei hän varmaan tuota ehdotusta itse tehnyt, vaan käsky tai kehotus tuohon ehdotukseen tuli todennäköisesti Tsaarilta, joka kuitenkin halusi näin osoittaa Suomen virkamiesten tekevän itsenäisesti päätöksiä.

Kun Tsaari sitten myöhemmin siirsi lopullisesti pääkaupungin yliopiston Turusta Helsinkiin vuosien 1810 ja 1827 välillä ja yliopiston siirron hän suoritti käyttäen hyväksi Turun paloa vuonna 1827, jolloin Turun akatemia siirtyi palaneesta kaupungista toiseen. Kyseistä paloa epäillään Tsaarin käskystä sytytetyksi, ja sen tarkoitus lienee ollut nopeuttaa virkakunnan siirtymistä kohti uutta pääkaupunkia, jonne oli rakennettu heitä varten uusia toimitiloja, jotka oli suunnitellut aikansa paras arkkitehti Carl Friedrich Engel. Tuolloin akatemialle tarjottiin uusia tiloja Helsingissä. Tästä asiasta  esitettiin hyvin tärkeä kysymys, joka liittyy Tsaarin toimintaan Suomessa.

Nimittäin kyse oli siitä, että mitä tuo Venäjän mahtavin mies oikeastaan pelkäsi, kun hän viivytteli pääkaupungin siirtoa niin kauan? Ja miksi hän ei kuitenkaan siirrättänyt yliopiston papereita sekä professoreja suoraan Pietariin, jos hän niin heitä halusi komentaa?   Eli miksi hän ei vaatinut tuon vuonna 1810 annetun käskyn välitöntä noudattamista, vaan siirrätti nuo virastot pikkuhiljaa kohti Vantaanjoen suistoa, kun niiden toimitilat valmistuivat.

Pääkaupungin hallinto-osien siirto tapahtui vuonna 1810 tulleen käskyn jälkeen, mutta akatemia siirtyi Helsinkiin vasta  Aleksanteri I:n vuonna 1825 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Mutta tuolloin herää kysymys siitä, miksi Porvoo ei Tsaarille kelvannut pääkaupunkina ollenkaan? Vaikka nykyaikaiset ihmiset näkevät Helsingin metropolina, niin miksi Tsaari päätti rakentaa uuden pääkaupungin hallintorakennukset Helsinkiin eikä Porvooseen? Engel tietenkin olisi Ehrenströmin kanssa varmasti kyennyt matkustamaan myös Porvooseen, ja sinne varmaan olisi ollut vähintään yhtä helppoa tehdä nuo hallintorakennukset kuin Helsinkiin, joka tuolloin oli 4000 hengen kaupunki.

Ja olisihan Porvoo kuitenkin ollut lähempänä Pietaria kuin Helsinki, joka tuolloin sijaitsi nykyisen Senaatintorin kohdalla, ja taloja piti kuitenkin purkaa, kun  hallintorakennukset rakennettiin, kun uutta keskustaa alettiin muotoilla Engelin toimesta. Joten jos halutaan puhua Helsingistä vertauskuvallisesti, niin tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä oli “synteettinen versio” pääkaupungista, eli vaikka kyseessä oli periaatteessa kirkonkylä, niin kuitenkin uusi pääkaupunki rakennettiin metsään.

Kun puhutaan siitä, mikä asema Tsaarilla oli Venäjällä sekä Suomessa, niin jostain syystä hän muuttui tässä maassa hyvin varovaiseksi, eli hän antoi maallemme laajan autonomian sekä käytti itsestään nimitystä “Suomen suuriruhtinas”, joten tätä asiaa kun tarkastellaan yhdessä pääkaupungin siirtämisen kanssa, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että pelkäsikö tuon mies, jota kutsumme nimellä Aleksanteri I oikeasti jotain käydessään tässä maassa, jonka hän kuitenkin valloitti. Se mitä Tsaari pelkäsi on jäänyt hiukan hämärään, koska hänen ei missään vaiheessa itse tarvinnut käydä missään, vaan tuo mies saattoi lähettää jonkun alipäälliköistään suorittamaan hänen antamiaan tehtäviä. Vai oliko jo tuolloin Tsaarin mielessä luoda puskurivaltio Ruotsin ja Venäjän välille, sen tietää vain Aleksanteri I.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/