 |
| Koivu ja tähti |
Kimmo Huosionmaa
Miksi joku valtio vihaa kielivähemmistöjä? Kyseessä ei ole mikään pieni asia, nimittäin monissa maissa kielivähemmistöjen asema on melko huono, ja vaikka suoranaista virallisesti hyväksyttyä vainoa ei ilmenisikään, niin jostain syystä vähemmistökieliä saatetaan sorsia todella ikävällä tavalla. Eli esimerkiksi vähemmistökielen käyttäjiä saatetaan leimata jotenkin huonommiksi kuin enemmistön kieltä puhuvia, ja esimerkiksi vähemmistöjen kielen opetus on saatettu siirtää normaalin koulunkäynnin ulkopuolella tapahtuvaksi toiminnaksi.
Tähän vähemmistöjen aseman heikkenemiseen on monta syytä. Ensinnäkin puuttumalla vähemmistöjen “erivapauksiin" saadaan ihmisten huomio käännettyä pois muista ongelmista kuten virkakunnan korruptiosta tai muusta yhteiskunnallisissa eriarvoisuudesta kuten venyneestä palkkahaitarista tai luonnon pilaamisesta. Samalla myös opettajien pätemättömyyttä voidaan peitellä yllyttämällä oppilaat kiusaamaan jotain kielelliseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä, sekä kysymällä, että “mitä muu koulu tekee silloin, kun vähemmistön kieltä opetetaan?”.
Samalla voidaan korostaa sitä, että kuinka paljon tuo opetus sitten maksaa? Eli tietenkin opetusvälineet ovat kalliita, ja opettajille pitää maksaa, on yleinen argumentti, mikä kuuluu silloin kun jonkun päälle kasataan vihaa. Jos valtiossa on tapana syrjiä vähemmistöjä, niin silloin kaikki mitä heidän hyväkseen tehdään on tietenkin hyvin kallista, ja sillä rahalla voisi koko koulu käydä vaikka sirkuksessa. Kun sitten puhutaan kielivähemmistön asemasta valtiota kohtaan, niin tietenkin jos tuota vähemmistön kieltä ajatellaan esimerkiksi viranomaisen kannalta, niin silloin tietenkin esimerkiksi telekuuntelu on hyvin vaivalloista, koska tuolloin kuuntelijan pitää ymmärtää kyseistä kieltä, ja tuollaisten kielikurssien käyminen esimerkiksi salaisen poliisin kuntoutuskeskuksessa pidetään ehkä turhana asiana.
Kun kielivähemmistön oikeuksia omaan kieleen aletaan polkea, niin silloin tietenkin on argumenttina sellainen asia, että “miksi enemmistön täytyy omassa maassaan opetella muita kieliä?”. Eli jos otetaan esimerkiksi Venäjä, niin tuolloin argumentti olisi “miksi venäläisten pitää puhua Venäjällä muuta kuin venäjää?”. Tuolloin tietenkin myös puhutaan siitä, että jos vähemmistöjen kielet kuolisivat, niin silloin suurempi osa valtaväestöön kuuluvista saisi paikan yliopistosta, koska tuolloin äidinkielen eli valtaväestön kielen opetukseen jäisi enemmän varoja, mikä sitten muka suoraan näkyisi opetuksen tasossa tai opetukseen käytettävässä välineistössä.
Kuitenkin jos puhutaan siitä, että opettajat avoimesti ottaisivat osaa esimerkiksi kielivähemmistöön kohdistuvaan koulukiusaamiseen, niin silloin unohdetaan sellainen asia, että kun tuo valtion musta auto kaartaa pihasta pois, niin sen jälkeen opettaja jää kouluun oppilaidensa kanssa. Eli tämä asia pitää vain muistaa silloin, kun vihjaillaan siitä, että valtion edustajat suoraan yllyttävät avoimesti kiusaamaan sekä syrjimään jotain kansanryhmää. Se että joku etäinen taho jossain kaukana päättää, että jonkun kieliryhmän edustajat ovat ikään kuin muiden alapuolella, ei tarkoita sitä, että noita ihmisiä ei voi päästää mihinkään valtion virkaan.
Kun esimerkiksi GPU tai NKVD valitsivat henkilökuntaansa, niin tietenkin tuollainen syrjitty sekä kiusattu ihminen varmasti oli noille valitsijoille mieleen. He saattoivat näin käskeä häntä tekemään pidätyksiä sekä pahoinpitelemään vankeja ja osallistumaan teloituksiin. Ja nykyään monet ennen niin yleiset vähemmistöjen kielet ovat Venäjällä näivettyneet varjoiksi siitä, mitä ne aikoinaan olivat.
Stalinin aikaan Neuvostoliiton johto suoritti voimakkaan väestön kulttuurin yhdenmukaistamiseen tähtäävän ohjelman, missä kokonaisia kieliryhmiä tuhottiin siten, että heidän lapsensa otettiin huostaan ja lähetettiin kasvamaan lastenkoteihin kauas tuonne Siperiaan, missä he eivät käyttäneet muuta kuin venäjän kieltä. Vanhempien lasten kanssa toimittiin siten, että heidät lähetettiin yksin perheensä kanssa töihin johonkin kaukaiseen neuvostojen tasavaltaan, missä he eivät voineet käyttää omaa kieltään muualla kuin kotonaan, ja se sitten tietenkin näivetti noiden ihmisten sanavaraston.
Osalle näistä ihmisistä siirto uuteen kotipaikkaan tuli armeijassa, ja silloin kotiväelle uskoteltiin, että heidät oli pidätetty. Sama tietenkin tapahtui myös kotona, eli kotiväki lähetettiin töihin muualle, ja kun poika sitten lähetti kirjeen armeijasta, niin se palautettiin takaisin, merkinnällä että vastaanottajaa ei olla tavoitettu.
Tietenkin väestön pakkosiirtojen tarkoitus oli se, että väestön kulttuuri muuttuisi yhdenmukaiseksi. Tuolloin myös noita vähemmistöjen edustajia kehotettiin muuttamaan nimensä, ja samalla myös osoitteen muutos kortit jätettiin jakamatta. Eli noiden ihmisten kirjeitä perheilleen ei koskaan välitetty, ja heidän merkittiin ammutuiksi. Kukaan ei koskaan kysellyt mitään noista ihmisistä, koska jos henkilö oli lähetetty leirille, niin yhteydenpito sitten saattoi aiheuttaa vaikeuksia hänen perheelleen.
Ja joskus salaisen poliisin miehet lähettivät tuhkauurnan omaiselle vakuudeksi siitä, että heidän sukulaisensa oli kuollut. Ja niin sitten tietenkin yhteydenpito muuhun väkeen loppuisi, ja sitä sitten vielä autettiin jakamalla tuo ryhmä kahtia, ja toinen noista ryhmistä lähetettiin vaikka Petropavlovskiin ja toinen taas Pietariin. Tuolloin yhteydenpito ryhmien välillä oli todella kallista sekä vaikeaa.
https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/
