 |
| Kuva I |
Kaikki ovat varmaan kuulleet Meksikossa tai oikeastaan ympäri maailmaa olevista jättimäisistä kivikuulista, joille ei löydy mitään järkevää selitystä, ja suurin osa arkeologeista ihmettelee, miksi melko alkukantaiset intiaanit, kuitenkin näkivät valtavasti vaivaa tuollaisten kivikuulien valmistamiseksi. Noille kivikuulille on etsitty monia selvityksiä, ja eräs niistä saattaa olla tutkimiseen arvoinen. Eli käyttivätkö nuo muinaiset intiaanit tai kuka ne olikaan tehnyt näitä kuulia ehkä sukelluspalloina? Tällöin tällaiset korkealla paikalla sijaitsevat pallot olisi ehkä juuri louhittu kalliosta, ja ehkä ne sitten odottivat viemistä rannikolle (Kuva I) Tämä selitys tai teoria saattaa ensin vaikuttaa hiukan erikoiselta, mutta jos ajatellaan tarkasti, niin tuollainen ontoksi kaiverrettu kivinen pallo ajaisi saman asian, kuin Otis Bartonin ja William Beeben vuonna 1930 patentoima "bathoskooppi" eli syvyyspallo tai sukelluspallo (Kuva II), jonka toiminta perustuu pallon muotoon.
Veden paine painaa palloa ulkoa päin täysin symmetrisesti, joten tuon takia kyseinen väline pystyy sukeltamaan erittäin syvälle, ja jos ajatellaan että intiaanit olisivat tehneet tuon välineen kivestä, niin silloin tietenkin heidän olisi pitänyt kaivertaa ensin tuollainen kivikuula ontoksi ja sitten valmistaa siihen luukku kvartsilasista. Eli heidän piti sulattaa kiveä lasiseksi levyksi, joka asetetaan kulkuaukon kohdalle, ja tiivistetään kautsulla eli luonnonkumilla paikalleen. Tuollainen kivinen sukelluspallo saattoi olla ihan toimiva malli, ja mielestäni tämä ei ole mikään huonoin mahdollinen teoria siitä, miksi joku intiaaniheimo vuosisatoja sitten uhrasi valtavasti aikaa noiden kivikuulien valmistamiseen. Teorioita tietysti maailmaan mahtuu, ja suurin osa tietenkin ajattelee, että noissa palloissa olisi ilma loppunut.
 |
| Kuva II |
Mutta jos mukana olisi pala hiiltä, niin se pelkistää sitten happea ilmaan. Ja uskon että intiaanit olivat ainakin osanneet sukeltaa käyttämällä kumista tehtyjä pusseja ilmavastoina, jolloin he olivat ehkä päässeet melko syvälle meren syvyyksiin. Kun puhutaan sukellustekniikasta, niin esimerkiksi jo roomalaiset tiesivät että kun tynnyrin pudotti veteen nurinpäin, niin sinne jäi ilmakupla, jota voitiin käyttää hengityksensä.Se milloin sukelluskelloon asennettiin ilmaputki, tai kumiletku joka on vedetty kellukkeen keskeltä, jolloin se ei kaadu, on jäänyt minulta selvittämättä. Eli jos tuo hengitysletku kiinnitetään kellukkeen sivulle, niin se joutuu veden alle, mutta jos letku on kiinni kellukkeen keskellä olevassa putkessa, niin se on turvallinen. Ja jo Vasa-laivan ulottua, tutkittiin sitä sukelluskellon avulla 1600-luvulla (Kuva III). Eli osa sukellustekniikasta on ollut tunnettua jo vuosisasatojen ajan.
Kun puhutaan pallon muodon hyödyntämisestä tutkimusvälineissä, niin esimerkiksi Neuvostoliiton Vostok-avaruuskapselit olivat pallomaisella miehistömoduulilla varustettuja, jotta tuo kapseli kestäisi mahdollisimman hyvin painetta. Tuo järjestely tehtiin siltä varalta, että jos tuo alus putoaisi mereen, niin se ei painuisi kasaan, ja sen lentäjä selviäisi hengissä. Ja tuolloin neuvostoliiton insinöörit kokeilivat myös katselin päällystämistä kivellä, jotta sen lämmönkestävyys olisi parempi. Mutta miksi noita kivisiä kuulia tehtiin on jäänyt arkeologeilta selvittämättä.
 |
| Kuva III |
Comments
Post a Comment